maanantai 11. lokakuuta 2010

Tattis ja tasaraha


Antaa valuu vaan, virrassa on voimaa ja virta vie ajopuuta eteenpäin. Joki on hieno!
Nyt ei ole kirjoittajalla virtaa kuin rahtunen ja ajatuskin köhii, yskii ja rykii. Paikoitellen jopa pätkii.

Viime yö ei ollut laatu-unien aikaa, maanantai noin kolmen tunnin levon jälkeen on mielestäni aika epäreilu homma. Voittajana kuitenkin kurvailin kotiin, hyvä minä.


Huominen tiistai ei kuulosta ollenkaan näin vaativalta (vielä) ja mikäli olen puoliksikaan niin fiksu kuin luulen, menen ajoissa nukkumaan. Hoh, uskokoon ken tahtoo... sähköpostit on vielä(kin) tsekkaamatta ja Nitan kenties jo kaipailema tekstintyöstö on.. ~öööh~ alkutekijöissään. Kuulostaako paremmalta jos kerron, että aloittamista vaille valmis?

Iso-J kurvaili aamuhämärissä itsensä lakeuksille, kuittasi juuri Pietarsaaresta. Pitkää päivää on tehtävä kun reissuun lähtee, ei fiilistelymatkailu lyö leiville, ei.

Kurvailin tänään myös matkahuoltoon, siellä se pionikeikka odotteli. Tuli Joulu ennakkoon! Voi mitä ihanuuksia (mustia, kellarinhajuisia juurakoita) sieltä löytyikään! Pitäisi vielä tsekata kuvatarkennuksella tilaukseni värit ja pläänätä istutushommelit. Sittenhän se on ns. läpihuutojuttu nakata juurakot multiin ja viettää talvi kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoen suotuisia talvehtimisoloja euroopan ihmeille.

Jos joku on hullunpuuhaa niin pionikokoelmaan ryhtyminen.
Meillä ei kukkinut tänä kesänä yksikään pioni. Ja niitä on jo nyt 11 erilaista. Plus tänään tulleet x kappaletta... *ooops*

Toisaalta, tänään havaitsin eräässä posliininkukassa kaksi nuppuista kukkaterttua, kymmenen vuoden hoitopalkka taitaa nyt olla tulollaan! Kukahan se joskus vinoili meitsin kärsivällisyydestä, lälläslää!

Joten vuosi tai kaksi pionin juurakon saapumisesta kukintaan ei todellakaan ole mitään. Tai on se, peanuts. Tita ja muut pihahörhöt totistaa :-)

Rekkusetkin näkyy jo kahtena!
Eilen meillä jytisti myös sikaravien pappalähtö. Tuulennopea Nassehan se taas yllätti ja jo esittelyssä takamatkalle jäänyt Bob vinkui turhautumistaan. Jotkut vaan on luotuja juoksemaan. Sitäpaitsi Nassella oli maailman paras valmentaja, Harmaa Hevoseni Hawken R.I.P.

Taidanpa sammutella torpalta valot, pöyhiä hiilloksen yötä vasten ja kömpiä petiin. Sähköpostin ehdin (ehkä) tsekkaamaan aamullakin ja puheluitahan ei enää tähän aikaan ole soveliasta kuitata. No can do.

Pölhö. pölhömpi ja kaverin koira!

Huomennakin menee myöhään, joitain kirjaimellisesti juoksevia asioita on hoidettava ennen kaupunkialueelta poistumista. Ja noin ziljoona puhelua. Lisäksi pitäisi älytä suodattaa puheluista ne yhteystietojen päivityspalvelukauppiaat, ylipirteät liittymätarjoajat ja muut verenimijät eli varsinaiset aikavarkaat. Viheliäinen on puhelinmyyjän osa... ei heru ymmärrystä täältäkään.

Eivät usko millään, etten todellakaan tarvitse lisänäkyvyyttä netissä saati muualla. Ihan hyvin riittää jo nyt :-)

Tattis ja tasaraha *zzzzzzzzzzz-zzzzzz-zzzzzzzzzzzz*

5 kommenttia:

  1. Tattis- joopa joo, Nemppa lähetteli amerikkalaisen yrityksen it-tukeen tulikivenkatkuisen viestin ohjelmista, jotka eivät PÄIVITY...kele!!! Anyway-huomenna, siis melkein tänään suunta länsirannikolle, jännitystä tuo lumisateen uhka. Hirnakka, kehitysmaan matka varaukset kunnossa, forwardoin vahvistuksen huomenissa. Nyt en enää surffaa kuin trollin pakkaamiseen ja unten maille. Nemppalassakin syksy tekee tuloaan ja tämä duuni on melkuin nielaissut Nempan mennessään. Palaan asiaan kun saan tähän touhuun taas jotain rotia. Terkkusia kaikille!

    VastaaPoista
  2. Pionien osalta ei voi kun sanoa, että on ne nopeempia kuin puuvaratiset. Muutamalla vuodella tulee ihmeitä. Mutta ne muutamat vuodet on pitkiä... omassa kokemuksessa.

    Jaksa pinnistää, se taatusti kannattaa nyt! Voimapuhallus Majakarin tuulista!

