lauantai 22. tammikuuta 2011

No huh huh


Mummokissa Justiina (Europa Champion) lähettää terveisiä ja toivottaa tervetulleeksi. Kiitos Maria Veikontytär kun kuittasit itsesi torpan evakkorekeen, teretulemas. Pidä hatustasi kiinni, välillä täällä mennään järjenkäytön tuollepuolen ;-)

Jos osaisin, linkittäisin hauskan  blogisi omaan listaani. Mutta kun en osaa käyttää sitä linkkityökalua niin ei sitten. Sitäpaitsi, kauttasi avautui hienojen blogien lista, kiitos!

Monta helmeä jää jakamatta ihan vaan oman tyhmyyteni takia.
Opastusta vastaanotan mielelläni, vapaaehtoiset ilmoittautukoot.
Mutta tänään jaan, halusitte tai ette, nipun youtube-linkkejä. Hauskaa ja opettavaista, katsokoon kellä joutoaikaa.


Tämä opastava liikennemerkki hakee vielä paikkaansa torpan piha-alueelta. Kiitos kuuluu Nemille, tulet sitten asentamaankin. Kissoja sietääkin varoa, koskaan ei voi tietää mistä musta pantteri loikkaa eteen.  Tänään muuten loikkasi jotain ihan muuta... 

Koska torpalla kaikki on mahdollista, minun ostoskassejani retuutti tupaan virkapukuinen lainvartija.

Juttuhan menee niin, että kiivaan ostosreissun päätteeksi pakittelin pihatiellä lumi pöllyten ja yritin osuttaa minifarkkuani purkamisen kannalta otollisiin asemiin. Samassa pihaan kurvaa farmarimallinen fjöördis. Ja kun aikani tumpeloin pihatiellä, täräytti tämä tulokas kirjavat valot loimottamaan autonsa etumaskiin ja ulisutti pilliä. No vähänkö meinasi hätäruikut holahtaa punttiin. Tulinhan minä rivakoin rattiliikkein kotiin mutta että niin lujaa? No way Jose.

Tutisevin puntein hiippailin tunnustamaan syntejäni ja kukapa muu kiusanhenki siellä virnuilikaan kuin Iso-J:n serkkupoika. Sai ripityksen vanhusten rääkkäämisestä ja komennuksen kantamaan ostoksia tupaan.

Suunniteltiin vähän, että joskus heittävät joutessaan maijan poikittain pihatielle, annetaan vähän puheenaihetta kirkkokahveille.
Oikeasti, tällä kylällä asuu lainvartijoita vähän joka torpassa.
Ja ihan valtionhotellikin omalta kylältä löytyy. Sattuneesta syystä paikalliskioskissa on maakunnan parhaimmaksi palkitut munkkipossut. Ihan kuin asuis Pasilassa ;-) Vain Rauno Repomies puuttuu!

Kanalassa repesi riemu kun kieräytin uudet nokittavat kaalinpäät sisään. Vihreän tuoreen tarve on ilmeinen. Vielä muutama kuukausi ja sitten pukkaa jo voikukkaa ja nokkosta nokittavaksi. Sitä ootellessa nokka jäätyy moneen kertaan.

Kuntoilu on todellakin iisiä ja helppoa nykyisin. Ainoa hiottava hetki tulee kassalla... mutta onneksi lisälihas nimeltä Visa tulee tiukan paikan tullen avuksi. Sen mie vaan sanon että ne urheilurytkyt kannattaa hommata tammikuussa. Aleprossat ovat kuntoiluun kannustavat.

Ja onneksi, kuten Pablo edellispäivän kommenteissa kertoikin, treenivermeet ovat erittäin armeliaita nykyisin. Otin varuilta pari kaljasaavin peittoa ja vähän piukeampaa rättiä. Enää pitäisi aloittaa se kuntoilu. Hyvin puhuttu on melkein tehty.


