sunnuntai 29. elokuuta 2010

Lepopäivän pyhitys


Lehmänhermot, mikä yltiöhyödyllinen kapistus, etenkin jos sen löytää omien korviensa välistä.
Tänään niille taas oli tarvetta.

Onneksi sitä on nykyisin niin pahuksen laiskakin, että se jo osaltaan suojelee pahimpiin kotkotuksiin ryhtymästä. Päivän agenda oli oikeasti niin paha, täysi ja kiivas, että sain jäytävän päänsäryn. Oli sen verran rampauttavaa, että elpyminen vaati parin tunnin vaaka-asennon ja Hönö-Ellin seuraa.

Loppujen lopuksi vetäisin kaiken ylimääräisen veks kalenterista ja keskityin kotitorpan asioihin.

Niitähän riitti ja riittää jatkossakin. Sen verran kiivaaseen tahtiin rappasin, että unohdin päivällisen! Onneksi perilliset osaavat käyttää mikroa ja tietävät miten syödään... äidin oma aika on joskus yllättävän tärkeää....

Häkellyttävän monta tuontikasvia sai sijansa torpanmäen multatilasta, ihan itsekin yllätyin miten kivuttomasti kukin sijansa löysi. Vissiin aika hyvin osasin kuutioida kasvitarpeen. Ja olihan mulla maailmanluokan tarhurihörhö apuna :-D Thanks Tita!

Tita on semmoinen velho, että kertaakaan täällä käymättä tietää kasvitarpeet!

Hymyt hyytyivät varsin täydellisesti sillä hetkellä kun saatiin susiuutiset. Tuossa kahden kilometrin päässä oli sushukkanen hätistellyt ratsukkoa ja vain kapea metsäkaitale erottaa meidän tilukset suden havaintopaikasta... lampaat lähtevät huomenna omaan kotiinsa.

Olisi turhan karu päätös ihanalle laidunlomalle jos sushukkanen kävisi puhaltamassa pelin poikki, kirjaimellisesti :-(

Täytyy kyllä tunnustaa, että kyllähän lammasisäntä yritti marssittaa laumansa kotitilalleen jo tänään. Liehu, se vapaaksi kaihoava lipesi riveistä ja loikki ojan kautta takaisin torpan mäelle -muu lauma perässään. Niin että lupaavan lähdön jälkeen lauma löytyi lähtöpisteestä. Ja matkaavat huomenna autokyydillä tuon parin sadan metrin matkan.


Toivottavasti susinen pysyy omalla puolellaan tietä eikä jolkota tänne fastfoodin toivossa. Ei nyt, eikä myöhemmin. Olkoon tuolla omassa metsässään ja me täällä meidän mäellä. Silleen se sopu säilyy.

Hönö-Elli on kotiutunut oikein hyvin. Hurinanappi on löytynyt ja Iso-J rassasi korvista kuluneen sanonnan mukaan kilon paskoo. Nyt meillä on kuuleva kissa! Huomisesta alkaa Ellin valmennus torpan täysivaltaiseksi asukkaaksi. Nyt tulokas asustelee vielä Junioriperillisen huoneessa omassa sviitissään. Pupunaamat, Kithen Kirkhasotsat, saivat syksyn alun kunniaksi matolääkkeet ja Ellin kuuri alkaa huomenna. Tavoitteena on, että ensi viikon aikana Hönö-Elli on kattilössin jäsen, ei pelkkä hangarounder tai prospecti.


Pupunaamat, nuo Kiteen kukkaispojat, siirtyvät tuotapikaa valmentajaportaaseen. Eli eläinlääkäri saa pian napsaista pojilta pari päätäviiraavaa tiehyettä poikki. Ennenkuin päästä viiraa.

Nasse pysyy kuitenkin puuhakkaana kissalaumansa kanssa, hyvä niin. Borderilla kun vyötärönseutu katoaa niin helposti... katoaa se tosin omistajallakin. Voi jösses, nyt alkaa olla oikeasti uusi elämä kuntoilunkin suhteen. Astuin tänään miinaan, siis vaakaan *puistatus*

Sitä ennen kuitenkin kiivasta uinailua lakisääteisen lepoajan verran ja uutta viikkoa päin.
Kanavan lähetys päättyy nyt tähän, huomenna lisää, ehkä.

