perjantai 11. kesäkuuta 2010

Elämä antaa ja elämä ottaa

Joo-o, siinäpä otsikossa lause jota niin monen kanssa olen viimeaikoina toistellut, milloin missäkin yhteydessä.

Ihan parin viime päivän sisään on nähty, että arjessahan se suurin draama sitten loppuviimeksi on. Niin suuria muutoksia, elämässä, ihmissuhteissa, työssä... luopumisia, pieniä ja suuria, väliaikaisia ja lopullisia. Taivaita halkovia riemunkiljahduksia ja suurinta, synkintä surua. Haikeutta ja riemua.

Ei elämästä, parjatusta, tylsästä arjesta osumia puutu.
Välillä sitä miettii miksi joillekin annetaan niin paljon iloa, miksi toinen melkein tuupertuu vastoinkäymisiin. Mutta melkoinen voima, Sisu, meissä suomalaisissa kuitenkin moottorina jymisee, kun kaikesta huolimatta  porskutetaan elämän polkua eteenpäin.

Ja mikä hienointa, minullakin on useita ystäviä joiden elämän suurissa käänteissä saan olla mukana. Jos en muuten niin ainakin apuna vapisemassa. Joskus onneksi pystyy auttamaan enemmänkin.

Ilonkyynel kuumotti silmänurkassa itselläkin, koettakaas lukijat visioida...
Neljä nakupelleä kirmaa saunasta, kipuaa trampoliinille ja tekee sadetanssia raparperinlehdet asusteinaan. Mikä kirkuminen siitä sitten tulikaan kun harmaaksi muuttunut taivas kaatoi ensimmäiset lämpimät sadepisaransa ipanoiden niskaan. Oi lapsuuden riemua! Kaikkivoipa tenavalauma taikoi virkistävän sateen ;-)

Nyt sataa ilmeisesti pidemmän kaavan mukaan. Ja se on hyvä. Jonninjoutavia sadekuuroja on saatu satunnaisesti eikä niillä tee mitään. Nyt on oikeasti maaperää kasteleva sade. Tekee hyvää kylvöksille, taimille -ja rikkaruohoille.

Sitä tuntee itsensä tarpeelliseksi kunhan sadepilvet väistyvät, ilma lämpenee ja ryytimaan valtaa äkillinen ja yllättävä vehreys, juolavehnän vehreys...

Iltapuhde vierähti hellan ääressä. Huomenna syödään isolla porukalla, äkkiä laskien 9:lle saa kattaa. Ja se on kiva, minä tykkään kun on väkeä ympärillä.

Raparperipiirakkaan löytyi kutakuinkin täydelliseltä kuulostava ohje ja poro-kantarellipiiraskin näyttää aivan muotovaliolta. Ja jättisaavi tuhtia makkarasoppaa tekeytyy yön yli viileässä.

Nyt on niin pakko kellahtaa sohvalle (fiksumpi yrittäisi osua omaan sänkyyn mutta siellä on kissaruuhka) ja koettaa päästä kartalle prinsessahäistä. Niillä on kuulkaa ihan Kansantorttua (Folktårta på svenska) tarjolla! OMG!!!!

Huomenna on päivä uus, jos luoja suo.

5 kommenttia:

  1. Syviä mietteitä niin kaunein sanoin...!

    Täällä elämä vääjäämättä jatkuu. Yksikätisenä tosin, mutta tästähän ei ole tie kuin ylöspäin. Päivän koulutin todellakin "vasemmalla kädellä" ja kävin kokeilemassa työpäivän päätteeksi Rosen-terpiaa. En vielä tiedä mitä se vaikuttaa, sillä pitää saada tuo äkäinen tulehdus ensin taltutettua. Siihen kun ei auta kauniit puheetkaan.

    * poistuu tälläämään kylmäpakkausta olkapäähän *

    Huomenna sentäs on vapaata, lähden viemään isäni tupaantuliaisomenapuuta ja istutettuna tietenkin. Toki mukana on yksi kärhö ja parit perennat kans.

    VastaaPoista
  2. No niin, lauantai taisi jo mennä, pyhäpäivän ratoksi taidan lähteä vihdoin nukkumaan. Eli kissajunnujen juoksumatoksi...

    Ne pienet prkeleet aloittavat aktiivielämän n. kl. 20 ja asettuvat lepoon n. kl. 7.30. Eli jokin tässä ei nyt natsaa oman aktiviteettitasoni saati vireystilani kanssa. Huumorintajusta puhumattakaan.

