sunnuntai 19. joulukuuta 2010

4X4

Enpä olisi uskonut, että naisihmiseenkin voi tällä viisiin vielä (ja tällä ikää) iskeä tämmöinen kutka ja polte...  Huomisaamuna edessä vääjäämättä häämöttävä eron hetki saa mielen apeaksi ja sydämen raskaaksi.

Huoh. Paluu vanhaan, vaatimattomaan ja suorastaan karuun arkeen ei juuri nyt ole houkuttanut. Olenhan saanut istua Uuden Armaani sylissä monta kertaa viikonlopun aikana. Nauttia voimasta ja turvallisen vakaasta menosta.

Tätä se sitten on. Autokuumetta.

Palataan muissa merkeissä viimeistään huomenna. Nyt ei oikein heru muuta.

9 kommenttia:

  1. Tästä olisi pääteltävissä, että perheneuvottelut ovat todella tiukat. Tiedän heti lukuisia Erittäin Hyviä ja Painavia syitä hankkia uusi auto - mutta vain yhden syyn olla ostamatta sitä.

    Toisille auto on väline siirtyä pisteestä a pisteeseen b. Minulle auto on vapautta. Liikkua silloin kun tarvitsee. Minulle auto on nautintoa. Hyväkulkuisella pelillä etenee luonteensa mukaisesti :D. Minulle auto on osa persoonallisuutta - kuten hevosetkin olivat. Auto on tosin vaihdettavissa, toisin kuin muuten kieroutunut personallisuuteni.

    Auto on siis minulle enemmän kuin kulkuväline. Se on yksi nautinnon väline. Ja hei haloo - kenellä on elämässään liikaa nautintoja? Arjen rutistuksessa elämää suorittaessa jos edes pari kertaa päivässä - auton rattiin istuessa - mieleen läikähtää mielihyvä, niin siitä ilosta riittää säteitä muillekin.

    Niin että ei ole vähäpätöinen juttu tämäkään. Tsemppiä jatkoneuvotteluihin...! Laatunainen on aina autonsa ansainnut.

    P.S. Minä se ostin tuon Outbackin meille... Oli Maestro mukana, mutta se olis halunnut vielä miettiä. Menin kauppiaan kanssa toimistoon ja nykäsin äkkiä nimen paperiin :D

    VastaaPoista
  2. Oi kiitos Tita, sinä se osaat asetella sanat aina niin hyvin. Ei, tässä asiassa viimeistä sanaa ei sano Iso-J. Minä kuuntelen tilitoimiston kommenttia kulubudjetin kasvattamisesta ja sitten ihan vain rahoituspäätöstä ;-)

    Jos jonkun miehinen ego nyt on jotain kolhuja saanut, ei se oikeastaan ole minun murheeni. Näyttää kuitenkin olevan ihan hengissä ja toimintakykyinen. Oppiipahan olemaan. Ja ihan ilmeisesti odottaa aamua jolloin tarjoutuu tilaisuus viedä perilliset kouluun...

    Sarikalle kiitos käynnistä, ihana ylläri!
    Huomenna vuorossa Satu T. ja Nemppa. Kivakiva!

    VastaaPoista
  3. Tää komppaa ihan Titaa. Olkoon kuinka kuin kulkuväline, on se vaan pirun mukavampaa lähteä aamulla liikkelle kun se kulkuväline on sellainen, että sitä katsoessaan tulee hymy huulille. Ja ajaessaan vielä lisää.

    Nimiä paperiin vaan, sanoo tää jos kerran hyvältä tuntuu. Niih.

    VastaaPoista
  4. Ai minä en olekaan ainoa kummajainen? Kiitos Pauliina!

    Miehet luulevat Autojen olevan Niiden Juttu. Ei vain ole. Vaimoille ladataan jokin pieni kauppakassi, jolla todellakin liikutan pisteestä a pisteeseen b. Minä kieltäydyn olemasta tuollaisen ajattelun kohde. Minä haluan - ja minä ansaitsen - (jos saldo kestää) myöskin nautinnollisen liikkumisen kohde.

