torstai 2. syyskuuta 2010

Kissa on aina kissa

Ihanan kasteinen, raikas ja rauhallinen aamuidylli. Aurinko kipuaa vielä ilahduttavan rivakkaa tahtia ilahduttavan korkealle. Vaikka onhan päivänkaari jo huomattavasti heikompi, lyhyempi ja matalampi. Vuosi alkaa olla setäikäinen, ukkoutuu ;-)


Joskus viime vuoden puolella kirjailin erään illan tarinaksi kukko puussa -nimisen selostuksen tiukasta iltatiimellyksestämme. Turha Kakkonenhan se lehahti vapauteen ja loppujen lopuksi salavan oksaan.

No niin, jotain kovin kovin kiehtovaa yläilmoissa on kun nuoren miehen mieli vetää aina vain korkeammalle.

Miltonkin oli jo hoppaloikalla kiitämässä kotia kohti kun sai vissiin käskyn ulkoavaruudesta.

Ja karahti häntä suorana pitkin riihen seinää. Riihi ei ole ihan  matala, tuossa kohtaa korkeutta lienee nelisen metriä, kenties enemmän.


Ja mitä tekee huolestunut kissanomistaja? Hakee kameran, luonnollisesti.

Siinä kuvatessa oli aikaa pohtia kissanpalautusstrategiaa. Onneksi riihestä löytyi kokonainen trampoliinin suojalaatikko joten se vain pystyyn seinää vasten ja kattia maanittelemaan.

Älysikö katti loikata pahvilaatikolle? No ei. Se hölmö kieppui tuota nurkkahommaa ympäri ja roikkuipa välillä pelkkien etutassun kynsien varassa. Vaan ei pudonnut, sitkeä ryökäle.


Tuossa vaiheessa kun katti alastulon sijaan keskittyi ihastelemaan auringonkukkaa lintuperspektiivistä, olin jo hakemassa jatkotikkaita. Tai vaihtoehtoisesti kasteluletkua, häijynä aikeenani ruiskuttaa katti toisiin ajatuksiin -ja takaisin maanpinnalle.

Säälin kuitenkin vanhan riihen seinää ja jätin vesipyssyleikit sikseen. Ja katso! Ihme tapahtui. Milton pakitti oppikirjamaisen suoran peruutuksen vielä metrin verran ja laskeutui sievästi laatikolle. Loppu olikin lastenleikkiä. Vähän laatikon kallistusta ja katti tipahti kuin ylikypsä omena suoraan perillisen odottavaan syliin.


Tuommoista on väsätty myös. Toki Titan haukankatse huomaa puuttuvat reunakivet ja suojakankaat. Ne säästin ihan hyvää hyvyyttäni Iso-J:n hommiksi. Ja mm. tuon istutushomman jälkeen luulin ansainneeni lepohetken. Jonka Milton siis tärveli.

Mikäpä siinä, samaan kissa-angstiin kävin truuttaamassa korvamömmöt Hönö-Ellin kuuloelimiin. Jotka muuten alkavat hämmästyttävän hyvin putsaantua. Enkä todellakaan jaksa miettiä mihin se kaikki ruma ruskea möhnä kattipahalaisen korvista valuu... Perillisen petiin tietysti.

Kyllä tähän päivään vissiin jotain järkevämpääkin mahtui, mutta tuo hämähäkkikissa oli ehkä päivän hailaitti? Joo, oli se. Ehkä. Spiderpig ei näyttäytynyt.


Eräs elämän hailaitti lienee tapahtunut tänään Sarikalle ja Harrille? Ei sitä joka päivä isoa kauppaa avatakaan. Lämpimät onnittelut -ja ovipumppu soikoon!

Nyt soikoon nukkumatin sulosoinnut ja tämä kurppa kellahtaa kyljelleen.
Huomenna tapaaminen tilinpitäjäehdokkaan kanssa. On sitä niissä tileissä kohta piteleminen. Tai ainakin naurussa.

Olkoon huominen antoisa! (Iso-J tulee kotiin... tsihhihihhiihhhih)

5 kommenttia:

  1. "Toki Titan haukankatse huomaa puuttuvat reunakivet ja suojakankaat."

    Ei huomaa. Googleta "kanttaus" ja löydä suora reitti ilman kiveystä... se ei suinkaan ole pakollista. Myös kanttaamalla voi pitää istutusalueita siistinä. Mulla on kolme aluetta kantattua siistinä. Vaatii kaksi kertaa kesässä lapion päällä hyppimistä. Ei paha. Hyvä vaihtoehto. Sanon vain, että näyttääpä halvatun hienolle tuo salavan persaus! Ja ensi kasvukaudella entistä hienommalle! Ole tyytyväinen hikesi ja sydänveresi tuotannosta!

    Milton on yrittäjäluonne. Yhä ylöspäin... ja korvapunkki on iisisti voitettava juttu. Se taipuu nopeasti ja lopullisesti korvatippoihin.

