sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Vähiin käy vapaat

Iltaa!
Vähiin käy vapaat, huomenna pitäisi jo kaasutella "aamuruuhkan" aikaan kaupunkiin. Oppiin, ojennukseen ja tiedonhankintaan.

Mutta ennenkuin alkaa oikeasti ahdistamaan, keskitytään hieman torpan kissaterapeutteihin...
Winston päätyi loikkatreeneissään keinumaan sipulikoriin ja vähäpäinen Milton yritti ihan tosissaan päästä pottupottaan. Onneksi ehdittiin hätiin, kameran kanssa tietenkin.

Eihän näitä kuvia ehkä autenttisiksi usko kukaan, mutta tänäänkin Nemppa oli todistamassa kuinka nuoruus ja hulluus todellakin kulkevat neljällä tassulla. Kulkevat milloin eivät lentele.


Niin, viikonloppu, viimeinen vapaa sellainen piiiitkään aikaan, alkaa olla ohitettu. Kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä vietettiin oikeinkin erinomaisen hyvässä seurassa. Perjantaina saatiin työn raskaan raataja Nemi visiitille. Toivottavasti sait vähän ladatuksi akkuja, atlantin ylitykset pika-aikataulutettuna eivät todellakaan käy kateeksi.

Lauantaina hengailtiin Joen kaupungin elonkorjuumarkkinoiden merkeissä niin matkustajasataman torikuhinassa kuin Taitokorttelissa kahvitellen. Kahviseurakin oli mitä mainion, Herra Samuel S. 3 v on jutuissaan aivan yliveto ;-) Poliisit ei pese hampaita. Poliisit ei mene kouluun. Poliisit ei käy suihkussa. Ettäs tiedätte!


Tänään saateltiin Nemin takavalot tien päälle ja pihahommista löytyi puuhaa yllättävän moneksi tunniksi, yllättävän monelle tekijälle. Iso-J ajoi nurmen, vissiin viimeisiä kertoja tällä kasvukaudella. Vielähän sitä saa koivun- ja salavalehtiä silputa mutta tuskinpa tarvii Partneria vaivata ruohonleikkuun merkeissä enää montakaan kertaa. Ellei nyt sitten tule pitkä ja lämmin syksy.

Keräsin monta nippua yrttejä kuivumaan ja aromaterapian nimissä ripustin laventelia ja minttua tupaankin. Toivottavasti kauhukabinetti ei aivan heti oivalla rapisevien yrttikimppujen tarjoamia virikeleluelementtejä... Nythän ne ryökäleet vinguttavat ulkona hiiriä ja sisällä Elliä.

No hei, ei voi tietää miten ne toimii, pitää tarkkailla!

Kuinka ollakaan, Winston yllättiin tutustumasta jyrsijöiden elämään ns. lähituntumalta. Onneksi marsuista ei ole vinkuleluksi kissalle, sen verran pontevia poikia ovat marsutkin.

Oli oikeasti hieno viikonloppu. Ruokaa, juomaa, ystäviä. Kiireetöntä yhdessäoloa ja hieno sää. Ei kehtaa pyytää enempää. Ehkä hyvät yöunet tähän kruunuksi?

Perillisten koulureput on pakattu ja kaikki on valmiina aamua varten. Pitäisi kai pakkailla omaakin reppua? Veiskö opettajalle omenan? Munia? Taidan jättää lahjukset sikseen ja nyhtää kaiken tiedon minkä irti saan.


Oikeastaan eniten huomisessa huolettaa niinkin turhamainen homma kuin vaatteet. Todellinen nyhjää tyhjästä -leikki luvassa lähipäiviksi, ellen sitten oikeasti nosta itseäni hiuksista ylös ja hinaa bärsseäni vaatekauppaan. Se taas puistattaa!  Nemppa oli varovaisen torjuva kun kysyin voiko reinotohveleissa mennä duuniin. Olen nähkääs viime vuosina tottunut ostamaan rytkyni lähinnä hevostarvikeliikkeistä...

