keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Päivä kerrallaan

Hiphei, hyvin nukutun yön jälkeen sitä ihmispoloinen jaksaa taas vaikka vuoria siirtää.
Kuukahdin illalla ensimmäisenä, miten myöhään lienevät perilliset sängyissään lueskelleet. Tämä emäntä todellakin rojotti sorkat suorana aamuseiskaan saakka!  Tuli tarpeeseen eikä kaduta yhtään.

Julmasti kippasin heti aamulla kattihässäkän pihalle, riehukoot riemuriihessään iltahämäriin saakka. Tita tuolla edellisessä postauksessa tuumaili Ellin sulhasista... juu, katsotaan nyt mikä siitä kissaneidistä oikein kehkeytyy. Omituinen venkula jolle kerääntyy pöhköenergiaa aivan liikaa sisälläoleilusta, siis pihalle.


Veljet Velttoiset olivat eilen istuneet hyvin sievästi Äitikullan oven takana mankumassa sisäänpääsyä. Tuomisina pojilla oli mummolle tintti. Se ei ole ollenkaan suotavaa. Tuokoot tuliaisina jotain muuta mutta EI tirppoja. Minkäs sitä toisaalta kissalle mahtaa, omalla vastuullahan ne pihalle päästetään...

Kissa ei kuulu Suomen luontoon, ei. Mutta on asialla toinenkin puoli. Maatiainen on sukupolvien saatossa kehitellyt metsästysvaiston ja kyvyn klaarata ankeammissakin oloissa. Torpan mummokissojen ulkoilu etenkin talviaikaan olisi aivan edesvastuutonta. Eivät ne hömpät ulkona selviä vaan jäätyvät pystyyn. Siinähän olisikin totinen paikka pohtia kissajalostuksen moraalia... kuinka kauas alkuperäisestä kissaa saa jalostaa?

Vaikka ulkoilu olisi kuinka säännösteltyä ja mahdollisuuksien mukaan valvottuakin, vahinkoja sattuu aina. Joku menettää ulkoilun tiimellyksessä henkensä jossain vaiheessa kuitenkin. Hiiri, lintu tai kissa itse.

Suoraan sanoen, tirppoja on jo nyt enemmän kuin viime vuonna ruokintakauden huippuvaiheilla. Meillä on kolme tipubaaria ja talipallot lisäksi. Ja silti menee hetkittäin rähinäksi ja siipirysyksi. Saas nähdä mimmoinen nujakka talven mittaan ruokintapaikoille syntyy. Tintit ovat aika ärhäköitä.

Tuo kuva tuolla ylempänä on viime keväältä, ensimmäisestä lätäköstä tuli kina talitintin ja sinitintin välille. Rökitti ihan huolella.


Mitään mykistävää ei tänään ole vielä ehtinyt tapahtua ja toivottavasti päivä on mukavan leppoisa muutenkin. Iso-J tulee illalla kotiin joten ehdimme sanoa heipatimoikka ennenkuin päästän itseni lipsahtamaan minilomalle. Huomenna tähän aikaan sitä törötetään junassa. Olkoot raiteet suorina ja viekööt etelään.

Tuhkapilviä tai ankaraa merenkäyntiä en myöskään tilaisi viikonloppua hämmentämään. Niissä humalaisissa ruåtsalaisissa pikkujoulugubbeissa on arvatenkin ihan riittävästi ihmettelemistä lauantai-illaksi.

Sitä ennen on kuitenkin vielä monta mahdollisuuksien päivää!
En ole vielä päättänyt minkälaisen kaluston otan reissuun mukaan. Läppäri? Ehkä? Järkkäri? Ehkä? Tänään olisi kuitenkin syytä päättää ja pakata.

Paplulle toivotan vielä erityisen antoisaa Ypäjä-viikonloppua. Katsojalle tuommoiset valmennustilaisuudet ovat vähintään yhtä antoisia kuin itse osallistujallekin. Katsoja näkee usean kokonaisuuden samalla, valmennettava tuntee vain oman osuutensa. Ja onneksi tuli Könärit kuntoon, Viiskulman suutari pelastaa aina!

Ja nyt sitten keskiviikon kimppuun, puskii!

3 kommenttia:

  1. Hmmm, kohta vaihtuu uusi tuhatluku matkamittarissa. Taas!?! Näennäisestä hiljaisuudesta huolimatta kävijöitä on säännöllisesti. Olisiko aika ilkeää pistää torpan ovet säppiin?

    No en laita, ei täällä mitään niin maailmanluokan salaisuuksia käsitellä etteikö höpinöitäni saisi kaikki lueskella ;-) Keep it simple ja silleen, avoimuus jättää vähemmän arvailtavaa...

    VastaaPoista
  2. Halvatun hauskaa reissua!!!! Kaamoksen kaatajaisina pitäisikin olla joku hulvaton reissu hauskassa seurassa joka naisella.

    Bon voyage, vai kuinka ne nyt hienosti sanookaan...

    VastaaPoista
  3. Paplu kiittää :-) Tää on oikeasti melkein kuin lomaa. Mies on tänään ja huomenna Oslossa ja meikäläinen huomenna ja ylihuomenna Ypäjällä. onneksi on mummi koko sen ajan täällä Loviisassa niin prinsessalla on mukavaa. Saa pomputella mummia oikein koko rahalla.
    Kelikin vähän parani että on kivampi ajella kymppitietä ja Hanko-Hyvinkäätä.
    Ja kuulkaa tänään tuli oikein onnellinen hetki: Ell kävi verikokeita hakemassa ja näki ekaa kertaa meidän viisaan harmaan hevosen. Ell on ihan suht laadukkaiden hevosten kasvattaja itsekin, joten kommenttinsa tuntui sitäkin paremmalta. hän nimittäin ihan spontaanisti otti askeleen taakse päin kuin nykäisin loimen kimon päältä ja totesi "ohho, onpa se hyvän näköinen!!". Että joo. Pienet on ilot, mutta kyllä rouvan saa tyytyväiseksi kun ymmärtää kehua rouvan (tai sen miehen...) hevosta :-)

    Mukavaa reissua Hirnakalle ja tietty myös allekirjoittaneelle itselleen :-) Yritän ottaa opikseni kaikesta mitä näen ja kuulen. Ja sit me meinataan mennä salille Markon ja Stellan kanssa :-)

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!