maanantai 20. syyskuuta 2010

Elämäntaparemonttia...

... vai remontti elämäntapana?
Tätä ja monta muutakin asiaa olen tänään ehtinyt pohdiskella. Sitä tuntuu jotenkin olevan ilmassa. Syksy on armoton vuodenaika ja taitaapa lisätä armottomuutta myös ihmiskurjien mielissä.


Kuu ei suuria viisauksia kertoillut, kiilui hiljaisena ja keltaisena kuin kiiltomato tummenevalla iltataivaalla. Kylmää yötä taitaa tietää selkeävä taivas? Vai mitä sanoo vanha kansa?

Se nyt on kuitenkin päivänselvää ja näkyy pimeässäkin, että omaa kuntoa on syytä kohentaa.
Ja kalenteriin on syytä jättää tilaa myös fyysisille kilvoitteluille. Vielä kun saisi sen tiukan ja pitävän niskalenkin omasta luontaisesta laiskuudestaan...

Torpan täräys ja iltavalo
Sonnustauduin henkisiin painitrikoisiin ja otin muutenkin vähän mittaa omasta tahtotilastani. Sitä on syytä tehdä itse kunkin, säännöllisin väliajoin. Että pysyy kartalla, tutkassa ja muutenkin homma kutakuinkin hanskassa. Eikä iskisi vauhtisokeus. Semmoisesta tulee rapsut, ennemmin tai myöhemmin.

Tärkeintähän tässä elämässä käsittääkseni on tulla juttuun omien ratkaisujensa kanssa. Kyllähän se sylettää kurssia korjata, mutta virheistä voi oikeasti viisastua sekä ottaa opiksi. Vaikeusastetta hommaan tuo se, että joskus pitäisi myös muistaa kiittää itseään. Ja antaa itselleen armoa.

Ei ole helppoa. Eipä liene tarkoituskaan. Pitäisköhän ostaa pienempi kalenteri? Siihen mahtuisi paljon vähemmän things to do -velvoitteita? Toisaalta, ikimuinaisiin teinareihin pystyi kirjoittamaan virsikirjafonttia pienemmällä käsialalla käsittämättömän pitkät tilitykset.

Ja aina voi ottaa mallia kissoista. Tässä Veli Milton nukkuu ja Veli Winston imitoi.

Niskan takana juuri nyt pärisee Ellin rukki. Mokoma pikkuinen hirmuhallitsija pomottaa veliveteliä mennen tullen. Justiinakin, rauhaa ja yksityisyyttä rakastava kissamadame, liikkuu vain yön hiljaisimpina tunteina.

Onneksi on tämä elämä täällä torpalla. Vastapainona kaikelle hösäämiselle, työsuoritteille ja muille elämään kuuluville kiemuroille.

Täällä lepää sielu ja mieli. Täällä on hyvä.
Ironistahan hommasta tekee se, että kunnon duunarina sitä tuntee ajoittain syyllisyyttä siitä, että on vihdoin oppinut vähän rennomman elämäntyylin. 

Jatkan ajatushattuni ilmaanheittelyä ja koetan saada torpan remonttia jonkinlaiseen prioriteettijärjestykseen.

Oliskohan nelikenttäanalyysistä apua tässä pohdiskelussa?
*huokaus*

Huomenna kenties vähän pirteämpiä ajatuksia. Tänään ei pysty venymään enempää.
Take care *hali*

5 kommenttia:

  1. Oooh... eka kuva on niin tunnelmallinen! Ja kolmas niin paljon puhuva!

    Yleensä tähtikirkkaat yöt ovat kylmiä, kun ei ole vaatetta (pilveä) maapallon verhona. En ole vanhaa kansaa... mutta ihan käytännön elämätä. Tyynet, kirkkaat yöt on pakkasarkoja tähän aikaan vuodesta. Jos tuulee, ei tule hallaa.