    VastaaPoista
  3. Huhuu pitkästä aikaa sinne Hirnakankin suunnalle täältä tuulisesta Loviisasta!
    Muistuupa mieleen oman firman ensikuukaudet. Kummasti puhelin pirisi päivästä toiseen. Erityisesti kaikenmaailman hakulaitokset kosiskeli asiakkaikseen ja yhden kanssa päädyttiin lopulta ihan peräti juristilla ja melko tunnetulla asianajotoimistolla uhkailemiseenkin. (ja oltiin kyllä tai ainakin miehen firma oli sen ison ja kalliin toimiston asiakas...) Silloin aloin ottamaan aika lailla tylyn linjan kaikenmaailman myyjien suhteen, se on aika äkkiä punaista luuria peliin. Sorry vaan kaikki sen ammattikunnan edustajat, mutta liika oli liikaa.

    Kun te kaikki tunnutte olevan ihan pro-puutarhureita, niin tää tunnustaa olevansa aivan täysin tumpelo aiheen puitteissa. Niin tumpelo, että maksan nyt siis alan ammattilaiselle ensin pihan uuden lookin suunnittelusta ja keväämmällä aion vielä maksaa toiselle ammattilaiselle kaivinkoneineen kaikkineen, että hän sitten toteuttaa sen suuren suunnitelma. Loppusumma on vielä aivan pimennossa, enkä ole uskaltanut miehellä ihan kaikkea vielä kertoakaan. Eipä mitään uutta toisaalta siinäkään:-) Noo, ehkä meillä on muutaman vuoden kuluttua kaunis, englantilaistyylinen ja rennonkaunis puutarhapiha. Kokonaista 440 neliötä ;-)
    Että keväällä sitten pääsette ehkä kuulemaan kuin akan - ja puutarhan - käy.

    Tänään sain kuittia entisiltä matkaratsastustutuilta, kun kerroin aloittavani maneesikauden. Pöh pöh, sanon mä, kyllä se välillä ihan nasta juttu se maneesikin on. Ainut vika siinä on vaan ne peilit, paljastavat hemmetti sentään tätiratsastajan kaikki puutteet.
    Nyt nukkumaan. Terkkuja kovasti - ja ehkä me vielä ennen vuoden vaihdetta päästäisiin livetapaamiseenkin Hirnakan emännän kanssa?

    VastaaPoista
  4. Pabla, kiva kun piipahdit. Olenkin jo miettinyt minne se teidän reikä seinässä -homma sinut kuljetti? Liisan ihmemaahan?

    Hei, ota nyt kaikki ilo irti maneesin iloista. Mä niin muistan kun sinua ekoja kertoja tapasin tiedät-kyllä-millä-tallilla. Synkkään sateeseen katosit Niksun kanssa ja tulit muutaman tunnin kuluttua vettä valuen takaisin. Päätäni pyörittelin moiselle hullutukselle, itse toki peruin ratsastussuunnitelmani, sateeseen vedoten.

    Eka kommenttisi rankkasateesta paluun jälkeen oli joku hevosta ylistävä! Ei nurkumista eikä nurinaa.
    Ja sama homma melkein päivittäin, aina vain innostuneempana lähdit metsäreissuillenne.

    Joten olet sinä sisätilavuorosi ansainnut. Ja jokainen maneesin kirkkaiden (ja ehdottomasti vääristävien) peilien edessä hevosella nylkyttänyt tietää sen nöyryytyksen jonka peileistä silmiin näkyy... :-/

    Semmoinen rennonkaunis englantilainen cottagegarden on jo ajatuksena ihana! Teillä on siellä niin suotuisat kasvuvyöhykkeet että voit huoletta kokeilla vaikka mitä ihanuuksia. Vieno suositukseni on, hommaa edes yksi Kanadan hemlokki. Kaunis, herkkä ja rento havu. Sopii kuin tiara Kuningattaren päähän!

    Enemmän kuin innolla odotan tapaamistamme, viime kerrasta on aivan liian pitkä aika.

    Nyt tääkin vihdoin siirtyy unipuuhiin.

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos Hirnakalle - ihanaa jos se meidän silloinen treeni näytti noin hyvältä :-)
    Laji on vaihtunut ja sen mukaan nyt mennään. Kyllä mä vielä yhden matkaratsunkin aion joku vuosi treenata kisakuntoon, mutta vaatinee hiukan aikaa ja sulattelua - lähinnä tuon meidän perheen pankkiirin kanssa. Ja tänä talvena tosiaan kyllä mennään taas talvikamat päällä vielä monen monituista tuntia lumihangessa ja metsäpoluilla, että siitäkin éhditään siis vielä nauttimaan.

    Täytyy meidän gurulle kertoa vieno toive tuosta rennosta havusta. Ainut oma toiveeni oli keltainen ruusu :-)

    Nyt tää lähtee ajelemaan tallille. Upea syyspäivä ja kun eilisestä myrskyä lähentelevästä tuulesta päästiin, niin tänään mennään kimon kanssa viime kesän laidunnnurmelle harrastamaan "kouluratsastusta". Ei voisi parempaa olla.

    Pitänee pian katsella kalentereja, viikot vierii muuten ohi huomaamatta.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!