Enkä sitäpaitsi edes  mahtuisi vanhoihin cavalloihini :-( -mistä näitä kiloja oikein tulee?
Pitänee ottaa yhteyttä paikallisagentteihini ja tiedustella jumppasalisuosituksia. Salista tuli mieleen kirjavankukertavat salihousut -ja ruokahalu lähti justiinsa!

Torpalla siis ohjelmassa nälkävyön kiristelyä, porkkananpurentaa ja kipeitä lihaksia. Haloo, kuuluuko niitä kannustavia aploodeja?


Tämmöistä tänään ja toivottavasti paljon mukavia juttuja alkavalle viikolle, mulle, sulle ja naapurin rouvalle ja talkkarin koiralle. Heipati!

4 kommenttia:

  1. Huomaan, että siellä te jäkitätte edellisen merkinnän kommenteissa ;-)

    Savulle iiiiiisosti onnea. Tuopa joskus se Mr. Dear inspiroitumaan tännekin, niitä lisäyskohteita olisi myös kaksijalkaisissa. Älä siis unohda siipikarjaa!!

    Ja lykkää nyt vaikka äfbeehen kuvia pikkufoxista.
    Nitalta odotan kovinkovinpaljon kirahvikuvia <3 "Meidän äipällä" tiineys = tyyneys ja pikkuinen vauvamassu kuulema näkyy jo.

    Titan hengästyttävät viikonlopputouhut kävin jo vaklaamassa päiväkirjastasi. Melkein tekisi mieli kokeilla kaalilaatikkoreseptiäsi... mutta kun en ole vielä tähän ikään oivaltanut kaaliruokien iloja!

    Sen sijaan jatkan xtravaganzan ideologiaan perehtymistä. Taidanpa huomenna visiteerata kuntokeskuksessa tutustumassa tarjontaan. Ja hintoihin.

    VastaaPoista
  2. Hei täältä tulee kannustavia aploodeja!!!! Loviisaan voi aina luottaa näissä hommissa :-)

    Ja nyt ei muuta ehdikään, pitää nääs mennä nukkumaan kun on mummi nukuttamassa tyttöä yläkerrassa niin saa mamma mennä nukkumaan jo ennen kymmentä täällä alakerrassa.

    Hyvää työläiselämää!
    ai joo, mulle tarjottiin tänään yhtä hevosta ylläpitoon. Pete ei oikein lämmennyt ajatukselle. Mistä sais rahaaaaaaa???

    VastaaPoista
  3. Kannustusta! Aplodeja! JaksaaJaksaaJaksaa! Muista kuitenkin hemmotella itseäsi... flavonoideja ja satunnaisia hemmotteluja. Niitä tarvitaan! Elämänmuutosta tyrkkää ja hyvää sellaista. Näin olen katsonut.

    Kilot lähtee kun huolet lisääntyy. Itse kävin farkkuostoilla ja yllättäen tuumaa entistä pienemmät piti ostaa. Ja vielä on kaksi tuumaa vielä matkaa entiseen. Siis ennen lasten tekoa. Siis ei realistista....

    Mitoista viis - hyvä olo sisällä ratkaisee enemmän kuin mitat. Ja pyöree on somaa! Katoin tänään aamun aviisista fitness kuntoilijanaisten kuvia. Kaaaamaaalaa! Hiiirveäää! Ei mitään tuollaista!

    VastaaPoista
  4. Oijoi mikä dilemma Paplulla, hevosia tunkee ovista ja ikkunoista :-) Sullakin taisi olla ne ratsut jokainen vähän eri vaiheessa, on vanhempaa rakasta kalustoa, nuori kasvamassa ja soiva peli alla? Sehän on jo melko ideaali tilanne?

    Ja jumalattoman kallis yhtälö, ainakin meitsin mittapuulla. Mutta elämähän on.

    Tita, kyllä minä tavoittelen savuttomuutta edeltävää painoa, siinä on jo tekeminen että nämä kymmenen saisi pois. Saati vielä ne viisi jotka kertyivät sitä ennen. Sitten menee överiksi. Äh, katsotaan nyt. Elämästä pitää kuitenkin nauttia ja minä olen perin ikävää seuraa silloin kun en sitä voi tehdä.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!