keskiviikko 18. elokuuta 2010

Alussa kauppa oli autio ja tyhjä...


... Joo-oh, kyllä sitä ehtaa ja aitoa kauppiashenkeä tarvitaan että tuostakin vielä kauppa tulee.
Olisi pitänyt ottaa tänään lähtiäisiksi kuvia, ennen ja jälkeen -teemalla. Oli meinaan pikkuisen enemmän tavaraa hyllyissä tänään.

Onneksi avajaisiin on vielä ruhtinaallisesti aikaa *vino hymy* joten tuonnehan loihditaan vaikka sun mimmoiset systeemit. Hyvällä mallilla homma näyttää näin maallikon silmään olevan ja kyllä kauppias hoitaa homman. Tyylillä.


Minä sen sijaan lojun jo kotona, omassa laiskanlinnassani  ja Milton pitää seuraa. Kehrää niin että pärinä kuuluu.

Torpalla on kaikki hienosti, tuskinpa poissaoloani olisi edes huomattu. Paitsi eilen, äiti olisi ollut tarpeellinen ensiaputarvike Pienen Ihmisen Suuressa Traumassa. Nuorempi perillinen nähkääs teki surullisen löydön. Yksi Britney löytyi munintapesästä hengettömänä. Tarina ei kerro kuka tai mikä Britneyltä hengen otti, vissiin vanhuus. Nyt on enää yksi blondi laumassa ja munakennojen väriskaala supistuu ruskean eri sävyihin. Se niistä Herra T:n värikkäistä munista...


Taidetaan kuitenkin jättää rouwalauman freesaus kevääseen, katsotaan sitten montako punahelttaa tarvitaan lisää. Väistämättä talven aikana lisämenetyksiä tulee, kanan elämä on surullisen lyhyt. Mutta ehkä ne elävät täyttä kananelämää? Ainakin pulisevat kovin tyytyväisinä kuopsutellessaan ulkotarhassaan.

Pässillä näyttää olevan pientä epäpuhtautta oikeassa etupolvessa ja Tuhnu -pikkupässi treenaa puskuharjoituksia lauman vanhimman mammalampaan kanssa. Ei haasta isoa pässiä, ainakaan vielä.

Muilta osin eläinlaumamme käy ja kukkuu täysin palkein. Nasse-Setä on edelleen ylen työllistetty Pupunaamojen kaitsemisen haasteellisella sektorilla ja ainakin Winstonilla on jonkinlaiset kaivaukset meneillään yhdessä kukkapenkissä... toivottavasti siellä on joku nyttemmin jo hylätty jyrsijän asumus.

Huomisen agendaan kuuluu lähinnä autoilua ja house-keepingiä. Koskapa aamu alkaa räävittömän aikaisin, lienee viisainta parkkeerata raihnainen kroppa yöpuulle.

Oli muuten hauska huomata, miten pieni ja kätevän kokoinen borderterrieri loppupelissä onkaan. Vertailukohtana kun on viime päiviltä lagottopojat. Jotenkin sitä automaattisesti täälläkin hakee missä Toffe killistelee sukkanyytti suussa ja missä makaa Santtu.... ja lattiatasolta katseleekin vain pieni ruskea rekkunen.

Taidanpa ottaa rekkusen huomenissa kaupunkireissulle, ihan vain siksi kun Nasse niin kovasti tykkää autoajeluista. Ja mulla oli rekkua ikävä.

Taisivat ne helteet nyt sitten käydä tältä kesältä vähiin, lopulta. Ihmeen raikas -ja viileä- ilma, kohta tarvitaan villasukkia.

Ja kohtapuoliin tarvitaan myös tätä. Eikö olekin upea torkkupeitto? Tahtoo tuommoisen ja siksipä ostoslistalla on monta nyyttiä lankaa. En todellakaan tiedä kuka nuo kaikki tilkut neuloo, mutta sieluni silmin vedän jo ympärilleni tuommoista pehmoista villaunelmaa.

Mmmmmmmh, se oli niiiiin kaunis peitto.

Täytyy hieroa jonkinlainen diili Äitikullan kanssa. Jos minä vaikka veivaisin semmoiset sileän neuleen tilkut ja hieman osaavampi seniorikansalainen väsäisi nuo letit, palmikot ja muut kohokuvioiset.

