torstai 12. elokuuta 2010

Aina sattuu kun tapahtuu

Täten virallisesti perutaan kaikki mitä aiemmin tänään kirjoitin lambien tyynnyttävästä seurasta! Ikiajoiksi.

Tässä sitä vielä iloisena hengataan aidalla ja kerjätään rinkeliä... ja noin tunnin kuluttua viisi rinkelinhimoista lammasta oli luiskahtanut aidan ali. Helppohan se oli noita pieniä nostella aidan yli niskapersus -otteella ja isommat menivät sievästi siitä mistä tulivatkin. Paitsi Liehu... h-tin-prke-leen-samp-rin Liehu!


Yhtään en lyö lapinlisää jos kerron, että kaksi tuntia arvokasta ilta-aikaa meni yhden hemmetin rosvopaistin perässä juostessa. Sitä maaniteltiin, rauhoiteltiin, sumputettiin... jopa polviluisulla surffasin vauhkon lampaan persvilloissa roikkuen -kunnes kynsi katkesi ja ote lipesi. Hirveä sarvi kasvaa nyt vasempaan kinttuun... Niin monta kertaa se hönö lammas juoksi avointa porttia kohti, kunnes teki uukkarin ja pakeni paikalta.

Vihdoin sitten saatiin se osumaan portista paremmalle puolelle. Yläfemman paikka!! Lampaitten omistajakin kaahasi paikalle ja hänkin lipesi papanakasaan ja dyykkasi pari melko tyylikästä sukellusta lambin perään.

Nyt on aitaa vahvistettu ja huomenna tehdään kolmoslohko. Yöksi saivat kottarikuormallisen kitkoksia ja puoli paalia heinää. Laitumen lisäksi.

Aika epeleitä. Eivät yhtään tyynnyttävää seuraa. Perilliset pinkoivat hiki päässä Liehun perässä ja jallittivat sitä toivottuun suuntaan. Äitikultakin temmelsi nokkospuskassa suorastaan kiukulla.

Tätä riesaa se tiesi kun leipomon poistorinkelit lampaille päättivät antaa, miehet tekevät harvoin viisaita päätöksiä... etenkin lampaiden suhteen ;-)


Rouvat sentään pysyvät siellä missä pitääkin, päivästä toiseen ahkerina ja toimeliaina. Kullervolla on pienimuotoinen sulkavaje pyrstössä, kaksi komeaa vihreänmustaa sulkaa on nyt päätynyt koristamaan jotain ihan muuta paikkaa. Sporttikukko, lyhyt perä.

Nämä kaksi pupunaamaa seikkailivat tänään kanatarhan aidan takana. Ei niitä kanat kiinnosta, enemmänkin keltasirkut jotka hengaavat kanalaumassa, Kullervon bändäreinä ;-)

Välillä Pupunaamoillakin ote lipsuu, kesken tiiviin tuijotuksen päätyvät jahtaamaan toistensa häntiä. Ja kiireesti juoksevat kotiin syömään ja toilettiin, eihän sitä nyt ulkoruokintaan voi kissaa laittaa.

Mutta missä Nasse?
No hyvin todennäköisesti koira on mummolassa hakemassa herkkuja tai seurustelu-upseerin roolissa milloin kenenkin luona. Kiitettävän ahkerasti Nasse jaksaa paimentaa pikkupoikia vaikka kyllä se ote lipsuu välillä koiraltakin.

Joo, vallan vilkasta aktiviteettia tälle illalle. Huomisessa jännittää lähinnä se, pääsenkö koipeni kanssa mitenkään liikkeelle. Vai jumittiko selkä lopullisesti. Sen verran ilkeästi vasen puoli nitkahti kun ote lipesi ja lammas rimpuili itsensä vapaaksi.


