torstai 20. tammikuuta 2011

Ukkona syntynyt


Luotan lukijoihini, pysykää korrekteina koska paljastan nyt Torpan Virallisen Koiran sairaskertomuksen. Hymyt pyllyyn kun seuraavan kerran Nasse kipaisee teitä tervehtimään. Ei ole kuulkaa eturauhasasioissa mitään nauramista, kysykää vaikka Nasselta!

Tänään vein uskollisen rekkuni tapamaan lääkäriä varsin arkaluontoisessa vaivassa. Kuten jo aiemmin mainitsin, koira on ollut vaisu ja hyppyhalut tipotiessään. Ruokahalukin oli vähän kintaalla joten silloinhan rekku on yleensä vakavasti sairas jos ei eväs innosta.

Mikäpäs muu se ukkokoiraa rassaa kuin eturauhanen, suurentunut mutta onneksi yhä säännöllisen muotoinen. Eli ainakin näin alustavan kliinisen tutkimuksen perusteella voidaan örkkimörkökasvannaiset sulkea pois epäiltyjen listalta. Pissatulehdustakin löytyi ja anaalirauhanenkin vähän mökötti. Joten ukkokultaa rassattiin ihan ajatuksella.


Voi mikä herrasmieskoira! Ei ensimmäistäkään inahdusta, ei kulmahampaan vilautusta.. ei mitään. Paitsi kohteliasta hännänheilutusta ja ystävällistä ilmettä.  Rassuparka vetäisi vielä tyhjän arvan kun luuli, että lääkäri ottaa palkkioksi herkkuja jääkaapista. Paskan liekit, kolme piikkiä kelvoton tuikkasi niskanahkaan ja rapsutukset päälle.

Yksi piikeistä oli antibioottia, yksi kipulääkettä ja yksi.... se oli kuulkaa sitä kuuluisaa Jarrua. Oijoijoi.
Mutta jos siitä on apua villiintyneen eturauhasen kasvuun niin olkoon sitten näin. Nassen naisasiat ovat vallan rempallaan, ihan aloittamattakin kun oikein ajatellaan. Joten suurta vahinkoa ei tapahdu.

Kovasti paljon sai kehuja hyvästä käytöksestään. Ihan kaikkea kunniaa koirani käytöksestä en itselleni tohdi kahmia, hyvä koira hän on, ollut alusta alkaen. Ukkona syntynyt ja hirmuisen viisas.

Eivätkä Nassen piinat tähän pääty. Punnitus paljasti säälimättä totuuden ylipainosta. Pari kiloa pois ja sassiin.
Siinäpähän saa Iso-J:kin motivaatiota liikuntaansa kun hätäpäissään vetää yhtäläisyysmerkit ikämiesvaivojen ja liikapainon välille..
.. älkää kukaan kertoko hänelle, ettei ihmisille jarrupiikkiä anneta ihan noin rutiinisti ;-)


Kymmeneltä aurinko killistelee jo noin korkealla! Päivä on meilläkin oikeasti pidentynyt ja Australian kengurut menevät nukkumaan yhä aikaisemmin.

Pari päivää on blogissa saatu ihmetellä edellisen merkinnän antia ja Torpan Armo on palvonut kipeää selkäänsä. Kurjaa käppäillä tasamaata pikkuaskelin, jalka ei nouse ei. Tita oli aivan oikeassa, yksipuolinen rasittaminen kolahommissa vaatii veronsa. Ei mopolla mahottomiin, MOT.

Saikku on ns. kuolleena syntynyt ajatus sillä eihän yrittäjä yli-ihmisenä sairastu. Se, pitääkö yrittäjä kesälomaa riippuu täysin siitä, mitä tilitoimiston laskelmat kertovat. Tarkoitus on antaa työntekijälle reilusti tunteja kesäkuukausiksi ja pitää itse kunnolla vapaata. Jos siihen on varaa.


Välillä sitä miettii toden teolla miten nurinkurinen yhteiskuntamme on. Kyllä minä viettäisin kesällä rouvanpäiviä hyvinkin mielelläni ja antaisin työtunteja niitä tarvitsevalle. Mutta kun palkkabudjettiin ei ole hyvän tahdon varausta kirjattu.

Hyvällä tahdolla ei palkkaa eikä sen sivukuluja makseta.
Onhan se nyt ihan hanurista, että vähäpätöinen pienyrittäjä maksaa tismalleen samat kulut kuin joku suuryritys. Voisi jotenkin kuvitella, että pieni porrastus olisi mahdollinen? Semminkin kun pienyritysten eurot pyörivät melko tasan kotimaassa, kotikaupungissa. Isojen pelureiden eurot kierähtävät rajojen yli nopeammin kuin markkinavoimien ajatuksissa ehditään hurraata huutaa.

Torpan ekonomistigurun katsaus päättyy tähän. Seuraavaksi sää.
Lumisade jatkuu tasaisena. Lumipeite alkaa saavuttaa ns. totutun paksuuden. Pakkasta on ihanat -5 ja ilma lempeä, ei tuule eikä tuiverra.


Hieman hämmentyneenä tutkin aamulla sekä puhelimen että sähköpostilaatikon viestiliikennettä. Varsin yllättävä yhteydenotto enkä todellakaan tiedä mitä ajatella. Luulin lehden kääntyneen jo aikaa sitten mutta tuuliko selasi taaksepäin? Yhteystietoni ovat kaikkien saatavilla vaikka Nalle Kekkoselta joten pysytään taajuudella. Kotka kuuntelee!

