tiistai 9. marraskuuta 2010

Vuodenkierto

Hyvää 1-vuotissyntymäpäivää Hirnakan Torpan blogille!

Näin se aika rientää ja hetkittäin se saa jopa siivet.
Vuosi takaperin elämä täällä torpalla oli uutta, remontti siellä ja täällä, työreissut etelään ja kaikkinainen arkielämän uudelleenrutinointi sekoitti pakkaa täysin.

Taisin olla aika pihalla kun siihen hässäkkään vielä blogin pystytin :-)

Selailin kirjoituksiani ja kuvia vuoden varrelta ja monta mukavaa muistoa, tapahtumaa ja kohtaamista palasi mieleen. Ihania ihmisiä, sukua, perhettä, ystäviä ja uusia tuttavuuksia.

Paljon on myös surua, murhetta ja erityisesti läheisiä ihmisiä koskevaa tuskaakin mahtunut tähän vuoteen. Välillä tuntui, että elämä oli yhtä luopumista, surua ja toivonkipinän hengissä pitämistä.

On vaikea tietää mistä kukakin toipumiseen ja surusta läpikahlaamiseen voimansa otti ja ammensi. Ihminen on sinnikäs otus. Räpistelee pintaan vaikka mistä alhosta.

Minun rauhani, voimani ja elämänhaluni nousee kotoa. Ensimmäistä kertaa aikuisen elämäni aikana voin rehellisesti sanoa, että nyt en ole mistään poissa. Nyt olen kotona.

Oikeastaan kaikki se, mitä tämän vuoden aikana on tapahtunut, on valmistanut minua nykyiseen. Ja niin kai se kaikille muillekin tapahtuu. Kaikki johtaa kaikkeen, aikanaan.

Näen kuitenkin erittäin selkeänä suoran jatkumon viime marraskuisesta ahdistuksesta kun piti jakaa elämä Espoossa olleen työn ja Joensuussa asuvan perheeni kesken.

Kyllä siinä oli kuulkaa motivaatio työssäkäynnin suhteen koetuksella kun piti aamuyöllä karauttaa taipaleelle että ehti iltavuoroon töihin. Monet siihen pystyy, minä en.

Se painajainen mikä Sellossa vuoden viimeisenä päivänä tapahtui, sinetöi lopullisesti sen päätöksen, etten enää palaa markettiarkeen.
Ja muut alkuvuoteen ajoittuneet läheisten kokemat kriisit suorastaan betonoivat päätökseni.

Miksi juosta täyttämässä muiden asettamia vaatimuksia kun kaikki voi päättyä hetkessä, yhdessä hengenvedossa kaikki onkin ohi?
Mieluummin elän niukemmin ja pysyn rakkaitteni luona. Niin kauan kuin heidän luonaan voin olla.

Ja niinhän se päätös piti. Alitajunnassa eli ja vahvistui ajatus omasta yrittämisestä ja tässä ollaan.

Tällä hetkellä voin epäröimättä sanoa, että hyvin tein, oikein tein.
Paljon on taakse taakkaa ja painolastia jätetty. Eikä tulevien taakkojen painoa voi etukäteen murehtia, arvailla tai kantaa. Se mikä tulee on tullakseen ja ajopuu ajelehtii uomassa eteenpäin.

Ei voi tietää mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Jotain pientä vihiä tulevaisuudesta tuo tammamamman pyöristyvä vyötärönseutu. Toivottavasti pääsen kesäkuussa kuvaamaan Hyvin Arvokkaan hevosenlapsen ensiaskeleita. Ja saan lisää laamakevennyskuvia.


Vuosi sitten elettiin hauskoja ensilumen aikoja, sitä tulikin ennätyksellisen ylenpalttisesti.

Näillä mennään, pysythän mukanani?

6 kommenttia:

  1. Meneekö nettiin ja olinko eka ?

    Onnittelija ; )))

    Eli sylin täydeltä onnea maailman parhaalle Hirnakan Torppa-blogille !

    Juhlan kunniaksi täälläkin sataa lunta, joten voimme hiljentyä muistelemaan vuoden aikana läpikäytyjä asioita.

    Niitä on paljon ja jotenkin kummasti tässä yhteydessä esiin pompsahtavat mm. retket paikallisen Osuuskaupan ravitsemusliikkeeseen kahden hyvän ystävän seurassa, käynti huikeassa hevoismaalausnäyttelyssä sekä tietenkin legendaarinen laama-kevennys ; )

    Eli näillä mennään ja pysyn. Mukana !

