lauantai 2. lokakuuta 2010

Sekaisin ruutukuosista

Minä niin toivon, että nyt kaikki bloggeristit ovat vaikkapa tarkastamassa lottokuponkejaan, olisi mun vuoro ladata kuvia, eikös niin..



Ei näiden torpan kissojen järjenjuoksun kiemuroissa pysy kyllä naapurin Aarnekaan. Mitä ilmeisimmin tänään täällä oli vain yksi ainoa sovelias kissanpeti. Yleensä tuota mainittua ruutukuosia dissataan huolella ja hartaasti. Kerran Justiina jäi kiinni siitä, että halpamaisesti kusaisi ko. petiin.

Tänään ruutukuosi (halpa kopio The Ruutukuosista) oli kuitenkin kissakansalaisten mielissä hip ja erittäinkin cool. Siitähän seurasi äärimmäisen hauskaa katsottavaa. Ensin pedin pehmeyden oivalsi Veli Milton (kuva yllä). Veli Winston miettii voiko vtutukseen kuolla ja Elli Tolvana hakee tapansa mukaan pointtia.








Veli Milton venytteli niin nautinnollisesti, että valahti epähuomiossa osittain pois pesästä. Tässä vaiheessa Ellin Tolvana hokasi momentumin tulleen ja siirsi vaivihkaa utusinisen söpöytensä ns. paalupaikalle... ja kuten kuvasta näkyy, Veli Winston varmistelee asemiaan jonossa pyrkimällä ns. tappituntumalle. Termi "tappituntumasta" muistuttakoon minua Åttåpoikien pikaisesta siirrosta nk. valmentajaportaaseen ellei peräti konsulttihommiin.

Älkööt minun komiat Kithen Kirkhasotsani langetko lemmenpolkujen kiemuraisille syrjäkujille. Rakkaus ruokaan ja lämpimään torppaelämään riittäköön Tupakolleille.

 

Samaan aikaan pedin oikeaa laitaa havahtui puolustamaan Veli Milton. Aina varma laitapakkimme. Kissa joka toisaalla julmasti kiusaa hiirikansalaisia, lellii ärsyttävää pikkusiskoaan minkä ehtii. Ja esittää toisaalla kovanaamakollia Veli Winstonille. Varsinainen sivupersoonakissa.

Ja kuinka ollakaan, tässä alemmassa kuvassa Veli Winston osoittaa jo jonkinlaista turnausväsymystä. Elli ottaa ilon irti ja Winston nukkuu istualteen.  Tasan eivät mene nallekarkit tälläkään kertaa ja aina jollekulle jää tyhjä arpa tassuun...

Veli Milton siirtyi yhdellä mahtiloikalla väljemmille turkiksille elikkä uuninpankolle köllimään.


Ja kuinka ollakaan, ei tässä nyt loppujen lopuksi kehnosti käynyt. Kärsivällisyys on hyve joka kyllä palkitaan. Eihän kärsivällisesti vuoroaan odottavaa pidetä ainakaan ihmisten suorituskeskeisessä maailmassa yhtään minään, tyhmähän se on joka ei rynni, kiilaa tai kahmi omaansa. Tyhmä ja tyhmä...


Veli Winston, kissakansalaisten mr. Bean vetikin ässän hihasta kärsivällisyyskortin muodossa ja venäytti itsensä kissamaisen rennosti punkkaan heti, kun Ellin Tolvana havahtui tavoittelemaan ikuisesti hukassa olevaa palloaan. Kukaan ei huohota niskaan, kukaan ei mulkoile kärttyisesti ja kissalapsella on kaikki maailman aika nähdä kasvattavia kissanunia. Kirjaimellisesti kasvattavia, venyvät ja vanuvat kuin vuosikkaat varsat.

No, se kissoista, hauskoja epeleitä ovat ja julmetun isoksi ovat Åttåpojat venyneet kesän aikana.

Saunakin teki tehtävänsä ja elvyttävän viinilasillisen jälkeen tämä seuraava kuvauskohteeni näytti suorastaan hilpeältä:

Kumpi puristaa, kuristaa ja kiertää ketä. En sitten tullut avanneeksi tätä luonnon omaa porkkanakierrettä, mikä säie siellä sisällä sitten loppuviimein heitä yhdisti. Vähän tuli mieleen vanhat pariskunnat, nivoutuneet yhteen hyvässä ja pahassa.