Päivän kuvitus ei ole mitään taidekamaa, näitä pikkuhiluja on pitänyt taltioida jo aikoja sitten. Ekana oli elävä kissa, varsinainen aarre kissaksi. Justiina on vähän semmoinen kiertopalkinto, Norjassakin vietti au pair vuoden.  Nyt hoipperehtii rimppakinttuineen siellä täällä ja aina jaloissa. Ja nämä muut ovat tämmöisiä matkan varrella kertyneitä tärkeitä esineitä. Pronssikatti on synttärilahja Iso-J:ltä, tämä teräshevonen tupaantuliaislahja ja tuo alempi hevospatsas alkaa olla jo antiikkia... kasariantiikkia.

Jokainen kalikka kantaa pölyjen lisäksi taakkanaan paljon muistolastia ja siksi ovat tärkeitä.


Koskapa tänään on vallan isot lottomiljoonat jaossa, tässä lopuksi vielä muutama oikein osuva linkki, lottovoittajille ja meille ikuisille haaveilijoille ajankuluksi.

Koeajon hekumaa

ei menny ihan niinku The Stigillä

No radalle voi mennä monella tavoin

... tai sitten näin urheiluhenkisesti

Tai chillaten kaukomailla

Niin ja koska minä luuseri halkaisin hampaani pizzaa purressani, tässä arkirealismia torpan tyyliin

Legot heilumaan ikenille kiitos

Että maanantaina mennään sitten leegoklinikalle fiksattavaksi, etumaskissa äkillistä laiton tarvetta ;-)

Have fun ja see you sitten. Ehkä.

6 kommenttia:

  1. Kiitos toivotuksista!
    Kirjanmerkkinä olen Sinua pitänyt viime kesästä lähtien, nyt arvelin olevan jo oikea aika julkistaa tämä suhde.

    Mukavalta huiskeelta näyttäisi Teidän perheenne elämä!
    Tutustellaan :)

    VastaaPoista
  2. Kiva tutustua Maria Veikontytär! Suloinen torppa sinullakin ja mielelläni tutustun blogisi antiin. Pitää varata kunnolla aikaa ja ajatusta. Ehkä jo huomenna.

    Kerro ihmeessä millä konstilla saan itselleni TOIMIVAN linkkilistan, en ole vielä sitä oivaltanut... nettiavaruudessa on paljon ajatuksia herättäviä blogeja, mielelläni jakaisin löytöjäni lukijoilleni.

    VastaaPoista
  3. Justiina on niin lovable, ettei mitään rajaa! Tuo silmien katse, nuo hupsut korvat ja niin särmä turkki! Jotenkin mielikuviini hiipii aikä pähee maaaauuuu- ääniefekti myös.

    Poliisit - niistä koitan pysyä kaukana... mutta sukuahan ei voi valita... Ja laki se on konstaapeleillekin. Ainakin kotona vaimon toimesta. Nih.

    VastaaPoista
  4. On tämä kyllä metkaa. Tänään olisi saanut pyhäaamun kunniaksi vetelehtiä sängyssä.... ja minä valvon aamunkoitosta alkaen. Ilmeisesti lepoa on jo ollut tarpeeksi, nyt tarvitaan toimintaa.

    Itseasiassa, päätettiin Iso-J:n kanssa hoitaa ainakin yläkerran facelift ja pieni pintaremppa valmiiksi vielä näiden lumien aikana. Urakka on aloittamista vaille valmis.

    Tita on sitten tulkinnut Justiinan tismalleen oikein. Nimenomaan se mauuuuuuuauau-efekti, käheästi.

    VastaaPoista
  5. Tunnustan äkillisen mielenhäiriön ja diagnoosina siivousvimma.

    Eiköhän tämä tästä mene ihan itsekseen ohi...

    Mårbacka muuten sinnittelee hengissä tuossa ikkunalaudalla. Ihmeiden aika ei ole ohi!

    Ahh... imuri kutsuu vastustamattoman viettelevästi!
    (uskoo ken haluaa...)

    VastaaPoista
  6. Sattumoisin tupsahdin blogiisi - tulevaisuudessa varmasti usein ihan tarkoituksella! Itsekin aamuyöstä heräsin, vaikka mieli olisi halunnut nukkua. ja siivousvimma on vieraillut meilläkin tänään...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!