keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Enter-O

Jassoo, kuvia saa taas siirtää. Kiitoskiitos oi pyhä plokkeri *waveswaves*
En kuitenkaan ota päänsärkyä kuvahommista, ei oikein tähän päähän enää mahdu moiset murheet.
Melkoisen raskas vuorokausi on takana. Ja ilmeisesti samanmoinen edessä.


Meillä jyllää sitten se Enteroviruspirulainen, syksyn trendivirus. Ihan sama mikälie, kunhan on lapsistani hetioitispois. Vaan hyvin näyttää viihtyvän. Turhan hyvin.

Nuorempi perillinen lähti eilen aamulla paikalliselta piäterveysasemalta hälärikyydillä keskussairaalaan. Onneksi ensiarvaus aivokalvontulehduksesta oli ennenaikainen ja hätiköity.

Kipeähän sitä ihmisen(kin) lapsi voi olla, pahimmillaan säälittävän kipeä. Eikä aikuinen voi muuta tehdä kuin olla vieressä ja paijata.


Iso-J teki miehen työn ja perui työmatkansa. Puoti saatiin pidettyä auki ja toinen huilasi kaupalla sen aikaa kun toinen oli sairaalalla.

Illalla kaahasin kotiin, pakkasin yöpymiskamat ja kaahasin takaisin sairaalalle. Siellä jossain pihassa vaihdettiin autonavaimia ja Iso-J lähti kotiin. Minä yövyin kymppiosastolla.

Niin paljon kuin terveydenhuoltoa onkin ajettu säästöverukkeilla alas, on kuitenkin luojan kiitos vielä henkilökunta aidosti osaavaa ja empaattista. Ainakin lastenosastoilla. Eihän pikkuväki ymmärrä, että hoitajatätiä ottaa päähän ainainen kiire ja riittämättömyyden tunne. Sellaista ilmapiiriä ei osasto kympillä ollut havaittavissakaan. Iso kiitos siitä sinne minne se kuuluu, osasto kympille.

Oho, ilmestyi kultasadetta!
Aamulla olo oli koiranpatjalla nukutun yön jäljiltä kankea ja valju. Iso-J toi mulle sairaalalle katsastusleimatun autoni ja lähti etsimään kadonnutta parkkihallilipukettaan ... minne lie sekin katosi yön aikana. Minä lähdin töihin. Päivän pelasti muutaman tunnin päästä syliini sännännyt Junioriperillinen, pääsi kotiin terveenä tyttönä!

Samaan aikaan kotona vanhempi perillisistä raportoi jäytävästä päänsärystä ja pahoinvoinnista. Great!
Ja nyt nukkuu lopen uupuneena tuvan soffalla, yrjöämpäri valmiustilassa.

Jotta maatkoon muu maailma miten makaa, minä toivon, että lapseni makaavat yönsä levollisesti. Ei ole maailmassa tärkeämpää. Minun maailmassani.


Tuhannen paljon lämpimiä ajatuksia, kiitoksia ja kaikkea kaunista kaikille teille jotka tsemppasitte meitä puheluin, tekstarein ja muutenkin olemalla kuulolla.

Seijalle toivon malttia parannella tautisi nyt kerralla kuntoon. Koiralla pysyy käsittääkseni hampaat suussa vaikka yhdet purutreenit jäisikin väliin. Sitten tulee pitempi treenipaussi jos kärvistelet jälkitaudeissa useamman viikon... usko nyt!

Tita tuolla edellisessä päiväkirjamerkinnässäni osoitti ilmiöimäiset kykynsä sutturakauppiaana. Ansioristi ja elinikäinen sutturan käyttöetu Titalle, vaadin! Ansiokas myyntipuhe, testimoniaali vailla vertaa. Ja ihan hiton aito. Perustuu kokemukseen. Tita on sitäpaitsi lahjomattomampi kuin Topgearin sedät.

