torstai 22. heinäkuuta 2010

Mummolatunnelmaa


Tänään oli Torpan väki On the road. Ensin vietiin veljentytär pohjoiseen kaupunginosaan (55 km päähän), kunnostettiin Joutenvaaran mummolan väen hauta ja karautettiin toiselle hautausmaalle, toiseen päähän Pohjois-Karjalaa. Jotkut ehkä kirkon tunnistavat? Voittajalle pullo vuosikertaskumppaa torpan tavernassa ;-) Oma pullo mukaan *hähhhäähhää*

Valitettavasti kaikkia isovanhempiamme tervehditään nykyisin kirkkomaalla :-( Tallessa olivat.


Sitten ajettiinkin korpitaipaleen kautta wanhaan mummolaan. Tuossa ylhäällä on kuva Issaanvaaran mäestä, paikasta johon Pepekiesi hyytyi. Mutta josta se vielä El Toron raivolla singahti viimeisen nousun mummolan mäelle. Ja sen mie vaan sanon jotta korkealla oltiin!

Mummolan entinen loisto on toki harmaantunut ja ravistunut mutta henki on tallella. Talosta on purettu luokkahuoneet (entinen koulu) mutta aikanaan rakennuspuuksi on valittu niin hyvää hirttä, että kestää seuraavatkin sata vuotta. Ja onneksi suvussa on miehiä, jotka ymmärtävät puun sielun päälle enemmän kuin tarpeeksi.

Äärimmäisen ihanaa oli löytää ne pihakivet joita pitkin itse kersana loikin, maahan ei saanut jalka osua tai se tiesi Pahaa Hommaa ;-)
En tosin enää muista mikä se Paha Homma olisi ollut, kenties maa-ampiaisen pesä?

Tallikin oli tallella, navetta oli purettu. Ja tallista löytyi ruosteisia kenkiä mallia Suomenhevonen, längenpehmusteet ja nippu remeleitä.

Hieno homma on se, että vanha mummola on yhä suvun hallussa ja aktiivihoidossa. Serkkuni siellä nykyisin aikaansa viettää, onhan tiluksissa mahtavat riistametsät ja kalavedet.

Tuliaisiksi kerättiin luvan kanssa kasveja, ihan oikeita perinnekasveja omasta kulttuuriperimästämme. Ja kyllä melkoisia harvinaisuuksia saatiinkin. Ehtaa käpyä tekevää humalaa, ikiaikaista ukonhattua, wanhaa walkeaa Valtimolaista syreeniä, liljoja ja tuota ihanaa nappikukkaa, morsiusleinikki lienee nykyinen kauppanimi.

Tämä alakuva on niin ihana, kaikki suvun piirteet jatkuvat jälkipolvien kasvoilla, myös luonteenpiirteet jatkavat meissä myöhemmissä polvissa elämäänsä :-) Ja mikä parasta, tietyt kiinnostuksen kohteet, lahjat ja taidot jatkavat elämäänsä suvunkin perintönä.


Äitikulta toimi oppaana ja kertoi omia muistojaan korkean vaaran laelta. Ihanaa oli löytää oman perheemme kierrättämiä leluja ja sekalaista kamaa, hyvässä tallessa. Pari jymy-ylläriäkin oli, niistä viestin asianosaisille lähemmin.

Nämä ovat sitten mistälie sotavuosilta, mummon ajolasit!! Mummo hoiteli kauppareissut prätkällä ;-)

Jännää oli seurata omia perillisiä miten tohkeissaan tutkivat oman mummonsa lapsuuden maisemia -ja eivät oikeasti tajunneet kunnolla, että minäkin olen tuolla pikkutenavana kirmaillut. Ne olivat niitä aurinkoisia mummolakesiä.

Kotona torpalla odotti Äärimmäisen Loukkaantunut ja Nälkäinen koira, kaksi ylipirteää kissaa ja edellämainittujen yliväsyttämä kissamummo Justiina.

Yritän nyt lepytellä koiraa ja keskittyä olennaiseen. Huomenna lisää. Moido.

