perjantai 17. syyskuuta 2010

Ways are many...

Se strategia menee siis näin: eka sä dyykkaat
ja sitten isket tikkana kiinni
Jatketaanpa Nemiä tsempataksemme american tyyliin, ways are many ja konstitkin monet.
Voin ilokseni siis todeta, että mgn-kuvienkin mukaan olen terve, sapen seutuvilta. Ja helppohan se on olla kun koko höskä on hajonneena poistettu jo vuosi sitten.

Joskus sitä miettii lääketieteen opintojen mielekkyyttä... se mitä ei ole, ei voi olla kipeä! Briljanttia päättelyä. Arveluttavaa kuuluisuutta saanut valelääkärikin olisi varmasti pystynyt samaan lopputulemaan. Ja se kuuluisa nännilääkäri olisi ehkä kertonut omien tutkimustensa perusteella saman.

Mitä lie haamusärkyä, luulotautia tai aavekipua ollut se elokuinen. Eikähän tässä mitään, terveenä saa kitua. Näillä mennään.

Elli dyykkaa ja koutsit analysoi
Perjantaihin ollaan jo päästy, tämä viikko on ollut kieltämättä Vaativa A-tasoa. Viikon rasituksista toipuakseni pitäisi olla vähintää iso A... ja kun en juo olutta -niin ollaanpa ilman.

Tällä viikolla puhelin on tuonut pelkkiä positiivisia tuloksia, enkä kyllä valita yhtään. Nyt ovat tuulet suotuisat ja muutenkin biorytmit kohdallaan. Jatkuisipa vain yhtä auvoisana. Mutta ennenkuin sitä yrittäjän kultaista ansioristiä saa rintapieleen sovitella, saa painaa pitkää päivää ja riipiä toimeentulonsa mistälie.
"No nyt se flippaa, oho!"
Ihan pelkästä hyvästä mielestä ja kohtuullisen toimeliaasta viikosta, kävin valikoimassa itselleni uuden käsilaukun ;-) Iso-J saa sen huomenna juhlallisesti minulle ojentaa ja itseasiassa tekee sen mielellään. Älköön kukaan aliarvioiko naisellista viekkautta. Voisin ehkä tuotteistaa valmennuskurssin, kysyntää?

Torpanrauhaan ei mitään uutta. Kissat mellastavat entiseen tahtiin, Nasse haahuilee missä milloinkin ja marsutkin kuikuttavat omia laulujaan. Hönö-Elli on nyt ottanut virallisesti Ärsyttävä Pikkusisko -statuksen. Terrorisoi Pupunaamojen kauneusuniloikoiluja minkä ehtii ja häiriköi muutenkin aina siellä missä harmaata hämmentäjätassua ei tarvita.

Vastavuoroisesti Elli joutuu vinkuleluksi ja harjoitusrukkaseksi kun pikkukollien tekee mieli vähän höntsäillä. Usein.

And she scoooooooores!!!!

Kanatarhassa munatuotanto näyttää hälyttävästi hiipuvan, kunhan ei ostomunille jouduttaisi :-/ Wanhan liiton rouvain tuotos oli tänään yhteensä 4 eivätkä silkkiäiset munaile. Jotenkin tuntuisi kovin haljulta viedä rouvia pölkylle, kuka sitä nyt kavereitaan? Eikä talvea vasten oikein ole järkevää lisätä nuppilukua uudella laumalla.

Kanaset ovat kuitenkin enemmän rekvisiittaa kuin tuotantoeläimiä, on niin rentouttavaa istuksia katsomassa helttapäiden aherrusta. Että jos nyt annettaisiin luontoemon hoitaa poistuma ja lisätään sitten laumaa. Kaikki aikanaan. Ai kanaan!

"paina Elli, paina kunnolla"

Huomiselle ei ole oikeastaan mitää buukattua ohjelmaa. Ja niin on hyvä.
Omenasato olisi toki syytä kerätä talteen, seuraavalla navakammalla tuulella meillä sataa omppuja.

Tämän illan haudon treenin runtelemia lihasalkioitani ihan vaan shaalin alla enkä todellakaan tee yhtään mitään. Venyttelen korkeintaan vähän. Huomenna voisin inspiraation iskiessä veivata fillarikympin.

Paplulle suurkiitos kommenttiraidasta tuolla edellisessä merkinnässä. Minä kun luulin, että pumppi on semmoista peruskauraa ja combat tai attack paaaaljon rankempaa rytistelyä. Niinhän sitä luulee.

