torstai 27. toukokuuta 2010

Silmähikeä


Viileä ja melko tuulinen päivä, nyt illasta taivas näyttää vaihtavan väriä harmaankirjavasta kirkkaansiniseen. Koko päivänä ei olla sadetta saatu, vaikka semmoistakin oli kai lupailtu forecankin toimesta.

Omenapuut ovat nyt melkein kaikki kukassa, joku enemmän joku vähemmän. Ja mikä ihana tuoksu noista kukansöpöläisistä tuleekaan! Kyllä pitäisi bloggerin kehitysosaston propellihattuisten hommata tuohon työkaluihin joku haisuefektinamikka ;-)

Juu, ja sitten taas pukkasi kiivasta silmähikeä. Koulun juhlasalin ilmassa on takuulla jotain herkistävää, aina mulla vuotaa siellä silmäkulma. Niin tänäänkin. Oli taas virallinen äitienitketys- ja isienyskitysilta. Voi noita pieniä pistiäisiä, ovat ihan huippuja. Ja miten paljon opettajat tekevätkään työtä juhlien eteen. Kaikki se ideointi, treenaukset ja muu näkymätön taustatyö. Isot kiitokset taas kerran.
Putouksesta tuttu Kete Rahkonen ja kaverinsa Jone Riksusta osuivat paikalle kevätkeijujen karkeloihin ja Kete tarjosi yhdelle uupuneelle keijulle piimää. Keiju virkosi ja sitten taas tanssittiin. Onneksi ei sitä pontikkaa tarjonnut.

Kotimatkalla ajettiin lähinaapureiden kautta ja osuttiin juttusille Tienoon Vanhimman kanssa. Hän on jo seitsemäs sukupolvi joka heidän tilaansa asuttaa, ainakin 1700-luvulle on pystytty historiaa jäljittämään. Meidän torppa on kuulema ollut paikallinen postikonttori,  tuvan pitkältä pöydältä ovat kyläläiset hakeneet postinsa. Lupasi tulla vaimonsa kanssa visiitille ja tarinoida lisää. Upea juttu.

Tänään on korventanut sielua toinenkin liikutuksen aihe. Sellon murhista on nyt loppuraporttien julkaisua tai jotain muuta täysin tarpeetonta uutisointia. Ei mitään uutta ja silti sielujen haavat auki.

Huokaus... ja pitkä hiljaisuus.
Elämä jatkuu.
Elämä kantaa.

Uskottava se on.

Urpo Martikainen on saateltu eläkkeelle ja Visa ennustelee vaihtelevia kevätsäitä. Tätä se on, elämää. Ja silmähikeä. Onneksi joskus ilostakin. Ja naurusta.

Heipat!

5 kommenttia:

  1. Oih omenankukkaa ja helmililjaa... suvivirttä en pysty kuuntelemaan ilman silmäkulman pyyhkimistä. Enkä muitakaan lasten tosissaan laulamia juttuja. Sitä se äitiys teettää... kyyneliä. Ilon ja surun. Elämää vain - ihanaa!

    Tänään oli pitkä ja syvä juttuhetki hyvän ystävän kanssa. Voi että mietityttää vielä pitkään ja tuntuu niin hyvältä, kun toinen sai avattua sieluaan. Luottamusta. Sitä arvokkainta ystävyydessä.

    Tuntuu niin hyvältä!

    Hevoset ovat niin onnellisia laidunruohosta, että ei kelpaa kuiva eikä säilö... kaurat sentään. Huoh. Mulla siis mätänee puolikas säilöheinäpaalu pihalle... ja joudun miettimään mistä saan tarpeeksi tuoretta. Sitä ainoaa kelpaavaa. Tietäähän sen, kun talven syö säilöttyä - tuore ruohon on ihan ihqupåp. Kyllä ne on kans.. yksiä...

    Mitenköhän Tuulan uroksen kolmas yritys isyyden sektorilla on onnistunut?

    VastaaPoista
  2. Mullakin kävi päivän tunnekuohujen seassa hetkittäin mielessä Pönön pirripuuhat ;-) Jokohan nyt osui napakymppiin?

    Ystävyys on semmoinen asia että välillä vetää suulaankin sanattomaksi. Valtava voima, antaa ja ottaa.

    Suvivirttä ei muuten meidän koulussa veisattu, kun on ne ainutlaatuiset kuviot ja korrektin yhteiselon vaatimat kompromissit. Mutta juhlaan on panostettu muuten niin sata lasissa.

    Tita, poista siltä listalta Kultapallo. Meillä on sitä ihan älytön määrä!!!

    Ei malta mennä nukkumaan ennenkuin Tuula on raportoinut Pönön urotyöt. Voi kun miekin tahtoisin meille pikkutassujen töminää <3

    VastaaPoista
  3. Ja vielä... Tita, joko sinisen talon sininen kissa on jakautunut? Meillä on täällä ns. Iso Haku päällä, Tienoon Vanhinkin on nyt kissajahdissa mukana. Väitti, että meille saadaan kissat ennen kuun vaihdetta mutta minä rohkenen väittää vastaan. Tyhjästä on paha nyhjästä :-(

    VastaaPoista
  4. Olipahan taas koitos! En ole tiennyt että sen vekotin voi olla niiiin pitkä! Hämmästyin todella nähdessäni pilpperon tilalta oikein miehisen vehkeen. Meidän Pönöllä !!!! äitin mussukalla.

    Niinhän siinä kävi että piti hakea lateksihanska käteen ja ihan ohjata vekotin värkkiin. Nalkkiin eivät jääneet, enkä tiedä onnistuiko!? Lopulta näytti kuin Ella olisi saanut tarpeekseen ja oli tyytyväinen, Pönön kunto petti siihen hetkeen.

    Aatella ettei jaksanut kolmea iltaa peräkkäin!!!

    Haettiin tytär Ester autosta kolmanneksi riehumaan ja leikkimään. Tehtiin paperit valmiiksi. Sovittiin että Linda käyttää Pönön Ylivieskan kehässä kesä-heinäkuun vaihteessa.

    Keittiön matossa on pissaläntti, kaksi isoa kakkakikkaretta löytyi kukkapenkistä, kaksi lateksilelua on tapettu yms.
    Nyt eräs tosi väsynyt nuorimies nukkuu keskellä meidän kaksoisvuodetta, pitänee kokeilla mahtuuko sen viereen. :D)

    VastaaPoista
  5. Sitten vaan peukut pystyyn! Pönöllä on laulun sanoin: Kylän suurin kypärä ja letku letkeä...
    Pieniä bordersämpylöitä on siis tilattu, tilaus perillepantu ja toivottavasti kotipanimon uunissa muhii nyt kelpo satsi pikkumuhkuja.

    Terkkuja Pönön kannustusjoukoille ;-)

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com