perjantai 21. tammikuuta 2011

Terveyttä ja pitkää ikää

On se kuntoilu vaan ihmeellinen asia.
Eilen buukkasin ensimmäiset kaksi ohjattua liikuntakertaa ja tänään oli jo selkä parempi.

Aamulla mietin, miten voi laiskalle tulla hiki nukkuessaankin. Sitten tajusin, että pienen koiran muotoinen kuumottava limppu oli parkkeerannut itsensä aivan tuntumalle. Ei taida Nasse kantaa kaunaa eilisestä ronkkimisesta kun tuli ihan viekkuun.

Koiran vointi on huomattavasti helpompi, pilkettä alkaa taas löytyä ihan entisessä määrin. Saas nähdä mikä riemu repeää tänään kun saamme vieraita Espoosta. Iso-J:n veli ja isä tulevat piipahtamaan. Ja Nasse rrrrrakastaa Vaaria.

Tämä viikko alkaa piakkoin olla nähty, töiden osalta.
Vapaa-ajan puolelle on kaikenlaista kivaa ja mukavaa luvassa. Ei-niin-kivaa on väistämätön treenikamojen hankinta. Nyt jo hiottaa ajatuskin piukeisiin trikoisiin ahtautumisesta.

Tämän siitä saa kun parikin vuotta velttoilee pelkän "hyötyliikunnan" varassa. Kesällä nyt on kaikenlaista kottaripuuhaa ja kuokkimista mutta oijoi näitä talvia.


Sunnuntaina yritän vähän räpsytellä kameraa tallilla. Pitäisi vähän tallentaa perillisten ratsastustouhuja  mikäli lumisade ja pakkanen eivät taas kerran lyö kapuloita rattaisiin. Tänä talvena ovat kyllä taas saaneet muistutuksen siitä, että hevoshomma on ulkoilua kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Ja parhaiten pukeutunut ei palele!

Tammaystävääkin meinaan käydä kutittelemassa. Erään tiineyslaskurin mukaan toimituspäivä olisi 3.6.2011, nuorimmaisen synttäripäivä. Seuraavana päivänä liputetaan muuten vaan, hyvä päivä syntymälle sekin. Mutta mulla on jotenkin tunne, että sunnuntailapsi sieltä tulee ja kesäkuun viidentenä nautiskellaan skumppaa aamukasteisella tallinpihalla. Saas nähdä. Päiviä olisi jäljellä vielä reilut 130, takana jo yli 200. Nyt sitten toivotaan, että niistä jokainen sujuu yhtä upeasti kuin tähänkin saakka.

Tita, mikä tämä oli ja onko mulla jo tämmöinen?

Tammikuu on viime vuosina ollut melko alavireinen kuukausi. Viime vuonna tammi- ja helmikuussa suru oli läsnä niin monessa yhteydessä, sitä edellisenä vuonna saattelin harmaan sotaratsuni ilmavoimiin. Eikä tässä ihan paras svengi ole nytkään päällä. Hiljaiseloa.

Torppakin hautautuu hiljalleen yhä paksumman lumipeitteen alle. Pehmoista ja puhtoista. Jos tämmöinen pikkupakkanen jatkuu eikä välillä käydä vesikelin puolella, on lupa odottaa nopeaa sulamista. Viime keväänä lumipeite katosi vajaassa kahdessa viikossa. Humpshei ja lumet olivat muisto vain. Tänä aamuna joku tirppa jo lauleli, ainakin viritteli lauluääntään.

Ellikatti muuten harjoittelee naukuunsa uusia sävelkuvioita. Jumaleissöni, joko se naukumaija muka alkaa olla siinä iässä? Veljet hulluudessa, Winston ja Milton, eivät onneksi niistä hommista mitään tajua, kunhan höntsäilevät iloista konsultin elämäänsä. Ja Nassekin on nykyään immuuni tyttöjen kepposille, jarru tekee tehtävänsä. Joten on mulla monta moraalinvartijaa Ellin varalle. Sitä paitsi, eihän Iso-J voi pikkuista miukuliaan päästä kollien kurmootettavaksi. Kinkkua vaan kitaan ja tupakissaksi.

Ellin teiniangsti

Pienin askelin kevättä kohti. Sieltä se elämänilokin sitten nousee uuteen kukoistukseen.
Hellurei ja jatkukoon perjantai positiivisena!
Torpan hörhökanava vetää nyt töpselin irti seinästä ja keskittyy olennaiseen, terveyden ja pitkän iän tavoitteluun.

8 kommenttia:

  1. Ohhoh, tuohan kuulostaa ihan siltä että tähän päättyi blogin pito. Ei ny sentäs, palataan jahka jaksetaan.

    VastaaPoista
  2. Kesäkullero - trollius chinensis. Ja jos sulla ei ole sitä, niin täältä saat :) Aika oranssihan se on.

    Viikko ohi ja olo on suorastaan väsynyt. Pitää elpaantua, mikä käy tosi kätevästi kun nyt ottaa ja syö tukevasti. Ahh. Vapaata kuitenkin tiedossa, mikä sangen mukavana asiantilana kuitataan ihan julkisesti.

    Ellihän alkaa olla siinä iässä juu. Pilleriä kitusiin... lakkaa mouraminen. Päästä se kuitenkin jossain vaiheessa mustan kollin kanssa painimaan. Vois tulla supersöpöjä pentuja! Antaisit osasi katovalle maatiaiskissojen sukukunnalle.