Porkkanapenkin taistelevat Virtaset?

Taisinpa sitten oivaltaa Allu-lukijani henkilöllisyyden, toisaalla sosiaalisessa mediassa oli hieman selventävä kommentti. Sinäkö se oot?

Teretulemas myös ihan henk.koht. käynnille tänne torpan maisemiin.

Huomenna saadaan pitkästä aikaa kaivattua kahviseuraa toist puolt Pielisjokkee, tervetuloa, munakennot odottavat ladattuina.


Loppuillan suomalainen pienyrittäjä viettää soffalla lojuen ja kenties toisenkin lasillisen siemaillen. Iso-J, tuo tänään ansioitunut puotipuksuni, odottaa saavansa seuraa Profeetta-leffan katsojaisiin. Saas nähdä vetääkö Neville Noutaja välistä vai peräti Nukku-Matti.

Jossain täällä kuuluu hyvin unettava kissan kuorsaus... äärimmäisen inspiroiva ääni sekin.



7 kommenttia:

  1. Ja ihan oikeasti, nyt minä en jaksa enää veivata alkuosan tekstejä pois kuvatekstilaatikoista. Olkoot missä ovat. Viilataan pilkkua sitten isomman inspiraation hetkellä.

    Blogger on äärimmäisen helppo ja hauska blogihomma mutta välillä aivan sairaan hölmö kaikkine ihme bugeineen. Käyttäjässähän EI TOD. ole mitään vikaavikaavikaa... *jursk*

    VastaaPoista
  2. Hmmmm, montakohan vierasta törmäsi äsken netissä vilahtaneeseen työversiooni tästä päiväkirjamerkinnästä. Mä oon niin sorisori, oli yhtä aikaa kaksikin tekelettä ja tekijä tuhannen pihalla mitä piti tehdä. Nyt on kyllä viisainta siirtyä visio-osastolle, univisioihin ;-)

    VastaaPoista
  3. Mä kirjoitin tänne pitkän litanian ja se näytti menevän perille... nyt kun kävin kurkkaamassa, niin mitään ei enää näkynytkään... ooooouuutooaa!

    Enkä jaksa edes kuutioida mitä meni pieleen... Mutta Öitä sitten vain!

    VastaaPoista
  4. Tita, sie varmaan kirjoitit sinne kakkosversioon joka on nyt kadonnut jonnekin. Pitää vähän kartoittaa muiden blogipalveluiden tarjoamia vaihtoehtoja, vähitellen vtuttaa bloggerin ruuhkaisuus. Ja toiminnan kaikkinainen epävarmuus.

    Nyt pihalle, istutushommia ja vähän oksansahausta lukee työlistalla. Ja hieno työvalo, aurinko paistaa niin kirkkaasti kuin se vain syksyllä voi. Häikäisee! Samanlainen kirkkaus auringolla onkin vasta kevättalven säteissä. Puolen vuoden päästä. Huoh. Onneksi talven valo on kaikessa vähyydessään pehmeää kaamosvaloa ja omalla tavallaan hyvin kaunista.

    VastaaPoista
  5. Käytiin nyt illansuussa irtohypyttämässä Monsteria. Meni oikein hyvin : )

    Tomera poika, viikon päästä täyttää kolme kuukautta ! Hui kun tää aika kuluu sukkelaan. Eilenhän se vasta syntyi ; )

    Hirnu. On. Kuvia. Tiedät kyllä missä : )

    VastaaPoista
  6. Testiviesti... meneekö harakoille vai näkyykö....

    VastaaPoista
  7. Tita, kyllä nyt osui napakybään, perille tuli!

    Isossa maailmassa tunnettu Hit and run -teema ei onneksi ole vieläkään trendikäs teema Hirnakan blogissa vaikka olen sitä vaivihkaa peljäillytkin.

    Lienen osani saanut puukkojunkkareista ja erityisesti hevosnaisten tietotoimiston alaosaston puuhista ;-)

    Eniweissii, nyt kohtapuoliin päiväkirjamerkinnässä arveluttavaa kuvamateriaalia eikä montaakaan järjen sanaa... see you sitten. Kiss and tell <3

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!