keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Miksi sinulla on niin terävät hampaat?

... kyseli taannoin eräs pikkuinen punaisesta pitänyt pikkuneiti joka kummasteli isoäidin uutta olomuotoa.
Toivottavasti ei meidän, eikä naapureidenkaan tarvitse tiedustella yön kulkijoilta näiden eriskummallisesta ulkomuodosta moisia kysymyksiä.


Susi jäi nyt kuitenkin aika likaisesta tempusta kiinni eikä tarvitse olla kummoinenkaan Einstein älytäkseen, että lähiruokaan mieltynyt sushukkanen ei ihan hevillä maisemaa vaihda. Hiippakuntaa korkeintaan mikäli osuu sopivasti hollille.

Reilun kilometrin päästä oli hävinnyt lampaat. Yksi löytyi lähistöltä ilman päätä ja toisen kävi kehnommin. Tänään tuli metsästysseuran miehiltä kehotus pitää pimeällä kissat ja koirat ynnä muut pulskat lemmikit tuvan puolella ja tilkitä kanalan luukku kunnolla kiinni yöksi.

Soma kananen
Sättikööt urbaanimmat ihmiset minua kuinka tahansa hysteeriseksi, mutta perilliset eivät kävele koulumatkojaan tänä talvena. Sama trendi on kyllä muillakin meidän kylän asukkailla joten en ole ainoa susipelkoinen maalainen.

Eikä näitä meidän kylän susia tai karhuja voi enää ihmisaroiksi kutsua. Pihasta hakevat ruokansa, tonkivat roskikset eivätkä pelkää autojenkaan ääniä eivätkä valoja. Ihan reteesti jolkottavat reissuillaan, oli yleisöä tai ei.

Hieman epämiellyttävää, mutta asian kanssa on vain opittava elämään. Piskit ja killit tupaan ja ihmiset autokyyteihin, better safe than sorry.

Muuten tämä Rakasta Marraskuu loppuuun -projektini etenee ihan loistokkaasti. Kolmas päivä jo pitkällä eikä tee edes tiukkaa.

Näillä mennään, adios!

4 kommenttia:

  1. Voi lammaspoloja! Pedot pihapiirissä ei lämmitä mieltä. Talven kuluessa ja nälän lisääntyessä käyvät aina vain uskaliammiksi, näin se vain on. Ei kiva. Pitäisi usuttaa metsämiehiä kaatolupien hankintaan. Suojellaan niitä erämaasusia, ei niitä jotka urbanisoivat elämänsä ihmisten keskelle.

    Tämäkin "päivä" oli kaksi tihkusateista hämärää vastakkain. En onnistu tankkaamaan Hirnakan asennetta loistavaan marraskuuhun...

    Päivän kamalin case veti mehut sekä esikoisesta että äiteestä. Yksi pysyvä hammas on taas poistettu, seuraava vastaava koitos on tammikuun alussa. Siiheksi asti pitkä puuuuuuhhhhhh! Viimeinen lähtee sitten kesäkuussa. Josko sitten hampaat esikoisen suussa mahtuisi sievään riviin...?

    VastaaPoista
  2. Eivät sitten olleet meidän kesälampaita ne henkensä heittäneet, vaan vielä vähän enemmän kirkolle päin. Meidän uusimmat kanaset ovat kovan onnen lammastalon likinaapureita. Eikä mummopolo siellä tiedä paljonko hänellä on kanoja yhteensä. Saati paljonko on suden suuhun jo popsittu.

    Karhu oli kaivanut jonkun raatokuopan auki ja haaskaillut moneen otteeseen, siinä samalla alueella *pjyyyyyk*

    Eihän se susi/karhu/isopeto ihmisen päälle ole vuosisatoihin käynyt. Mutta haljulta tuntuu silti laittaa hentoa pientä likkalasta kävelemään aamuhämärässä sinne aktiiviesiintymien seudulle.

    Sehän tässä on onneksi mallillaan, ettei näistä meidän isoista kavereista keuhkota lehdissä ja lietsota isoa kauhua. Seuraavaksi paikalle nimittäin ryntäisi lauma stadihippejä kattiloita ja pannuja kalistelemaan ja hussaamaan petoja pois pelkillä loitsuilla.

    Yksikään näistä "meidän pedoista" ei ole saanut tietääkseni häirikköelukan statusta eikä näin ollen ole vaarassa joutua nimismiehen silmätikuksi. Sillähän se kaatolupa vasta heltiää.

    Mutta tarpeeksi kun häärää ihmisten pihoissa ja tuhoa tekee, voi olla että leimasin pläjähtää kaatopaperiin ja se on sitten ns. haku päällä.

    Lupiahan tänne ei saa, ihan minimit vain.

    Yksi järkeenkäyvä syy tähän runsaitten havaintojen määrään tänä vuonna ovat rajantakaiset metsäpalot. Ei ruokaa ole silläkään puolella rajaa, hellekesä kuivasi loputkin mikä tulelta jäljelle jäi. Ja idästä sitten tulevat vyöryllä tänne tulen alapuolelle. Jossa ei myöskään ole kuivan kesän jäljiltä syömistä.

    Pattitilanne sanoisin.

    Titan lapsonen (ja äiti myös) ovat varsinainen voimakaksikko. Koville ottaa, arvaan ma ja teen ~aaltoja~

    Nyt aion aaltoilla kohti omaa pehmoista punkkaa. Kissat ja koira pötköttävät kuka missäkin, autuaan tietämättöminä maailman kummallisuuksista.

    Iso-J on pikapyrähdyksellä jossain lakeuksilla ja tulee huomenna takaisin torpalle. Titalle ja Maestrolle tiedoksi, huomenna on ilta-aika sille teidän suosittelemallenne paikalliselle rustaajalle!

    Nyt vähän puutarhaunelmia ja unta päin!

    VastaaPoista
  3. Sus-siunakkoo ko niitä nyt vilisöö !

    Ei tykkää. Meillä kissuli viettää edelleen yöt jahdissa ulkosalla, teillä Ellit ja ex-kollit onkin syytä kerätä uunin pankolle hirsiä vetämään.

    Kaikenlaista. Siellä ja vähän täälläkin...

    Mutta elossa ollaan ja huomenna esikoinen siirtyy täysi-ikäisten kirjoihin : )

    Niin se aika kuluu.

    VastaaPoista
  4. Jatkanpa vielä uusimmilla susiuutisilla jotka valitettavasti eivät ole ns. susia jo syntyessään vaan ihan totista totta ja arkipäivää meidän kotikulmilla.

    Nyt sinne lampaitten teurastuspaikalle on asetettu riistakamera jotta tulee vähän tietoa minkäkokoinen lauma siellä mellastaakaan. Kenties sitten jopa heltiää joku harvennuslupa?

    Vähän tuntuu haljulta sekin, että alakoululaiset suunnistavat samassa metsässä missä susilauma repii lammastaan :-/ Ja kaikki tämä keskellä asutusta. Se on niin helppoa sutta puolustaa Brysselistä tai Mannerheimintien varren graniittilinnasta. Se on vähän niinkuin istuis toisen persuksilla tuleen.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com