Älkääkä hämmästelkö ystävät hyvät mikäli Joulupukki tuo teille kaikille runsaasti epämuodostuneita villapatalappuja ;-) Joltakulta vain meni hermot eikä neulomisen tyynnyttävä elementti toiminutkaan.

Nyt mouimoui ja heissanheissan!

6 kommenttia:

  1. No onhan se hengis! Lepää, rentoudu ja elpaannu - kuten täällä päin tavataan sanoa henkiin heräämisestä.

    Ja ikävä kanan puolesta. Onnellinen elämä oli hällä, monta munaa pyöräytti ja keväällä uutta verta kanalaumaan. Ne teidän munat on olleet kyllä maailman mahtavimmat! Mekin ostetaan kotikanalan onnellisien kanojen munia, mutta se keltuaisen keltaisuus oli jotain ihan uniikkia! Siinä on vihreetä syöty ja viisaiksi vitamiineksi ne muunnettu. Saa tuoda toistekin...

    VastaaPoista
  2. Voi Britney:ä, järjestysnumero tuntematon, taas on taivaan kanatarhassa lisää hommia...juuri tänään luin tunnetun eläinkouluttajan haasteista liittyen kanoihin ja leijoniin. Jos kouluttaa kanan, on leijona jo helppo juttu, jotensakin näin. Kiva kuulla Hirnakasta, soitetaan asap, to illalla Nemppa huhkii *oikeita töitä* iltatilaisuudessa mutta hotellissa viim kymmenen pintaan. Joo, työ vie ajan, luovuuden, yöunet ja varmaan sielunkin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä minä niin makoisasti yöni sain nukkua... Heräsinkin ennen puhelimen piippausta ja nyt on jo päivä täydessä käynnissä.

    Valitettavasti uneen hiipi eilen autolla teilaamani musta pienen pieni näätäeläin. Ehkä se oli minkki. Joka tapauksessa mitään en voinut hengenlähdön estämiseksi tehdä. Vastaan tuli kaksi kuorma-autoa ja takanani bussi. Turha lähteä väistelemään mutkaisella tiellä. Sen mitä takapeilistä näin, ei kannattanut stopata ja kerätä eläintä lääkärin parsittavaksi. Henki pakeni viimeistään siinä kun linja-auto jyräsi yli :-/

    Hmm... työ vie varmaan sielunkin. Pelottava ajatus. Itseasiassa, se taitaa olla ihan faktaakin *puistatus*

    Tuo leijonankoulutusjuttuhan lupaa hyvää tulevalle varsankoulutukselle. Treenaan kanoilla ja tadaa, mulla on kuin itsestään hyväkäytöksinen varsa, kaikkina ikäkausinaan ;-)

    Juu, just noin se menee (ja nyt nuttura tutisee eräällä valveutuneella kansanosalla).

    Vielä on pannussa kahvia... Sitä tarvitaan, yö oli kylmä. Radion mukaan hallaakin on ollut.

    VastaaPoista
  4. Hello, Dolly. Kiva huomata, ettei sudetti-savolaiset omineet sua kokonaan : )

    Meillä wausankasvatus koostuu tällä hetkellä riimun laitosta, harjailusta ja kavioiden nostelusta.

    Vuoden päästä ollaan jo ihan eri sfääreissä.

    VastaaPoista
  5. Nita, vuoden päästä ollaan jo pahassa pulassa!! :-D Ja hihittelen pahanilkisesti kun teillä tusataan 1-vuotiaan illistelijän metkujen kanssa. Kantsii kuulema varata se ruunausklinikan ajanvarausnumero ihan tallin seinälle, on sitten näppärästi saatavilla :-)

    Massiivinen kaupunkikierros on tehty, huoh. Sarikalle pitäisi ilmoittaa tehdyt tunnit... ei mulla ollut aikaa niitä kirjailla mihkään.

    Agriin tulee kukkasipulaiset vko 35 joten älkää muut harhautuko sinne niiden takia vielä. Pari syklaamia ja kuunliljaa ostin, ei ollut hukkareissu. Seniorikansalainen varustautui perunakuokalla, on se hurja!

    Kurvaan moccamasterin kautta pihalle. Siellon kesä!

    VastaaPoista
  6. Noniih.... ihan selvästi elämä on palannut Hirnakan jäseniin. Miten se kuunvaihteen reissu? Tuletko vai tuliko tukalia mutkaimia matkaan?

    Pitää täräyttää muonahuolto pöytään. Tai siis ensin kattilaan. Palailen illemmalla.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com