    VastaaPoista
  2. Silloin taitaa tulla kylmempi yö kun ei ole pilviä tuossa kantena pitämässä sitä lämpöä tässä lähempänä maanpintaa. Pääsee siis lämpö niin sanotusti karkaamaan kirkkaalla tuonne yläilmoihin.
    No juu, remontin alkuja täällä ja rauhallista iltaa paitsi että isäntä tekee töitään ihan koko ajan ja varmaan taas yölle asti. Itse ajattelin mennä nukkumaan koskapa milloinkaan ei voi etukäteen tietää saako tulevana yönä nukkua kaikessa rauhassa vaiko ei - kuten on viime öinä jälleen pienen tauon jälkeen ollut asian laita.
    Ja hyvä muistutus taas, että onhan tää meidän kotimaa varsin pieni ja piirit sitäkin pienemmät. Pitänen siis jatkossa pienempää ääntä. Sorry tai olkaa hyvä vaan, riippuen katsontakannasta.

    Kuutamoyötä täältä Loviisan suunnalta!

    VastaaPoista
  3. Tänään ei taida päiväkirjamerkintä onnistua, pelkkä sisäänkirjautuminen otti oman aikansa, kuvien siirto tökkelehtii sietämättömästi ja muutenkaan ei taida tähtien asento olla suotuisa.

    Oli se viime yö oikeasti kylmä. Salaatit eivät vielä paleltuneet mutta lähellä nollaa on käyty. Aamulla oli ihan käsittämätön hernerokkasumu, hyvä kun parin valotolpan päähän näki.

    Myyräretkut ovat hakeutumassa torpan seinustoille talvehtimaan, kekoja on jo laittoman lähellä.

    Äitikulta hommasi jonkun mystisen savustimen jolla karkottaa tihulaisia muille tonteille.
    Koetan paneutua myyrähommiin kissatorjuntapatteristollani vaikka viikonloppuna.

    Tällä viikolla kaikki ylimääräinen on... ylimääräistä. Tänään oli sekä vanhempainilta koululla että yhden partiolaisen retki Kiteen uuteen Aquaparkiin. Plus kertotaulukokeisiin harjoittelut plus monta muuta pienempää hommaa.

    Vanhempainilta ei tuonut mitään uutta, koululla on nyt historiansa suurin nuppiluku, yli 130 pirpanaa. Aika hyvin kyläkouluksi. Ei ehkä ihan kärjessä lakkautuslistalla.

    Harmihan se on, että kyläkoulujen alasajo on vähän niinkuin maan tapa. Monelle kylälle se koulu on kylän toimintakeskus jossa on paljonkin tohinaa iltaisinkin.

    Minä en kyllä muista, että missään olisi määrätty koulut taloudellista voittoa tavoitteleviksi ja tuottaviksi laitoksiksi. Eikö niiden ansiot ole jossain ihan muualla? Pitäisi ainakin olla.

    Noh, onhan tässä vaalit tulossa, pitää ottaa tarkkaan syyniin paikallinen ehdokastarjonta. Kyllä sieltä ketaleitten joukosta varmasti joku tolkun ihminen löytyy. Toivottavasti.

    Nyt Elli Tolvana vaatii pontevasti huomiota *hrr-hrr-hrr*

    VastaaPoista
  4. Kävin tänään tutustumassa maamme ensimmäiseen "altakastelevaan" ratsastuskenttään Kirkkonummella.

    Täytyy myöntää, että on älyttömän hyvä (ja älyttömän kallis !) systeemi.

    Voi kun napsahtaisi meikäläisen tilille ne tulevan loton massit, niin tietäisin tasan tarkkaan mihin yksi satsku sijoitettaisiin ; )

    VastaaPoista
  5. Altakasteleva ratsastuskenttä kuulostaa ah niin ylelliseltä ja ah niin hienostuneelta. Ihanan kallista <3 Oliko niillä siinä edes maneesia suojana?

    Kyllä kelpaisivat miljoonamassit tännekin, alkaisin hetioitis sinihiusmummoksi ja hedelmäpelin täyspäiväiseksi pelaajaksi ääsmarketin mummoliigaan ;-)

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com