    Mutta on ne vaan niin suloisia <3

    Paljon on tänäänkin tapahtunut, vesisateen ohella. Iso määrä väkeä on tyytyväiseksi syötetty. Päässä pyöri tuhat joutavaa asiaa mutta ne jäivät jonnekin saunan syövereihin. Sauna parantaa aina.

    Paikallisella tallilla oli tänään kisat mutten päässyt päällekkäisbuukkausten takia kirjuriksi tai kuvaamaan. Eikä mulla ole sukelluskuvauskalustoakaan. Vettä tuli reilusti. Huomiset kisat peruttiin koska kenttä ei millän ilveellä kuivu aamuksi. Etenkin kun yöllä vääjäämättä sataa kuuro tai pari.

    Juhannusviikolla, 23.6. joka kenties on keskiviikko, suuntaamme auton kärsän kohti etelää ja tähtihanuri lähtee lemmenlomalle. Ou-nou ja oumaigaad. Mitähän sitä ollaankaan tekemässä?? Älkää nyt ystävät ainakaan yllyttäkö enempää ;-)

    Onneksi yllätin tänään Iso-J:n pohtimasta ääneen tallin lattiakaivoasioita ja kysyvän neuvoa ammattimieheltä *tuuletusta, hillittyä*
    Minä tyrkytin toisenkin annoksen raparperipiirakkaa ja kermavaahtoa... ihan vaan ajatuksen kulkua vauhdittaakseni. Ihan pyyteettä. Tai ainakin melkein.

    Moido.

    VastaaPoista
  3. Elämä otti. Eilen meiltä ison mustan, joka saateltiin samanväriseen traikkuun kyynelten virralla : (

    Miten ihmeessä sitä kiintyykin noihin karvakorviin näin kamalasti. No, hyvän kodin sai ja se on tärkeintä.

    Nyt meillä suunnataan katse kohti tulevaa. Ensin haetaan MiniMe VeeÄrrän kaveriksi ja sitten onkin viimeiset viikot pelissä tammuskan tiineydessä.

    Joten Hirnu, älä huoli. Kyllä sitä jännitettävää on aivan piisalle asti jatkossakin ; ) Myös teillä.

    Vettä on tullut täälläkin yön aikana valtavasti. Hiekkatarha muuttui hetkessä Saharan autiomaasta Lokan tekoaltaaksi...

    Muuten luonto kiittää ja kumartaa, olikin jo kuivaa.

    VastaaPoista
  4. Voi Nita, ainakin IsoMusta on hengissä ja hyvissä voimissa! Jatkaa elämäänsä jossain muualla hyvässä hoivassa. Luopumista silti, kipeää käy. Mutta aina voit käydä moikkaamassa. Haikeaa sekin, luulisin. Tähden omistajakaan ei voinut kovin usein käydä moikkaamassa. Sillekin on viimeinen kyyti tilattu. Huokaus sentään...

    Nyt on nostettava nenä taas tuulta kohti, siivottava vähikseen hevosten jäljet pois tältä tilukselta - aitoja sun muita. Mitähän minä noille laidunpelloille keksin tehdä...? Ehkä tähän vastaus löytyy joskus.

    Nyt pitää täpöllä keskittyä ensi viikkoon. Pystynkö tekemään annetut aikavaraukset vai pitääkö keventää päiviä..? Huominen näyttää. Perjantain asiakkaat pitäisi välttis saada johonkin rakoon sovitettua, mutta ennestään täysiin päiviin lisätyt vaatisivat 110% kunnossa olevan kropan. Onneksi käsi hellittää selvästi, mutta ylitöitä se ei taida kestää. Hyvä jos normipäivän sietää.

    VastaaPoista
  5. Voi Tita <3

    Pistä hevostarvikkeet, vehkeet ja välineet toistaiseksi vain varastoon. Ei sitä tiedä milloin niitä tarvitaan. Ja anna laidunpeltojen olla toistaiseksi "ei-aktiivikäytössä-olevina-laidunpeltoina". Ei sun niille tarvii tänä vuonna mitään tehdä.

    Nita, asensitko sille SuperEgoMe:lle kellukepullukeliivit? Ettei tyystin huku sinne lokan altaaseen ;-) Tai laita se jollain kylkilepuuttajatekniikalla VeeÄrrän kylkeen kiinni, siinähän se pätkä sitten pyörisi mukana VR:n tahdissa.
    Mulla on pää niin täynnä kaikkea etten oikein tiedä osaanko mitään järkevää päiväkirjamerkintään laittaa... hmmm... yritän inspiroitua kuvista.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!