Tämä on sitten vissiin sitä kamaa joka oikeasti tyynnyttäisi mielen... unikon -sen yhden tietyn- siemenkodat!
Kukinta pääsi karkuun mutta nuo hillittömät mollukat jäivät huojumaan. Aika julppeita. Luonto on lystikäs, energinen kukinta ja sitten pieni taideteos siemenkotana. En tiedä kummasta tykkään enemmän, kukasta vai kodasta. Huolestuneita tahoja tyynnytän kertomalla, että minussa ei ole kotikemistin vikaa joten en lähde uutteita liottelemaan saati mitään huimausaineita tuottamaan. Tykkään vain katsella kukkasia.


Tämä pinkki roihu taas on silkkikukan show. Toivottavasti muistan hommata siemeniä ensi keväänäkin, on kyllä kaiken vaivan arvoinen kukkija.Silkkikukka on ihan hauska lisä yrttimaan koristeeksi, tässä alempana ryytimaan välikäytävää. Yrtit on siellä välissä :-)

Viime vuonna tuossa kasvoi metrinen tura ohdaketta ja sen ärsyttäviä kavereita. Ainoa hyötykasvialueeksi tunnistettava paikka oli vadelmarivistö ja Saskatoonit. Seasta löytyi umpeenkasvanut hernepenkki... vähän töitä ja tulos on tässä:


Jotain mainittavaa mulla oli päivän muista ansioistakin mutta jääköön, lambit varastivat primetimen ja se meni sitten siihen. Nyt otan ansaitun lasillisen tyynnyttävää punaista rypälejuomaa ja asettelen varovaisesti runnellun ruhoni patjan myötäisesti.

Pupunaamat makaavat päivän seikkailuista voipuneina tuvan sohvan uumenissa ja koirakin lataa jo unta huomisen aktiviteetteja varten. Minä en tohdi moisia ajatella, en nyt. Minä elvytän itseäni.

Ennen nukkumaan menoa on kyllä pakko kurkata salaa lambiosastolle. Mutta hyvin hiljaa. Ne rinkelinhimoiset penteleet kuulevat nykyisin kaiken.

Määmää-kuoro muuttuu nopeasti buu-buu- kuoroksi mikäli rinkelipussi ei rapise.

Että tämmöistä idylliä tänne tänään. Kinttu sinisenä ja hervoton paise jatkaa nousuaan. Mutta jostain syystä suupieltä vetää hymyyn... on tämä kyllä aikamoista elämää. Elämää!

6 kommenttia:

  1. Monenlaisten otusten kanssa olen ottanut sylipainia, vaan en vielä lampaiden kanssa. Katalinta on se, että niillä on jalat maassa ja juoksun veto päällä.... Ensi kerralla kampita (jos kerkeet peräti neljä jalkaa kamppaamaan kerralla...) ja rojauta päälle. Ja pysy siinä. Tää kuuluu sarjaan Tooosi Älykkäät Virtuaalineuvot - sellaiselta joka ei ole ikuna lajia harrastanut :)

    Minäkin nyt vaateriin menen. Öitä tänne. Ja huomenia muille!

    VastaaPoista
  2. Hopsansaa, vajaa kuusi tuntia tehokasta uinailua ja taas mennään. Koko päivä. Minä onneton olen kadottanut päiväunten nukkumisen taidon :-(

    Kullervoa ei enää yllätetä yöunilta, siellä se kukko jo venttaili kanalan rampilla luukun avausta. Oppii nopeasti.

    Sain kuulla eilen, että paras konsti liikuttaa lammasta (tai pitää se aloillaan) on lukita sorkat. Eli siitä vaan takasista kiinni ja bäbätti nurin. Kukaan ei kerro mistä sitten otetan se voima jolla kuollutta leikkivä veltto lammas nostetaan metrisen aidan yli.

    Liehuhan teki eilen sen, että kun mulla oli villoista tiukka ote, se retkautti itsensä veltoksi. Kun yritin liikuttaa sitä suuntaan A, se pongahti pantterin lailla suuntaan B.