    Kevään merkkeinä listattakoon naapurin Liisa-kissan ja uroksen kiihkeät lemmenhetket. Aikaisessa ovat nekin, tavallisesti maaliskuussa vasta mourutaan. Mutta muitakin aikaisen kevään merkkejä on luettavissa. Tai sitten luonto ja luontokappaleet ovat sekoja.

    VastaaPoista
  3. Sitähän minäkin... että kun syö ja sitten sukeltaa sänkyyn ruokaa sulatttelemaan, niin eipä tarvitse muuta puuhaa (kuten siivoaminen) mietttiä.

    taidan keittää iltakahvit.

    VastaaPoista
  4. Hah, minä kuulin Titan vienon kuorsauksen!
    Itse vietin pienoisen painihetken niin itseni kuin kanalan purupaalinkin kanssa... periaate on periaate. Ja niistä ei tingitä.

    Ja taas menee Kanalian Rouwilla ylitöiksi. Huomenna lisähupia luvassa, pari tuoretta kaalinpäätä pitää helttapäät puuhakkaina. Pitäisi vielä jotenkin ratkaista kanalan hiekkalaatikkohommat. Uudessa kanalassa rouwille on kyllä varmasti kylpytynnyri sekä tuhkaa että hiekkaa.

    Hulluksi tässä tulee näiden keväänmerkkien kanssa jos jo tammikuussa alkaa tirpat mekastamisensa ja kissat mourunsa. Mulla on ollut periaatteena, että nuoret kissaneidot saavat pari kolme ekaa juoksua laulaa laulujansa, sitten se on pilleristä katki. Kyllä Elli saa kesäheilan, ensi vuonna.

    Mikäli blogin lukijoiden joukossa on seikkailunhaluisten mustien/mustavalkeiden kollien omistajia, sopii tänne ottaa yhteyttä "niissä merkeissä". Sinisiä purjehäntäsnobeja pitää ehdottomasti säilyttää maatiaisen ansiokkaassa geeniperimässä. Ovatko ne sitten Sinisten vaarojen kissoja vai mitä? Jää nähtäväksi. Mutta vasta myöhemmin. Elli ei ryhdy teiniäidiksi.

    Vapaa viikonloppu, WHEEEE!
    Nyt alkaa velttoilu, löysäily ja laiskottelu.

    VastaaPoista
  5. Se ei ollut vienoa kuorsausta. Kuopus valitti, että minä ynähtelin, joten se häipyi mun kainalosta häiriintyneenä. Kissa sentään jäi jalkojen päälle nukkumaan.

    Että sitten osaakin olla virkeä ja pirteä olo... Lumimyrsky pöhisee nurkissa, leivinuuni lämpiää ja huomenna syödään karjalanpaistia. Elämä tuntuu ihan mukavalta!

    VastaaPoista
  6. Olen Maria Veikontytär Satakunnasta, savolainen kuitenkin. Lisäsin itseni lukijoihisi (olenhan sitä tehnyt jo kauan, tuolta piilosta käsin).

    VastaaPoista
  7. Ja Torpalle terveisiä sen verran, että nykyisin jo suht hyvän kokemuksen asiasta omaavana voin kertoa, ettei ne jumppakamat nykymuodin mukaan ihan välttämättä ole pelkästään niitä mallia nakki. Paljon on mukavia hiukan pitempiä paitoja, joissa ei ihan kaikki kurvit erotu ja meikäkin lähes kokonaan kulkee reenaamassa lötköhousuissa. Erittäin mukavaa ja anteeksiantavaa pukeutumista siis. Eipä tule niin kriisi päälle ihan joka kerta kun peiliin katsoo. Toisaalta joinain päivinä on ihan hyväkin, noin kannustuksen ja motivoinnin kannalta, että näkee ne kohdat, joissa kehitystä olisi suotava tapahtua...mutta se on jo toinen stoori. (ja hemmetin hidasta on muuten se kehitys...prrrr...e!!)
    Elli on kaunis kuin mikä. Ja meiltähän löytyy lähes kaksoisveli, ainakin ulkonäöllisesti. Sääli vain, että Milou on konsultti ollut jo pitkään. Olisi hänelläkin hienot maatiaistallikissan linjat takanaan, ja se valkoinen hännän pää :-)

    Vaan nyt paikalliseen pizzeriaan kunhan saadaan arvottua kumpaa tällä kertaa suositaan. Ja sitten ilahduttamaan itseäni Ikean koottavilla paketeilla...huoh. Saattaa vaatia lasillisen tuekseen.

    Upea ilma täälläkin. Kolmisen astetta pakkasta, ei tuulen virettäkään ja varsin mainio ulkoilusää. Niin ja illalla me mennään paikalliseen klubiin kuunteleen Nordmanin keikka. No huhhuh!! :-D

    VastaaPoista
  8. Ihanaa... Maria tuli kaapista ulos! Mukava että ilmiannoit itsesi :D

    Minä vietin laatuaikaa esikoisen kanssa laukkaamalla peräti kahdeksan rättikauppaa. Ei löytynyt talvitoppista - entinen kinnaa kuin makkarankuori hirveästi kasvavan neitosen päällä.

    Nyt pitää siirtyä karjalanpaistin ja juurespaistoksen äärelle. Muusikooma on pakko välttää tällä kertaa, sillä klo 19 alkaa Jope Ruonansuun konsertti. Loppuunmyyty muuten.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!