10 kommenttia:

  1. Harmi, että kasvikuvat menivät järjestään ns. reisille, tuuli oli niin kova siellä korkealla etteivät nappikukatkaan malttaneet olla heilumatta... Huomisesta alkaen niitä sitten juurtuu ja kukoistaa omassa perinnepenkissä täällä torpan mäellä. Jakojaisten listan kärjessä on Tita, sattuneesta syystä.

    VastaaPoista
  2. Se nappikukka ei ole morsiusleinikki, vaan Achillea ptarmica f. multiplex eli koreakärsämö.

    Hyvä kasvi, menee vaikka kuinka kuivassa paikassa.

    Hieno retki teillä!!! Sitä kasvia minulla ei muuten ole :D Se lähtee kun vain tuuppaa jonkin osan kohti maata. Siis pistokkaista ja ihan miten vain. Tosi sitkee. Hyvä myös kuivakukkana.

    VastaaPoista
  3. Ai koreakärsämö... noh, nappikukkana jatkaa elämäänsä arvostettuna perinnekasvinamme. Kiitos Titalle tunnistuksesta.

    Tälle päivälle kalenteriin jo merkattu Savonlinnan reissu Nempan seuraksi naukujaisiin ei sitten onnistu :-(

    Täällä alkaa uuden lammasaitauksen nikkarointi ja viikonlopun vieraita varten on pakko uhrata muuta tunti köökkihommissa. Mutta Nempan näen toivottavasti pian täällä torpalla.

    Ulkona on taas älyttömän lämmin, +25 mutta onneksi tuulee vähän. Yritän tänään kuvata torpan eläinten outoja puuhia.

    En oikein tiedä mitä pitäisi ajatella borderterrieristä joka hengaa lampaiden kanssa, kanoista jotka jemmaavat munia nokkospuskaan ja Pupunaamoiltahan mainetekoja on turha odotella. Winston tuhoaa ja Milton viimeistelee, näin se menee... Patsymummohan muutti jo mummolaan, ei enää kestä pikkukakkosten elämöintiä. Justiinalla romahtelee hermot päivittäin.

    VastaaPoista
  4. Hienoja kuvia ja ihanaa nostalgiaa!

    Mun lapsuuspaikoissa Pohjanmaalla nappikukaksi sanottiin keltaista pietaryrttiä, siltähän sekin näyttää.

    Borderit ja lampaat, kyllä ne toisiinsa tottuvat. Onhan nassukka jo kohdannut vaikka mitä uutta.

    Meillä tulee olemaan mielenkiintoinen muutos, kun tonttia rajaavalle kesantopellolle kuulema tulee niiton jälkeen laidun. Ei siin mittää hevosihmiselle, mut olen ihan saletti siitä että nämä mun kaksi pösilöä ainakin alkupäivinä joka ikisestä liikahduksesta ilmoittavat.....ja kovaäänisesti, huoh.

    Toivottavasti tulevat laiduntajat eivät ihan siitä herkimmästä päästä ole, jotteivät lankojen läpi säntäile. Mutta onpa kiva taas pitkästä aikaa saada keittiön ikkunan alle tuttuja näkyjä. Ihan niinku ennen.

    Käviköhän Tita siellä Hagalandetissa?

    VastaaPoista
  5. Haa, nappikukkien määritelmä osuu moneenkin pallerokukintoyrttiin ja hyvä niin. Kaikki tietävät mistä on kyse. Meidän mummo ei kerran muistanut siankärsämön nimeä joten sanoi nimeksi "kuperkeikka". Fine ;-) Siitä saakka siankärsämö on ollut Kuperkeikka.

    Tita ei käsittääkseni Hagalandetiin joutanut, tuhatta ja sataa kaahasi viisykköstä itä-länsi-suuntaan ja sitten olikin jo jossain Nurtsijärvellä. Tai sieltä tulossa. Ihan varma minäkään en pohjoisen vahvistuksemme käänteistä aina ole.

    Tänään ei heru päiväkirjamerkintää. Komisario Montalbano vei telkkarin kautta aikaani niin, että nyt pitäisi jo olla unten mailla. Ei ihan tänään täsmänneet annetut tunnit budjetoituihin töihin...