Kukon nokka näyttää pohjoiseen, minun nokkani näyttää nyt kohti saunaa. Jotenkin olen saunaterapian tarpeessa. Ja kohta torpan häkähälytin vauhkoontuu jos en pääse pesulle ;-)

Huomenna on erään tammamamman ultrapäivä, sitten pääsee maksamaan ihan uutta vakuutusta, varsan sikiövakuutusta! Jos siis siellä ultralla virnuilee pikkuinen hevosenpoikanen.

Itsehän en näistä yllättävistä käänteistä johtuen paikalle pääse, mutta minulle on luvattu yrittää kuvata monitorin löydökset.
Laitan toki tännekin jos jotain julkaisukelpoista kuvamateriaalia heruu. Hope so.

Ja nyt tap-tap-tap (vasemman jalan tahti) saunaan.
Moido!

8 kommenttia:

  1. Nita, tsekkaan sen tekstin sähköpostista saunan jälkeen. Katsotaan heruuko täältä mitään vaihtareiksi. Mulla on huomenna aamupäivällä muutama tunti vapaata joten ehdin ihan panostaakin sisällöntuotantoon. Silti en takaa mitään lopputuloksen käyttökelpoisuudesta.

    :-)

    VastaaPoista
  2. Häpeän syvästi, kadun kiivaasti. Tunnustan julkisesti.
    Minä kelvoton äiti, ahne rohmu, tahmanäppi. Olen syönyt aimo loven sairaan lapseni juustonaksupussiin. Ei tässä näin pitänyt käydä mutta yövalvominen velvoittaa epäterveisiin eväisiin? Ai ei vai...

    Nitalle kuittaan lukeneeni tekstiraakileen. Kyllä se on työstettävissä. Eikä tarvita vanhaa kehnoa puppugeneraattoria. Asiaakin ehkä saadaan mukaan.

    Nemppa, matkatoimistomeili ei ole tullut vielä perille? Tsekkaa osoitteet ja tyrki tulemaan uudelleen. Kitosh.

    Nyt unta. Sauna elähdytti ja raikasti ;-)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Kyllä vain - tuollaisten koettelemusten jälkeen juustonaksupussi on enempi kuin tarpeen! Ja heti aamulla voi tankata uudet varastot. Sitähän saa rahalla.

    Enterovirus oli uusi tuttavuus täälläkin. Lievällä selvittiin, kuumetta, päänsärkyä ja muutamia näppyjä. Saikkua penikoille jokunen päivä pari kuukautta sitten. Nopeesti nuo ipanat elpyy ja toipuu. Kovasti toipumisen toivutuksia sinne!!!!

    Meillä kuopus vietti saikkupäivän tänään ihan vain nuhakuumeen merkeissä. Nyt se yskii ja kuume on pois, tropataan Hengettärellä ja siitä se toipuu taas käyntikuntoon.

    Esikoiselta vedettiin tänään yksi pysyvä hammas pois, että muut mahtuis leukaluuhun. Kova koettelemus - myös minulle. Mutta siitä selvittiin ja kaks pysyvää pitäis vielä saada pois. Psyykkauksen lisäksi on vaihtoehtona Diapam tai ilokaasu seuraavia kertoja varten. Sen verta paniikin lähdettä on hampaiden poistossa. Koitan pitää piilossa sen, että itse olen hammaslääkärikammoinen... Huomaan puhuvani lapselle korostetun hitaasti ja rauhoittavasti aiheesta, joka on ihan sikapaskapaniikin arvoinen itselle... Kaikkeen vanhemmuus venyttääkin!

    Toivotan sydämestäni voimia, jaksamista ja paranemista koko Torpan väelle!

    Ja itse alan katsella uutta suuubaaruuuaa tai sitten quattro audia. Mutta audien hinnat on paljon ikävämmät kuin suuubaaaruuun. Mutta niissä on galvanoitu kori. Eli ei ruostu.... Vilkaisu pankkitilin saldoon ja rivakka hieronta tyhjällä lompuukilla otsaan pitäis helpottaa.... koitan keksiä jonkin ratkaisun tähän. 12 vuotta yhteiseloa saman automobiilin kanssa alkaa riitää. Uudempi - samaa merkkiä - olis tarpeen.