    Tänään pitäisi ehtiä paljon, eipä käy aika pitkäksi. Huomenissa olisi tarkoitus lähteä takasavoon, kaupanlastaushommiin!

    VastaaPoista
  3. Voih! onpa kauniita Unikoita ... tämä kehu johtaa heti seuraavaan asiaan. Please, otatko minulle yhden kodan siemenet ja laitat postissa osoitteeseen: Tuula Virtanen, Saukonkatu 40 as 9 67800 Kokkola!
    Minulta saisi vaihtarina kerratun vaaleanpunaisen (kuin neilikka) unikon siemeniä.

    Pönö voi hyvin, kaipaa aktiviteettia kun ilmat viileni. Pitänee lähteä perus Tokoon ja jättää agility vielä muhimaan, koska herra ei ole parantanut tapojaan vaan ärhentelee muille pojille.

    VastaaPoista
  4. Telepatiaa! Tuulaa olen jo kaipaillut mutta arvasin kesäkiireiden vievän naista.

    Tottakai minä otan sinulle kodallisen, milloinkohan ne olisivat valmiina?? Joko nyt uskaltaa ottaa? Ja vaihtarina kerrottu pinkki käy hienosti. Tuokin on muuten hailakka pinkki, haalistuu hurjan nopeasti liki valkeaksi. Riippuukohan väri maaperän antimista?

    Koskas Tuulalle oli tulossa se westie? Joko se oli tänä syksynä vai menikö ensi keväälle?

    Minulla kävi täällä fyllistivieras. Pihaa kierrettiin myötä- ja vastapäivään. Ja oikeasti vasta nyt älyän itsekin miten paljon on tehty, vuodessa. Huh!

    Ihanaa olikin jutustella vieraan mutta heti tutunoloisen ihmisen kanssa. Kiva kun kävit Riitta, tulethan toistekin!?! Otetaan kierros paikallisissa -taimistoissa ;-)

    Lammasaidan teko jatkuu, sääkin on taas sopivan helteinen. Kolmoslohko on iso mutta riittää taas vähäksi aikaa. Heinä on jo tosi kortista mutta onneksi lammas ei ole turhan tarkka eväistään. Kunhan rinkeliä on tarjolla säännöllisin väliajoin... mokomat ryökäleet tunkivat tänään huonosti suljetusta portista pihalle. Onneksi saatiin ne rinkelipussin avulla takaisin omalle osastolleen.

    Pönön ärhäämisestä tuli mieleen, Nasse ei tarvitse enää ääniohjausta, nyt riittää pelkät käsimerkit oikeaan suuntaan liikkumiselle. Hieno homma, vähemmän huutoa!

    VastaaPoista
  5. Unikon kota on valmis kun hatun alla reiät on auki ja koputettaessa kuuluu 'helinää' ... selitys oli kuin sadusta! :D
    Vaalea väri kuuluu rimpsureunaisen malliin.
    Laitan sähkärinä sinulle kuvan neilikkamaisesta unikosta, joka on vaaleanpunainen.

    Just nyt radiossa pauhaa Eppujen Riimit rupiset ja minä kiemurtelen kuin mato tuolissa ja laulan (hyvin epävireisesti) 'korvaani karmeat juttusi supiset'. hmmmhmmnmmn ei tarvitse pelätä että kukaan kuulisi, olen yksin kotona! :)))

    Westien pentu saattaa ilmestyä hiukka aiemmin kuin on suunniteltu, koska parin viikon takainen serkuskäynti selvensi asiaa hiukka. Minnillä oli juoksu ja nuori mies oli jo sangen kiinnostunut vaikkei ikää ole kuin reilu puoli vuotta.

    Toisaalta toivon, että saan miettiä asiaa vielä kevääseen. Katsotaan ensin mitä perus tokossa saamme aikaan Pönön kanssa.

    VastaaPoista
  6. Tuula, ihan hiljaista oli unikossa, kävin vähän kopistelemassa. Laitoin varuilta muikkarin kännykkään kahden viikon päähän.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!