sunnuntai 22. elokuuta 2010

Uutta päin


Notkuu notkuu vaan ei katkea. Vanha oksa jaksaa satonsa kantaa ja hyvä niin. Totesin taas kerran, että omppupuiden uudistaminen on pantava alulle. Ja tuo kylän ainoa vielä elävä erikoismakea lajike pitää pelastaa jollain ilveellä sukupuutolta. Syksyn pimeinä iltoina on toivottavasti aikaa ja innostusta perehtyä varttamisen saloihin. Ja ainahan voi pirauttaa paikalliselle taimentuottajalle ja pyytää for dummies -opastusta.

Onkohan ihan kerettiläistä näin syyssateiden kynnyksellä iloita ensimmäisestä sadepäivästä?
Minä kyllä tunnustan nuuhkineeni nenä nyrjähtäneenä kostean mullan, vihreän ruohon ja kasvimaan aromeja. Sadetta saatiinkin, välillä riuskemmin, välillä hentoisesti tihuuttaen. Ja joka pisara tuli tarpeeseen.

Lampaat seisoivat tyynenä ja ilmeisen tyytyväisinä sateessa. Luulisi, että märkä villakuontalo olisi häiritsevän painava mutta taidan aliarvioida lampaiden säänkestävyyden... ei kai niitä siellä sateisella saarella olisi niin julman paljoa jos eivät jaksaisi villojaan kantaa. Eikä sade näyttänyt rassaavan kanarouviakaan. Ehkä jokunen  maanmatonenkin pungersi pintamaahan nuuhkimaan outoja tuoksuja ja tarkka rouwa nappasi herkkupalan. Kanatarhan suunnalla pulina oli ajoittain kova.


Mitä tulee säänkestäviin pieneläimiin, asenteet tuulettuivat paljonkin. Koira, sateeseen sovellettu sporttimalli loikoili tyytyväisenä tuvan pehmeällä soffalla ja Pupunaamat vaativat äänekkäästi ulospääsyä. Kyllähän minä kissanretkut nakkasinkin pihalle -josta hyvin hyvin huolestunut Iso-J keräsi mirrinsä kiireen vilkkaa takaisin sisään. Herra Hentomieli :-)


Alkava viikko tuo mukanaan paljon odottamisen arvoisia asioita. Loppuviikolla karautan Majakarin visiitille. Paperitöitä ja suuria päätöksiäkin pitäisi tehdä... yritin keskittyä pyhäillan saunassa päätöksiin, mutta nyt ei ollut saunanhenki yhteistyökykyinen.  Tai jos ihan rehellisiä ollaan, enää pitäisi perustella ratkaisu itselleen niin, että sen kanssa voi elää jatkossa. Jokatapauksessa tulevaisuudessa ns. leppoisat rouvanpäivät jäävät vähemmälle, mammonan alttarille on jokaisen jotain uhrattava.


Fiilistelystä ja downshiftaamisesta (siksi tätä rentoa elämää kuulema nykyään kutsutaan, kun kaikki pitää jotenkin tuotteistaa) maksetaan aika huonosti... Toisaalta, kaikkea ei voi hinnoitella. Eikä pidä. Mulle on herttaisen yhdentekevää paljonko äyritilastoissa löytyy omasta tulosarakkeestani. Saamapuolellahan tässä elämässä ollaan jokaisena elettynä päivänä.


Taidanpa käppäillä vielä pienen pihakierroksen tuolla omppupuiden kulmauksessa, sitten onkin hyvä kuitata joutilas päivä ja kellahtaa punkkaan. Taivaskin läväytti valot päälle, hieno keltainen kuunaama änkesi pilvien takaa esiin!

Jotta tälleensä tänään, moiemoie ja Iso Hali!

4 kommenttia:

  1. Aikatauluksi riittää perjantai-iltapäivä/ilta. Ihan tosi hyvin. Olen täällä, odotan sinua ja vietetään mukavaa iltaa. Lauantaina käydään sitte Särkällä ja vimppana haetaan se misu. Helppoa! Tuo vain itsesi tänne, niin minä hoidan loput!

    VastaaPoista
  2. Ja heivaa vaikka se vararengaskin hiiteen... tai no ei sentään. Taimia on täältä tulossa farmarin kantokyvyn puitteissa. Loput Särkältä. Munia saa tuoda tuliaisiksi :D Ne oli niin taivaallisen hyvejä!

    VastaaPoista
  3. Huomenta! Ihana kimmeltävä aamu. Säntäsin pihalle kameran kanssa heti kun eka kahvikupillinen avasi silmät näkemään aamun ihanuuden. Märkä mää huohotti höyryään lämpenevään aamuun, kaste ja yön sateet viipyivät vielä kasvien lehdillä ja viimeiset linnut (lähinnä räksät) lurittivat aamulaulujaan. Idylli!!

    Muutaman viikon takaiset helteet tuntuvat eivan epätodellisilta, oliko niitä?

    Pupunaamat painelivat pihalle hännät suorina ja nyt mellastavat jossain perunamaan viidakoissa. Ilmeisen hauskaa... ja märkää. Hassut kissat.

    Tutkailen pikkufarkun sisätiloja sillä silmällä ja pakkaan vain kevyet matkatavarat (hammasharja hanskalokeroon) :-) Munatuliaisia luvassa runsain mitoin, varaudu leipomaan lähiviikkoina.

    Nyt herättelemään seuraavaa koululaista ja sitten *GNNNHHHH* töihin. Sillä paperityöt jos mitkä ovat TÖITÄ.

    VastaaPoista
  4. Paperityöt... yöööök! Minä täällä kiehuttelen marjoista mehua - urakkaa piisaa ja piisaa... Taas on ollut loistava marjavuosi. Ja viime vuotisiakin on yksi pakastimellinen.

    Mietin tässä milloin omenat on kypsiä syötäväksi. Nyt omat omenapuunuorikot tekevät ekaa satoaan - ja minä tyhmä en tiedä milloin ovat kypsiä. Tosin joku stanan lintu käy nokkimassa puissa olevia harvoja omppuja. Kirottua... Aina joutuu jakamaan... milloin mitäkin :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com