    Vinkkinä vain, että Hirnakka tsekkaa mallit Subaru Forester tai vielä isommassa tapauksessa Outback. Meidän punainen paholainen on turboahdettu Outback. On siinä kaikki. Lisien kanssa. Mutta Forrester on kyllä ihan kelpo vehjes. Dieselinäkin sitä saa - turbolla erittäin suorituskykyinen peli. Ei häviä bensavehkeille yhtään. Itse harkitsen turbo-diesel Forresteriä nykyisen tilalle.

    Mutta mää kans kuittaan itseni täysin palvelleena sänkyyn. Piti lapselle ihan lättyjä paistaa, kun oli niin hellittelyn tarpeessa. Maistui ne hyvältä sekä uuden omenasoseen, että kirsikka-vadelmahillon kanssa. Testasin kaikki makuvariaatiot. Hjuvaa!

    Pidä huolta itsestäsi!!!

    VastaaPoista
  5. Tulihan tuo viesti tänne... onneksi nappasin hiireen talteen suurimman osan... ilmoitti jotain "too large" ja tökki matkalla... pariin kertaan lähetin kaikkien virheilmojen kanssa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin...

    VastaaPoista
  6. No kappas... se nyt sitten olikin kaksi kertaa tuo viesti. Poistin tuplan, mutta sitten näytti katoavan kaikki.... Otin uuden istunnon ja sitten näkyi yksi viesti. Oh my Dear tätä tietotekniikan ihmeellisyyttä...

    Entä jos perustaisit Fyllin suojiin päiväkirjan? Yksi vaihtoehto vain. Ei huolta, mutta kuvat pitäis osata pienentää kuvankäsittelyllä ja siirtää eka vaikka Photobucketiin tai johonkin muuhun kuvavarastoon ja linkittää sieltä. Voip ens alkuun tuntua hankalalle, muta mulla toimii ihan jees. Oon harjotellu ihan sopivasti ja tuntuu helpolta itestä.

    Vanhat luut joutaa nyt vällyjen väliin, aivolle ansaittu lepo ja huomenna täyskäyttö taas päällä.

    VastaaPoista
  7. Paranemisia kaikille potilaille, tällai kollektiivisesti : )

    Hirnu, kettu kuittaa ja jää kuulolle...

    Titan plompuukkiotsahieronta sessio toi hymyn huulille. Kokeilenpa itsekin kun syyskuun lopussa tuli tehtyä kaikenlaisia "heräteostoksia" ja matkan varailuja ?!

    Kai se talous taas kerran jossain vaiheessa tasapainottuu. Tai sitten ei ; )

    VastaaPoista
  8. Huomenta.
    Nyt sitten toinenkin junnu ottaa tuntumaa osasto kymppiin. Aamulla oli pakka nostaa veteläksi menevä perillinen autoon ja viedä letkuhoitoon. Heinänlaiha lapsi menee nopeasti huonoon kuntoon kun yön läpi oksentaa :-(

    Minä sain nukkua yöni kuitenkin omasssa sängyssä ja nyt sitä taas jaksaa. Lähden aivan pian sairaalan kautta duuniin. Huh, on tämä vaan aikamoista.

    Tita, mainituista malleista hyvinkin olen vähän kuumotusta itselleni sallinut. Pari vuotta vanhoissa versioissa voisi olla uutuudenjäykkyys takana ja hinta asettunut järkitasoon. Ehkä? En minä tiedä. Mietitään ja bongataan nettiautosivustoja.

    Ja miten ihmeesssä Tita pysyi älyissään hampaanpoiston aikana? Herranjestas kun pelkkä ajatus oksettaa. Mulla on aina niin hiveän juudasmainen olo kun saattelen lapsia hammaslääkäriin. Vaikka kyse olisi vain tarkastuksesta. Nykyisin hammaslääkäreiksi pääsee onneksi vain kivat, asiakasta ymmärtävät henkilöt. Toista se oli silloin ennenmuinoin *brrrrh*

    Nyt on taas mentävä. See you sitten.
    Let the sun shine!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com