11 kommenttia:

  1. PeeeÄääääs, kuvat Majakarilta. Lehmulauma oli hieno! Ja kakkoskuvan lilja on kasvimaailman glamourdancer... halvan hajuveden löyhkä oli sanoin kuvaamaton. Mutta oikeinkin jees tuo kasvin muu olemus.

    Punainen örkkikasvi oli hieno, oikein hieno. Nimeä en muista mutta siinä oli oikea kasvi oikealla paikalla. Titalla on pistämätön vainu sijoittaa dramaattiset kasvit aitiopaikalle.

    Ja lopussa söpöilee se osuuskaupan ihme. Nätti juu ja kukinto ihan osuuskauppahommaa, yltiösuuri :-D

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka tunnen itseni Hönö-Ellin kummitädiksi! Toivotetaan onnekasta arkeen sulautumista suloiselle siniselle! Ja Nasse tulee olemaan kiireinen kaiken paimentamisen suhteen. Onneksi se ei ole paimenkoira! Alkaisi ahdistaa monen kissan laumassa pitäminen. Näin kävi mun ekalle borderille - se lopetti epätoivoisen tehtävän edessä. Minkäs teet kun "lammas" karkaa puuhun. Siinä loppuu kuulkaa bordercolliellakin konstit.

    Ja susihukkanen pysyköön kaukana teidän tiluksista! Ikäviä seuralaisia kaikki petoeläimet. Ne isot.

    Kivoja kuvia! Multa puuttuukin tuo liljan kuva iteltä. Kameran perkule sanoo sopparia irti, ei säätönappula toimi enää. Ja missähän sen takuukuitti mahtaa olla??? Se on helmikuussa hankittu. Oliskohan aika siirtyä viimeinkin järjestelmän aikaan... pitkäaikainen haave!

    Nykyiset hilavitkuttimet on syvältä. Kännykkäkin - toukokuussa ostettu - on huollossa, kun ei lataa akkuaan. Ennen - oi ennen - tavara kesti. Enää ei. Ottaa päästä!

    VastaaPoista
  3. Se örkki on Angelica gigas - jättikarhunputki. Korkeutta himpun alle kolme metriä. Yhden yksilön peittämä ala noin 1 m2. Muhkea. Ja goottikukaksi sitä joku kerkes nimittämään mustanpunaisen kukinnon osalta. Siitä olis pieniä taimia... laitetaanko postiin?

    VastaaPoista
  4. Sinnittelehän kuomaseni kamerasi kanssa vielä tovi, voipi olla, jotta tulevan talven aikana hommaan uuden kanuunanrungon jolloin tuo D450 olisi joutavana...Ja kun vaihtoehtona on pölyttyminen torpan kaapissa tai oikeat työt niin voisinpa hyvinkin kuvitella hajasijoittavani sen Majakarille hyötykäyttöön. Putket ja luupit saisit hommata itse.

    Ennen tavara kesti... hmmm, kestää se vieläkin koskapa meitä vanhoja vempeleitä tarvitaan vieläkin -työmarkkinoilla ;-)

    Ja örkki, goottikasvi pysyköön vielä siellä. Mulla ei ole synkistelypaikkaa, vielä.

    Nyt sitten vihdoin potsislojo ja punkkaan!

    VastaaPoista
  5. Ai niin, tottakai sinä olet Hönö-Ellin kummitäti. Pupupojilla on Nita ja Nassella Nemi. Tädit ;-)

    VastaaPoista
  6. Onnea perheenlisäyken johdosta :-) On se sitten soma!
    Yritin kotona puhua jostain kissanpennusta tai kolmannesta kissasta ja tuli täystyrmäys. Ei kuulemma tarvita ja pah, pah, pah, sanon minä.
    Pitäis äkkiä päästä pois tästä opiskelijan laihasta kukkarosta, jotta ei tartteis kaikesta aina neuvotella perheen tienaajan kanssa.
    Onneksi tälläkään miespuolisella henkilöllä ei ole mitään käsitystä siitä, paljon maksaa taimipurkkiarmeijat ;-)

    VastaaPoista
  7. Huomenusta! Että piti viikon alkaa kylmästi. Mittarissa oli puoli 7:n aikaan huissit +5!Onneksi villasukkavarasto on aina iskussa ja ensiapu on yhtä lähellä kuin lähin sukkalaatikko.

