keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Jos kaikki koirat olis niinkuin sä...

Hei, olen Nasse ja minulla on henkilökohtainen ongelma... 



Olen tässä illan aikana vakavasti pohtinut Nasserekkuseni kovaa elämää. Onko se muka reilua, että kolmen kopla yhdistää voimansa ja terrorisoi sinänsä harmittoman pikkukoiran elämää?

Ei siunaaman rauhaa koiralla. Jos ei Veli Winston jonglööraile hännänalusessa, vähintään Hönö-Elli syöksyy turmelemaan ruokarauhan ja Veli Milton loikkaa niskaan uunin pankolta.

Jos koirani osaisi puhua, hän olisi taatusti kilauttanut Dr. Philille, Ben Furmanille ja Pekka Saurille. Ja pizzapepelle. Nyt minulla on syvään huokaileva, ilmeisen ylirasittunut koira lempituolini selkänojalla nukkumassa. Vaikka poistoilma ajoittain onkin sangen kitkerää, katson velvollisuudekseni vartioida koirapoloisen lepotaukoa. Olen vähän niinkuin rauhanturvaaja, piiskiipperi ;-)

Sukupuussa myös muurahaiskarhuja
Kauhukabinetti eli kattilössi tuijottaa tällä haavaa marsukanavalla iltaruokailua ja rymistelee piakkoin takaisin tupaan etsimään koirakaveriaan. Jytinä torpassa jatkuu kissojen toimesta ainakin tunnin ja sitten ne yksi toisensa jälkeen parkkeeraavat nahkansa sänkyyn, minun sänkyyni.

Noh, omahan se on valintani pitää kissojen tupailloista kiinni joten en minä valita. Hetkittäin vain käy herrasmieskoiraani sääliksi.

Ei minulla ole koskaan, yksikään koira ollut tuommoinen ihmeotus. Airedalet olivat kukin suuria persooniaan, hyvässä ja pahassa. Nasse on Kaveri, kaikessa. Ei ole vielä eteen tullut semmoista paikkaa jossa olisi koiran takia pitänyt olla sorisori. Sitä tallilla tapahtunutta heiniin kusaisua ei lasketa, oma oli hevosenikin. Ja sekä koira että hevonen selvittivät välinsä herrasmiesten tavoin.

Tekee ihan palaa kurkkuun pelkkä ajatuskin siitä aamusta, johon joskus pitää herätä, jolloin Nassea ei enää olisi. Olkoon se aamu kaukana.

Tähän sateiseen päivään ei oikeastaan mitään merkittävää kuulu. Elämän pieniä iloja on saada tupa suloisen lämpimäksi Ison Kiven lämmityksellä. Sadeillan iloja on kiireetön saunahetki perillisten kanssa.

Eikä tämäkään hetki, jolloin perilliset ovat jo uinailemassa, ole hassumpi. Edes koirantuhnut niskan takaa eivät voisi pilata tunnelmaa. Kenties vähän ilmaa..

Sänkyyn ei ole vielä menemistä, kissojen aktiviteettitaso on edelleen vaarallisen korkealla. Ei ole ihmisen verenpaineelle hyväksi yrittää nukkua keskellä kissojen temppuradan vauhdinottoaluetta.

Näillä kuitenkin mennään, hyvillä mielin.

Nähdään, kuullaan ja ollaan kilttejä, myös kissoille.

3 kommenttia:

  1. Onneksi niistä aktiivihäiriköistä tulee ihan pian laiskojan kissanvötkäleitä... muutama vuosi vielä...

    Ja elä sinäkin päivä kerrallaan, äläkä huolehdi kuten 10-vuotispäivää odottava kuopukseni. Murehti vanhenemistaan :D

    VastaaPoista
  2. Meillä on sama ongelma, mutta toisin päin. Taloon muuttanut yli-innokas aito seropi-hurtta terrorisoi sivistyneitä kissoja. Kissojen ainut ajatus tuntuu olevat että, "MIKSI?? Pitikö ihan oikeesti tänne tuoda tuommoinen huonosti käyttäytyvä, sivistymätön moukka??"

    Koiruushan oikeesti tahtoo vain leikkiä. Mutta taktiikka: vingu, hypi, juokse pää kolmantena jalkana lelu suussa kissan editse ees-taas-ees-taas, ei oikein toimi. Tuloksena on lähinnä uhkailua piikkivitosella.

    Mutta kai se tuo neiti-koirakin joskus tuosta kasvaa ja neidistyy käyttäytymään vähän korrektimmin ja kissat palaa joukkoomme uunin päältä paosta :-)

    VastaaPoista
  3. On ne murheet itse kullakin. Yhtäällä 10-vuotias odottelee eläkepäiviään ja toisaalla kissat toipuvat koirankokoisesta järkytyksestä uuninpankolla. Hannan villahousukissasta olisi taas kiva nähdä kuvia, voitko lykätä fylliin vaikka jonkun otoksen?

    Piikkiviitonen on oiva termi ;-)

    Päiväkirjamerkintää pohdin... ja etsin syyspäiväntasaukseen sopivaa kuvaa. Ulkona on liian pimeää kuvaamiseen, mun kalusto ei ihan riitä. Vielä.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!