    Itse asiassa lähiaikoina lähtee täälläkin neuvottelut toisen auton uusimisesta. Tätä silmällä pitäen olen ottanut aamulla (minä lähden ekaksi...) käyttööni sen räyhäkän turbo-subarun. Treenatkoon Maestro yli 300 000 ajetulla perhefarkulla... Muokannee mielipide-ilmastoa. Ja taas pääsen sukkelaan vetämään nimeä paperiin...

    Sellaistahan tämä elämä...

    VastaaPoista
  5. Veto ja veto.

    Tämäkin mielellään vetelisi nimiä 4 x 4 auton papereihin varsinkin tällaisen viikonlopun jälkeen kun lunta on tullut lisää sellaiset 30-40 cm.

    Kohta sitä on metrin verran. Oikeesti !

    Mutta täytyy nyt malttaa mielensä kun juuri ostin sen teinin auton ja vihdoin viimein sain maksettua oman farkkuni. Eli käytännössä olen kahden auton onnellinen omistaja ; )

    Ja ihan ite olen molemmat valinnut ja maksanut.

    Minähän sillä (omallani siis) ajelenkin.

    VastaaPoista
  6. Huomenta! Te sitten olette ihania naisia ;-)

    Niinhän siinä kävi, että kurvasin kullanmuruni reteästi parkkihalliin. Palautan iltapäivällä jos raaskin. En kertakaikkiaan pystynyt vielä aamulla ajamaan autokaupan kautta ja jättämään Uutta Armastani sinne.

    Ja niinkin kävi että Iso-J "yllättäen" otti riisipussin avaimet ja vei juniorin kouluun. Aika pitkän lenkin taisi tehdä. Tultuaan parkkeerasi auton tuvan ikkunan alle ja totesi, että mahtuisihan tuommoinen tuolla olemaan..

    Riisipussi mikä riisipussi ;-)

    Satu T. piipahti aamukahvilla... mun kahvini jäähtyy edelleen. Kiireistä päivää pukkaa. Donitsin toki ehdin tunkemaan suuhuni, first things first. Kiitti Satu, palataan paremmalla ajalla.

    Ja nyt päivän rientoihin.

    VastaaPoista
  7. Pakko vielä palata tähän autoasiaan, on sen verran lähellä sydäntä :-)
    Ei autot ole suinkaan miesten juttuja. Tai no, meillä ne on sikäli että mies maksaa sen. Meillä ei miehellä ole edes ajokorttia, mutta on riittävän viisas muuten pitääkseen vaimon hyvissä autoissa.
    Minä pidän autoista, ihan aidosti, ja oikeesti tosi paljon. Ja mitä enemmän vääntöä ja tehoa, niin ei yhtään haittaa. Nuorempana ehkä vähän diggailin sporttisempia ja matalampia pelejä, mutta hevostelun myötä sitten näitä vähän isompia.
    Kerran mulla oli (työsuhdeautona) sellainen, merkkiä ja mallia mainitsematta, sininen ja ruma kuin fan, farmari. Ihan oikeasti, joka hemmetin aamu kun lähdin autolla liikkelle, mua ärsytti se ruma vehje. Siis tosissaan ärsytti ja nolotti. Ihan ok se oli ajaa, mutta kaikki muu siinä sitten mättikin.
    Siitä sitten seuraava olikin jo ilo meikäläisen silmälle ja muutenkin, Land Rover. Sillä tiellä ollaan. No ei tuo nykyinen nyt mikään kaunistus ole, mutta hoitaa hommansa vaikka onkin ihan vaan ns. kaupunkimaasturi mun mielestä. Ei siis "oikea" maasturi, mutta kopin se vetää eikä sillä herkästi lumeen kiinni jää.