    Bäbättimiä on edelleen 8 eli sushukkanen on pysynyt sopimuksemme mukaan omassa pusikossaan -tai jolkotellut jonnekin Liperin perukoille.

    Hönö-Elli löytyi pienenä keränä junioriperillisen jaloista joten kesyyntyminen edistyy hyvin.

    Hanna, taimipurkkiarmeijat käyvät kieltämättä kukkaron päälle. Killipillit sen sijaan hermojen ;-) Tämänkin kirjoittaminen keskeytyi kaatuneen (=kaadetun) kukkamaljakon takia. Kauhukaksikko on nyt ulkoistettu pihapuuhiin, ainakin tunniksi.

    Kaupunkireissu ja kammottava ajokierros ohjelmassa, nyt tarvitaan lehmärouvan hermorakennetta. Kotikaupunkini autoilukulttuuri on suoraan savanneilta, sarvikuonoja kaikki tyynni!

    VastaaPoista
  8. Haltijakummi suosittelee änkyrävänkyrä-kaksosten ulkoistamista säännöllisin väliajoin. Sinne vaan, talvella Sibiria opettaa käytöstapoja ; )

    Meidän Kattimatikainen teloi takakoipensa viikko sitten. Käytiin ellän luona ottamassa totaalinen "perskänni" ja kuvattiin kinttu.

    Ei murtumia eli tod näk vika löytyy polven ristisiteestä. Sai lääkettä ja muutaman päivän koppihoito-reseptin.

    Nyt könkkää kovasti jo pihamaalla, ei sitä pidä sisällä Erkkikään. Tai ei jaksa kuulla sitä raivoisaa mouruamista ja ovien raavintaa...

    Wausa kasvaa ja voi hyvin. Eilen kokeiltiin sen ja emän traikkuun laittoa, meni erittäin hyvin. Viikon päästä on tosi kyseessä, silloin on tiedossa ihan oikea reissu.

    VastaaPoista
  9. Nemppa taas huokailee, voi hyvä tavaton, Hönö-Elli on todella söpö mutta valitettavasti saattaa olla todella vaikeaa vaihtaa enää Elli- nimeä muuhun, hän nimittäin näyttää niin somasti Elliltä ja ehkä vähän hönöltäkin, tämä kommentti kaikella herttaisuudella. Kun on niin sievä, voi vain söpöillä ja keskittyä vain siihen.

    VastaaPoista
  10. Hönö-Elli... oletko nyt tarkistanut sen sukupuolen... ettei Hönö-Elli ala ruikkimaan pahanhajuisia merkkikusia... :D On se tyttö - näkeenhän sen naamastakin. Ja muusta habituksesta. Mutta erehtymisen varaa on. Aina. Kerrankos ne kollikissatkin on penikoineet.

    Työpitoinen päivä tänään. Nurtsin sain leikottua ja tuli toistakymmentä puutarhavierasta. Siinä se ilta kuluikin.

    VastaaPoista
  11. Hah, siellä ne tädit huokailee. Olkoon Elli tai Ernesti, Hönö on kuitenkin, varsin somalla ja sydämeenkäyvällä tavalla.

    Pitkään ja hartaasti tiirailin hännänaluseen tänään ja kyllä ne minusta näyttää neitikissan värkeiltä. On kuitenniin aika monta vuotta kun olen viimeksi kissanpentujen sukupuolia setvinyt joten virhemarginaalia on reteät 50/50 ;-)

    Pikaista elpymistä Nitalan kissalle. Naapurin Erkilläkin on kohta korvat koetuksella ;-)

    Päivän merkinnässä lisää!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!