Yritän huomenna mesoa kameran kanssa ulkotiloissakin ja jos hyvin käy, piipahdan tallilla.
Eiköhän tämä tästä. Ways are many, as known ;-)

13 kommenttia:

  1. Tuohon monen mainitsemaan "kommenttini katosi bittiavaruuteen" ongelmaan ei ole minun konsteillani ratkaisua. Itse yleensä kirjoitan kommentin, maalaan koko höskän ja painan ctrl+c. Sitten lähetän ja jos lähetys ei onnistu, otan uuden kommenttiruudun, painan ctrl-v ja kokeilen onneani uudelleen.

    Ei ehkä sitä helppokäyttöisyyttä jota bloggerhomma hakee mutta toimiihan se tuokin. Ainakin vähentää turhautumisen määrää kun vaivalla näpytetty kommentti ei katoa ihan kokonaan.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa kuulla/lukea jotta Torpan emäntä on virallisesti terveeksi todistettu.

    Nuo luumut, mitähän lajiketta ovat? Tähtelän torpalla kasvaa pari vanhaa puuta, jotka meidän aikanamme ovat tänä syksynä antaneet ensimmäisen runsaan (linnuilta säästyneen) sadon, juuri tuollaisia herkullisen makeita ja meheviä.

    Ne violetit, puh, saavat mennä vaikka kompostiin.... Toisaalta, menevät kolleegan tyttären kokeiluihin (insinöörin planttu). Violetit on niin herkkiä ajan kanssa maultaan ja kuoren paksuudeltaan. Mitä lie rotua, ei näistä vanhoista tiloista enää kukaan ota selvää kun ei ole kertojia.

    VastaaPoista
  3. Seija, tuo luumulajike on repussa tuotu Sortavalasta. Tällä tienoolla on ennen sotia ollut valtavan laajat ja monipuoliset hedelmäpuutilukset. Sotavuosien kylmät talvet tuhosivat täydellisesti kaiken. Paitsi meidän makean omenan ja tuon naapurin pikkuluumun.

    Meidän makeasta on varmuuskopio naapurin mäellä ja sieltä tulee luumulapsonen meille. Hyvin mielelläni toivoisin saavani lisää lajin tallettajia, hienoja vanhoja lajikkeita joita ei valmisteta enää.

    Ihan varpisti teidänkin torpan luumut on jotain vanhaa kunnon lajia. Semmoista vähän hidaskasvuista ja ulkomuodoltaan vaatimatonta mutta aah ihanan makoisaa.

    Ota Seija talteen varmuuskopiot omastasi, jakele tuttaville ja pyydä vaalimaan.

    VastaaPoista
  4. Ai joo, naapurin pappa taltioi myös ihanaa sokerimironia, mahdottoman maukas pikkuomppu. Tahtoo itsellekin semmoisen.

    VastaaPoista
  5. Ilmoitan sitten virallisesti, että se toinen tuomasi pelakuu on dööd. Homehtui... joku kasteli kai liikaa? Mårbacka sen sijaan kukkii edelleenkin. Kai henkensä edestä....?

    Ja Ellin turkki sointuu ah niin hyvin mustaan kollegaan. Rimmaa, etten sanoisi! Jos jätät toisen kollin kuohitsematta ja annat luonnon hoitaa tehtävänsä ensi keväänä? Vois kokeilla ainaskin kerran...?

    Tämä(kin) viikonloppu kurssilla... päivätkin lyhenevät... yö tuntuu kylmenevältä. Syksyä ilmassa ihan täpöllä. Etsin Tuulan kutomat pitkä villasukat vanhoja sääriä lämmittämään...!

    VastaaPoista
  6. No höh, se döödis oli Hagalandetin lohenpunainen suuruus. Noh, jokainen arpa ei voita.

    Ellivellihousu on ihan höpsö. Ei ihan helpolla siedäty imuriin. Ja on niin pikkuinen vielä, ihan tytteli.

    Veikkaanpa, että Pupunaamat eivät malta kevääseen odotella, sen verran on jo kollin elkeitä *virn* Tulee kuule tuskaisa talvi kaikille jos yritetään pitää söpöilevä Elli ja jätkät kurissa ;-)

    VastaaPoista
  7. Vielä tuosta luumusta (sallikaa, pliis).

    Se oli pitkään eli tänne tulostamme alkaen dööd, antoi vain muutaman kituliaan hedelmän, mutta ne mitkä säästyi linnuilta, olivat makeita.

    Noh, alapihalla on kitulias taimi, jota olen jo ollut tappamassa, kunnes tänä syksynä sekin lykkää etelän hetelmää! Ja juuri tuota makeaa, vaikka luulin sitä lähellä olevien violettien juurikasvuksi.

    Mikä kumma on saanut nämä tuhottaviksi suunnitellut, sienen ja kaiken muun äklön peittävät vanhat puut yht'äkkiä kantamaan hedelmää runsain mitoin? Ja jopa niin, että linnut tuhoavat mieluummin vanhan omenapuun tuotannon?