    VastaaPoista
  2. I'm in too! Ja onnea!!! Palaan illemmalla paremmalla ajalla.. nyt lasagnen tuoksu vaatii toimenpiteitä, ettei mene tummalle paahdolle...

    VastaaPoista
  3. Onnea, onnea onnea vaan, punainen tupa ja perunamaa, Blogi on aivan ihastuttava ja myönnän- olen addiktoitunut. Todella vaikeina hetkinä se on myös lohduttannut ja rakkaat ystävät, sekä kaksi- ja nelijalkaiset, ovat olleet läsnä ja lähellä. Iloa se tuo aina avatessa, täällä kotona ja hotelleissakin poliisiautosta mitään puhumatta olen hihitellyt monta kertaa. Hugs from Nemppa kaikille! P.s. runsaasti lunta luvassa...tuulen kera.

    VastaaPoista
  4. Mukana kuin peräpukama ;D Lumimyräkkä alkoi täällä ihan just. ´Pikku-pistiäinen oli lenkillä ihmeissään kun taivaalta kieppui kivasti jotain valkoista.
    Mökki on mukavan lämmin vaikka tuuli vinkuu nurkissa, rakas jo odottaa vällyjen välissä joten pitemmittä puheitta...
    Onnea blogille ja älä vaan lopeta tai me addiktoituneet lukijat ollaan vallan pulassa!

    VastaaPoista
  5. Heipatus teille Nita, Tita, Nemppa ja Savu. Ja te muut joiden tiedän käyvän lueskelemassa säännöllisen epäsäännöllisesti.

    Kyllä tämä blogi jatkaa elämäänsä, muodossa tai toisessa ja kenties piirun verran verkkaisempaan tahtiin. Tai eihän sitä tiedä jos juttua ja kuvia heruu päivittäinkin.

    Elähän hättäile, istu mättäille ;-)

    Tuuli ulisuttaa torpan nurkkia, kissat ovat myrskyhepulissa ja Nasse, kovanonnen rekku junttasi itsensä tiukalla asenteella petiin.

    Tämä tarina pitää muuten kertoa pitemmän kaavan mukaan.

    Toissayönä koiralle iski ns. pakottava tarve keventää hännän alustaa. Toimenpide tapahtui sievästi takaporstuan kynnysmatolle. Vahinkoja sattuu ja se tiedetään, että tarve on ollut ankara.

    Eilen päästöt yltyivät iltaa kohden joten kehotin Iso-J:tä ulkoiluttamaan koiraa vielä kerran ennen nukkumaanmenoaan. Ja niinpä sitten kl. 03.30 hän heräsi Nassen haukuntaan. Raasuparkarekkuli oli unohtunut väärälle puolelle ovea. Aamulla katselin pihan jälkiä, kiivaasti oli koiraparka joutunut kipittämään torppaa ympäri, ihan polku oli tallautunut. Olikohan ollut susi kirittämässä?

    Minähän nukuin viattoman unta, korvatulppien tuolla puolen joten häly ja haukku ei sinne kanna.

    Ilmankos koira tuijotti minua silmiin herkeämättä kun aamupissaa sohotteli pihalla. Etten vain jätä ja hylkää. No en *sydänhymiö*

    Mutta nyt pitää vielä vähän perehtyä netin antimiin. Perheen poniratsastajat tarvitsevat varusteita... oisko kellään ylimääräisiä myytävänä?

    Huomiseen ja uutta vuoden kiertoa kohti!

    VastaaPoista
  6. Tarvikko kypäriä? Mun vanhat ratsarit on liian isoja teidän pimuille, olis kesä- ja talvimallia. Ja hyvä lännensatula olis kans, hackamoret, issikkasuitset... niitä tuskin tarvitte... kumisia ratsastussappaita - no ei enää priimoja.

    Pitäis joko varastoida tai myydä koko arsenaali pois. Loimia löytyy moneen lähtöön ja kaikkea sälää talikoista lähtien.

    Nasselle valittelut häverikin johdosta. Sellaista vain voi sattua. Mutta nyt on sängyn lempeä lämpö enemmän arvossaan kuin ikinä!

    Ellille terveiset. Räpsäytä pliis, kun se sattuu putken kohdalle!

    Terkkuja!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!