Nyt olisi pienyrittäjän paneuduttava päivän puuhiin. Jos minä jotain vierastan, se on sopimustekstien lakijargon. Kaikki on kuitenkin syytä kirjallisesti sopia, silloinhan kaikki yleensä sujuu suunnitellusti. Kukaan ei lähde metkuilemaan kun sama sopimusteksti sitoo kaikkia.


Illalla yritän viettää tovin jos toisenkin rakennuspiirustusten kanssa piharakennuksessa, pitäisi vähän laskeskella neliöitä. Neljätoistametriä on pitkää seinää per sivu ja seitsemisen metriä päätyä. Kyllä kai vajaaseen sataan neliöön saa survottua pari kesäponia? On ainakin hulppea kanala.

Lisää parasetamolia, pienyrittäjä ei horju!
Kuuluillaan ja näkyillään, heipati!

4 kommenttia:

  1. "Siinäpähän saa Iso-J:kin motivaatiota liikuntaansa kun hätäpäissään vetää yhtäläisyysmerkit ikämiesvaivojen ja liikapainon välille.."

    Reps ja kops... nyt mä kuolen nauruun! Anteeksi. Ei vakavien asioiden äärellä saa tyrskiä, mutta toi verbaalivirtuoosi saa kyllä hymyt naamalle. Siinä joko ikä pitenee, tai rypyt syvenee. Ne naururypyt...

    Tulin just töistä ja pinkaisen sitten joogaan. Illalla uusiksi tänne kurkkimaan...

    VastaaPoista
  2. Hmmmm, TIta se ei sitten ota mitään ikinä vakavasti ;-D
    Pääasia, ettei huoliryppy silmien välissä ala lököttää, siitä on vähän haasteellisempaa kuroa kireäksi.

    Nyt MacOmenan kannet kiinni ja kuntoklubin vastaanottotiskin kautta kauppiaan lihatiskille. Sitten kotiin ja liha tiskiin. Näläkä! Koko päivänä en ole muistanut syödä paria Omar-toffeeta enempää joten ei se ihme ole, että alkaa parasetamolit vaikuttaa...

    Huomatkaa sana KUNTOKLUBI.... palajan informoimaan asiasta enemmän.

    VastaaPoista
  3. No niih. Kuntoilu ja sen myötä uusi, parempi elämä on aloitettu. Maaliin kirmaan nuorena, kauniina ja rikkaana. Tai edes pari kiloa köyhempänä. Toisaalta, vanha sanontahan kuuluu: köyhtyä saa muttei laihtua.
    En tiedä missä ja milloin tuo "maali" on, kompastunko remppaässä purkkiin vai juoksenko New Yorkin maratonin. Joskus. In my dreams.

    Kuntoilu alkoi ihan reteästi sillä, että hinasin bärsseni kuntosalille. Tiskille. Ja äärimmilleni itseni pinnistettyä sain buukatuksi KAKSI kuntoilusessiota. Hirveän tikistyksen jälkeen ahdoin ne samalle viikolle. Että ei tässä ihan vätyksiä olla. Maanantaina on jotain Kehonhuolto -nimistä kidutusta ja keskiviikkona henki lähtee spinningillä. Tunnin taso on Iisiplösö joten sulaudun ehkä tapettiin. Tai valun hikenä lattiakaivoon.

    Heti tunsin kuntoni kohonneen, kohisten. Kuntoilu on kuulkaas aika helppoa. Paitsi se oli verisuoni joka kohisi päässäni.

    Otin ihan varovasti tuntumaa urheiluvarusteisiin, varovasti kokeilin jonkun puman paidan hihaa marketissa, kun tosiasiassa suuntasin tomerana makkaratiskin suuntaan. Viekkaasti laittavat kauppiaat urheiluvermeet ja sipsipussit ihan liki. Se on valinnan paikka.

    Lauantaina on kuitenkin pakko nöyryyttää itseään sporttisrättisostoksille, en todellakaan mahdu vanhoihin jumppaohjaajan trikoisiini. Kyllä, ovat ne ysäritrikoot vieläkin tallessa!
    Oi niitä aikoja.

    Että tämmöisiä tänään. Tallitilan mittailun suoritin rouvatyyliin soffalla karsinaelementtikuvastoa pläräten. On se riittävän iso. Eikun piikkaamaan vaan!

    VastaaPoista
  4. Oih... urheilutrikoot 8) Mun "trikooni" on niin vanuvaa mallia, että sopii 15 kilon haarukalla samat vuodesta toiseen. Kuminauhavyötärö rules!

    Mutta respektiä Hirnakalle. Kahto olisko joogaa missään tarjolla. Tahi pilatesta tai muuta kropan sinnikästä vanutusta. Vähemmälläkin hiellä saa kroppaa elvytettyä. Ihan vain varoituksena sanon, että kireä kroppa voipi nakata ns. umpijutturiin suorituksen edessä. Eli sinne hierojalle ensin, sitten vakavamielisiä harjoituksia aluksi iisinä ja sitten tasoan koventaen. Viimein jopa rasva palaa...

    Ah... peti kutsuu ja vapaa viikonloppu! Lauantaina Jope Ruonansuun konserttiin on liput... siis myös viihdettä tarjolla.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!