    VastaaPoista
  8. Pyydä Seija joku hedelmäpuuekspertti paikalle ottamaan joku varmuuskopio puustasi. Sitten voit ehkä näyttää jönseredin terää puullesi. Jos raskit ;-)

    Minusta nuo meidän kaarnaiset ja ryhmyiset puut ovat just niitä parhaimpia. Pitkän elämäntyön tehneitä hienoja puita. Ja edelliskesänä oli hyvät ja suotuisat olot kehitellä tämän kesän satoa. Eikä kuluneesta kesästäkään suotuisia elementtejä puuttunut.

    Nyt tää lähtis päivän ulkohommien päätteeksi fillarilenkille! Sitä ennen vielä sisäsaunakin tulille. Oi elämän ihanuutta!

    VastaaPoista
  9. Torpalle ihan pakko kehuskella, että meidän ox-poika eli siis Niksu-eläkeläinen, menee huomenna pitkästä aikaa taas matkakisoihin :-) Ihan peräti 30 km matkalle Riitan kanssa. Aivan superkiva juttu. Ja herra menee nykyisin Riitan kanssa ihan vaan sidepull-releet päässä ja usein he myös menevät kokonaan ilman satulaa. Täyttä vauhtia kylläkin, mutta äärettömän kiltisti ja harkitusti. Niksusta on tullut aivan täydellinen herrasmies, kun mennään ilman satulaa ei yhtä ainutta sivuloikkaa saati pukkia, satula selässä sitten ehkä vähän niitäkin :-) Riitta ratsastelee Niksun kanssa viikossa helposti sellaiset 50-60 kilsaa, ihan kaikessa rauhassa hevosen tahtiin. Herra voi siis äärettömän hyvin ja vaikuttaa onnelliselta. Aivan mahtavaa kun on löytynyt noin upea ihminen siihen Niksun kanssa olemaan. Olen tosi onnekas, ja niin taitaa Niksukin olla.

    Mutta niihin muihin tärkeisiin asioihin - laitapa siitä laukusta kuvaa näkyville!!
    Ja hienoa kun tuli puhtaat paperit. On se lääketiede välillä aika ihmeellistä kun meinaa olematontakin hoidella. Hyvä ettei tarvinnut - olisi voinutkin olla melko mielenkiintoista.

    Nyt Survivorin loppu, kouraan tölkki Pirkka-olutta ja sitten nukkumaan että on huomenna pirteänä kisagroomina.

    VastaaPoista
  10. Voi kun tuli hyvä mieli Niksuttimen uutisista. Hieno homma! Ja oikein erinomaisen hyvää rytmitystä kisasuoritukseen.

    Olen usein tuumannut, että onpa hienoa kun ystäväpiiriin kuuluu niin monen eri alan harrastajia, osaajia ja taitajia. Eihän sitä tiedä, vaikka joskus tulevina vuosina sitä lähikankahilla painattaisi ihan treenimielessä hevospelilläkin. Tiedän kenelle lähetän treenipäiväkirjan kommentoitavaksi. Ja niin... Tuula-Annelin tytärhän on vissiin Paplun tuttuja ;-)

    Päiväkirjamerkintää ei tänään heru. Kuvia on, myös käsväskystä. Mutta kello on about liikaa ja minen jaksa nyt runoilla enempää.

    Fillarilenkki on tehty, vähän pelotti "susisuoralla" pimeässä mutta otin sitten semmoisen intervallirypistyksen siihen saumaan.

    Nyt työstän viinilasillisen ääntä päin ja kellahdan hyvillä mielin vällyihin. Huomenna taas paljon puuhaa, mukavaa sellaista torppapuuhaa!

    Hauskaa pyhäpäivää itse kullekin.

    VastaaPoista
  11. Ahaa! Paplu ja SiisaS siis tuntevat matkaratsastuksen puitteissa toisensa. Epäilinkin että nämä heppahöperöt jotenkin vielä kietoutuvat minuunkin. Pitääpä pitää matalaa profiilia ja suu soukalla kun tänne kirjoitan. :D)))
    Lapseni lähtee tulevalla viikolla Amerikkaan, Kentukyn Sinsinatiin, seuraamaan jotain hiivatin hevoskilpailua ... paksu puhallus ja huokaus!

    VastaaPoista
  12. Hiivatti kun iski kirotus vihre, ei enää osaa oman lapsen nimeä kirjoittaa. LiisaS, olis oikea muoto.

    VastaaPoista
  13. Hiphei, Tuulalle vilkutus!
    Olisipa hienoa päästä seuraamaan hevoskilpaa ameriikan malliin. Upeaa matkaa toivotellen ;-)

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!