    Titan kanssa siis olen ihan samoilla ajatuksilla - auto on tärkeä juttu. Varsinkin kun kilometrejä kertyy ja tunteja tulee siinä autossa vietettyä. Miksei se saisi olla sellainen, joka aiheuttaa jonkin tasoista nautintoa?

    Sitä paitsi olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että jos naisen kyydissä kulkee perheen jälkikasvua, on täysin idioottimaista laittaa naisen alle silloin se pikku kauppakassi-tyyppinen auto. Hengenvaarallistahan se on. Lasten täytyy saada kulkea perheen turvallisimmassa kulkuvälineessä.

    Että tällaisia. Perjantaina ajoin seiskatiellä onnettomuuspaikan ohi. Ambulanssit olivat siitä juuri poistuneet ja jäljellä oli enää se rekka ja se pieni auto, jossa oli kyydissä ollut perheen äiti ja tytär. Auto oli aika ikävän näköinen ja silloin taas kerran kiitollisena ajattelin, että olen onnekas kun alla on sentään näillä keleillä kunnon auto. Ehkä tytär siitä onnettomuusautostakin saattaisi vielä saada jatkaa elämäänsä, jos heillä olisi ollut alla isompi auto.

    Perjantain jälkeen olen ajanut taas paljon entistä varovaisemmin. Ajakaa tekin!

    VastaaPoista
  8. Huomenta, jatkanpa minäkin tänne vielä vähän. Asia on aktuelli. Ja tärkeä.

    Minä allekirjoitan täysin tuon, että lasten kyytiminen olisi mahdollisuuksien mukaan suoritettava perheen kokeneimman kuskin ja turvallisimman pelin kyydissä. Noh, asialla on toki monta puolta mutta noin yleispätevänä periaatteena menee noin.

    Jossain vaiheessa auto toki on vain väline jolla pääsee paikasta A paikkaan B ja saa arjen ruletin pyöriteltyä. Eikä auton mallilla, merkillä tai muilla ominaisuuksilla ole minkään valtakunnan väliä. Kunhan kulkee ne tarvittavat kilometrit kohtuullisen luotettavasti.

    Meillä on "aina" ollut ihan kelvolliset autot. Johtuu Iso-J:n vuotuisista ajokilometrimääristä (n. 60-80 tuhatta). Eikä Iso-J ihan pienimpiin kippoihin mahtuisikaan. Mulla on "melkein aina" ollut mahdollisuus käyttää joukkoliikennettä. Joten toistaiseksi en ole omaa autoa tarvinnutkaan ns. uskottavilla perusteilla. Nyt tilanne on toinen.

    Jo viime syksynä mua kammotti ajaa Hki-Jns-Hki -väliä, kutostien tilanteissa olisi niin monesti toivonut alleen vähän tehokkaampaa ja turvallisempaa kyytiä.

    Satunnaisilla kaupunkireissuilla, päivänvalossa ja hyvällä säällä, oli ihan sama mikä kiesi alla oli. Mutta nyt kun eteenpäin on päästävä kaikissa keleissä, kuormaa on välillä paljon ja vetokykyä tarvitaan isomman ja vahvemman hankinta alkaa olla perusteltua.

    Ja edelleen. Mieluummin minä sijoitan vaivalla hankitut roposeni taloon ja tarvikkeisiin kuin perinteiseen hauskanpitoon. Auto (ja hevonen) on tässä tapauksessa nk. tarvike. :-)

    VastaaPoista
  9. Nyt sitten alkoi loma. En tee tänä vuonna töitä. Ainakaan isommin...

    Huomenna lapsilla on harras hetki - saavat joulutodistukset. Esikoinen viimeisen ala-asteelta. Kaikesta päätellen hän ei koe mitään nostalgista asian tiimoilta.

    Huomenna on talvipäivän seisaus. Vuoden pimein päivä. Niin että tästä se kevät taas lähtee!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!