    Nuku hyvin... lepää ja odota tulevia haasteita. Niitä näyttäis olevan tulossa!

    VastaaPoista
  2. Korvapunkki kuullostaa ikävälle, toivottavasti Hönö-Elli pärjäilee. Milton sen sijaan voisi luoda uraa eläinlääkesektorilla- Axilur ei kunnon Kiteen kissapojan vauhtia haittaa...Axilur antaa kissalle uusia ajatuksia, Axilur nostaa joka kissan huipulle...taidan vaihtaa alaa mainostoimistoon. Tänään pienen Mr.Dell session jälkeen voisin vaihtaa alaa vaikka avaruuslentoihin tai poliisikouluun!!! Ehkä tämä menee ohi Höyhensaari-hetkillä... huomenna taas viikonlopputöihin la ip saakka. Nemppa-raasua riistetään, Nemppa on nyt todella väsynyt...

    VastaaPoista
  3. Heh, pitääpä joutessaan kertoa eräs kanttaukseen liittyvä harmillinen väärinkäsitys... yritin selittää kanadalaiselle ihmiselle kanttausta tyyliin "in Finland this system is called Kanttaus". Kuulosti kovin rumalta vanhakantaisen puutarhatädin korvassa koskapa ilme oli hyvin helpottunut kun sain asian demonstoritua ja selitettyä.

    Olipa kuulkaas antoisa aamukahvituokio tilitoimistossa. Minusta tuntuu, että löysin nyt sen tutorhahmon. Myyntimiesten/Hevosmiesten tietotoimistoon ei ole luottaminen tilihommissa, mutta kirjanpitäjä jonka kanssa kemia toimii on oikeasti kullanarvoinen.

    Uusia ajatuksia heräsi mm. autokysymyksen suhteen.

    Ulkona sataa ja tuulee oikein ponnella. Oikein hyvä päivä ruopata koti kuntoon ja keskittyä paperitöihin. Kumpikaan ei isommin nappaisi. Taidanpa aloittaa kissanhiekan siilauksella, onnen osumia!

    VastaaPoista
  4. Voi elämä... ei pitäisi pelata näiden sivistyssanojen kanssa kun ei näköjään osaa: "demonstoritua" jumajumajuma DEMONSTROITUA!!!

    Nempparaasu on kyllä torppaterapian tarpeessa. Koetahan sinnitellä ja ajele maltilla tänne. Ei kannata isommin räksyttää paikallisille seriffeille ;-)

    Ja Tita, päiväkirjassasi heitin ajatuksen. Lue rivien välistä.

    VastaaPoista
  5. Loviisassa iskee joku hemmetin syyskriisi - meikäläistä on alkanut suunnattomasti ärsyttämään tekemättömät hommat, yleinen epäjärjestys kotona, muuton jälkeen repsottamaan jääneet hommat, tiskikoneen huono täyttäminen ja pyykin pesemättömyys tai sen vääränlainen kuivumaan ripustus, pihan puoliksi tehty "puutarha", jne, you name it. Onkohan tää jotain keski-iän kriisiä?? Ei mua koskaan ennen ole tällaiset asiat näin isosti korvenneet. Ja hei, teenkö mä itse sit muka jotain näille tekemättömille asioille? No en tietenkään kovin paljoa. Ja sekös korpeaa vielä vähän lisää. Niin ja se kun mies tulee kolme iltaa viikossa kotiin vasta joskus kahdeksan jälkeen ja niinä jäljelle jääneinä iltoina seitsemän maissa - ja kotiin tultuaan jatkaa töiden tekoa, eli ei ainakaan edistä näitä kotihommia. Joooooo....ei mee ihan vahvasti.
    Että tällaista täällä. Syksy saapui ja oikeastaan se tuntuu tosi mukavalta. Koirat diggaa ihan täysillä - jopa meidän kultainen laukkasi tänään puolet aamulenkistä, ja se on jo paljon :-)
    Oliskohan visiitti torpalle joskus lokakuun puolella sopiva? Sopivasti nimittäin parempi puolisko ilmoitti lähtevänsä San Fransiscoon (joo joo sinne Kaliforniaan...) viikoksi 42, ja siitäkös innostuneena ajattelin että ehkä sitä voisi itsekin vähän ottaa ns. omaa aikaa. En oo kade tai katkera tai mitään, en suinkaan...;-)

    Kissat on taitavia. Meillä kissa säännölisesti juoksuttaa Fredi-käppänäraukkaa perässään pitkin pihaa ja lenkin päätteeksi aina kiipeää noin vaan ohimennen jonnekin kolmen metrin korkeuteen vaahteran vartta pitkin. Ja peruuttaa sieltä täysin hallitusti taas alas ja juoksuttaa hölmistynyttä koiraa jälleen vähän lisää. Hupinsa kaikilla. Uskoisin kyllä että kissa on tässä tapauksesssa se tilanteen herra.

    Ja nyt tää nauttii yhden tanskalaisen kevytoluen ja katsoo Kovan lain. Jotain traditioita täytyy ylläpitää.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!