    Lampaatkin karkailevat horsmien perässä ja mokomia karvapalloja saa keräillä pitkin pihoja ennenkuin ehtivät ryytimaalle... *puistatus* Ryysäävät portista läpi, aitahan pitää vaikka norsun. Ja porttikin on moneen kertaan vahvistettu. Hulluja.

    Nyt ovat muutamat yöunen tunnit enemmän kuin ansaitut.

    VastaaPoista
  6. Minä ajelin Nurmijärvelle, sieltä Helsingin kautta Espooseen ja mikä-se-paikka-juuri-Ennen-Hankoa olikaan? Vain Sofianlehdossa shopattiin kärhöjä - muut puutarhat jäi kokeilematta. Aina ajettiin yöllä halki Suomen. Mutta puutarhahörhöjen kokouksesta lähti mukaan taimi poikineen. Itse asiassa vallan muhkea kuorma...

    Nyt koitan atuloida perheelle lomamatkaa Tukholmaan, mutta aivan liian paljon kaamesti eri vaihtoehtoja. Ilman autoa vai auton kanssa... Kolmårdeniin pitäisi perhe saada. Melkein ilman autoa näyttäisi parhaimmalle ja helpoimmalle. Mutta mihin minä sullon matkalta löytämäni kasvit? Liiveihin...? Kuppikoko EE+ pois tullessa?

    VastaaPoista
  7. Tita, ikean kassiin tietysti ;-) Eihän kukaan reissaa ilman ikean sinisiä kasseja!!!! Melkein saman asian ajavat mm. cittarin kestokassit. Ne vaan ovat niin pieniä, alamittaisia suorastaan. Liiveihin pujotat sitten ne muut tuliaiset.

    Ja jos pro-tason shoppingia meinaat harrastaa, jätä perhe Turkuun ja painata pakulla lauttaan. Ei tarvi tunkea pelakuuta kenenkään kitaan kotimatkalla ;-) Täytyy vain toivoa, että muumeilla olisi jotain jymyjännää ohjelmaa, muuten voipi olla kotimatkalla hieman hapanta porukkaa kyydissä :-) Ruotsinreissaajallahan on aina suu messingillä, on se semmoinen Ihmemaa. Kunhan ei hapansilakkaan haksahda.

    VastaaPoista
  8. Tää lähteekin ajelemaan kohti Oulua ja kunkkareita!!
    Onnea hirnakan varsaprojektiin, kyllä se hyvin menee.

    VastaaPoista
  9. Ihastuttavia nostalgiakuvia, erityisen vaikuttunut olen mummon ajolaseista. Löytäisiköhän Nemppa jostakin vastaavat Poliisiauton...pitkä tarina, rakkaalla autolla monta lempinimeä...hanskalokeroon, kun tuppaa olemaan haastaeita liikkuvan poliisin kanssa ajoittain. Nuo loistavat lasit ratkaisisivat ongelman, heh! Malttaisin tuskin odottaa poliisisedän ilmeen kamerakuvaa katsellessaan. Heh.Naukujaiset olivat ihanast ja Carmen aivan omassa luokassaan. Harmi, että Hirnakan kanssa emme nähneet mutta elän toivossa ja kalenterinhallinnassa jotta pääsisin Torpan tavernaa täydentämään yhdellä pikku jutulla...hih. Savonlinnassa hiipailin puodeissa ja nautin tunnelmasta ja naukujaisista yhdessä sisareni kanssa ja meillä oli niin mukavaa. Ensi kesänä Toscaan, liput jo varattuna- hiphei!

    VastaaPoista
  10. Savu vilkutti kuulema kutostieltä ohiajaessaan, ihan likeltä liippasi. Siitä pohjoisemmasta liittymästä on meille vain muutama hassu sata metriä.
    Mukavia kunkkarireissuja, olkoon kuponkisi voittoisa!

    Nemppa, se mitä sinulle tänään postitin voisi olla myös ihan hauskaa katseltavaa tolppapoliisin kuvissa ;-)

    Ja sitten päivän tuotoksen pariin...

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com