tiistai 18. toukokuuta 2010

Hej falleralleraa

Seiskatonninen kävijälukema on aika huissi, kukkakuvalla aloitetaan päivän kunniaksi. Kiitoskiitos kaikille blogia uutterasti aukiklikkaaville ja kiitos myös satunnaisille kävijöille. Katsotaan nyt miten kauan tätä jaksaa jatkaa. Ehkä jossain vaiheessa loppuu kuvat ja sanatkin. Tai kaikki on sanottu ja kuvattu? Melko masentava tulevaisuus. Kyllähän ankeammassakin päivässä on jotain kaunista. Tai sitten riittävän rumaa, että välittyy kuvanakin.

Jännä juttu miten tästä bloginpidosta onkin tullut tämmöinen valokuvien arkistointipaikka ja päiväkirjamainen päivän nollauspaikka. Parempi pää blogissa tyhjäksi kuin jollain muulla täyteen, päivittäin...  (uus)vanha (piha)viidakon sanonta.

Paljon sitä on tähänkin päivään mahtunut, enimmäkseen mukavia asioita. Ei ole mielekästä tilittää tänne jokaista perillisten kiukkuraivaria tai keskinäistä nahinaa, omista ja Iso-J:n nillityksistä puhumattakaan. Joten julkaistaan vain se siistimpi puoli torpan arjesta -ja toki juhlastakin silloin kun sen aika on.


Kevätkaihonkukka ei tahdo asettua kuvaan millään. Ja vain joka 5. kuva keskimäärin on edes jostain kohtaa suht tarkka, tuuli oli mukana yllätysmomenttina ja väräytti pikkuista kukkijaa sopivan epäsäännöllisesti.

Oli hikisen kuuman nihkeä sää. Onneksi edes osan päivästä oli pilviharsoa, ei paistanut ihan niin polttavasti. Sellaista +25 lukemaa näkyi mittarista, oisko toi nyt jo terminen kesä?

Pienen harkinnan jälkeen kannettiin pihalle myös  nämä:

Voi hyvää päivää mikä pupellus ja mussutus. Ekologiset ruohonleikkurit ovat näin alkukaudesta hyvin uutteria mutta veikkaanpa, että into hyytyy sitä mukaa kun kesä kypsyy.

Yritetään kuitenkin väsätä jokin haukan ja Nassen kestävä katettu kesäpäivälaidun väsätä marsupojillekin. Kesä kuuluu kaikille!




Ai niin, sillä aikaa kun Äitikulta valikoi Holgereita sun muita planttuja Tuhatkaunon valikoimista, minä sain mukavan puhelun. Lauantaina olisi oiva tilaisuus kuvata oripoikien laitumellelähtöriemua. Jumantsukka, mie meen viivana!! Ikinä en ole nähnyt ison lauman laitumelle laskua joten ainutlaatuinen tilaisuus!

Sunnuntaina pyydettiin talkooavuksi kisoihin. Pääsen taas istumaan tuomaripöydän ääreen ja kirjaamaan ylös arvoisan tuomarin kommentit. Ihan paras homma kisoissa. Eniten sitä oppii kun dumarin jupinat kirjailee muistiin. Itse kun on radalla, homma menee ihan panikoinniksi. Meitsin kisahermoilla  on paras pysyä pöydän fiksumpien puolella ;-)


On se kiva, että tulee näitä tilaisuuksia päästä näkemään, kokemaan ja kuvaamaan sekä oppimaan uusiin tilanteisiin. Toivottavasti kalusto kestää kaikki lähitulevaisuuden ainutlaatuiset kuvauskeikat.

Nyt on ehkä sopiva hetki ottaa aikalisä niin blogipäivityksestä kuin jääkiekostakin. Aikalisään kuuluu sekä pieni lasillinen punaisia flavonoideja että iltakävely alapellolla koiranpissatuksen merkeissä. Siellä jossain kukkii tuomi, haisee pihaan asti. Pakko mennä ihmettä katsomaan. On se niin hieno.

Toisaalta on vähän sääli, että kaikki kukinta ja kevään ihmeet tapahtuvat nyt samalla viikolla. Tuomen kukinta on perinteisesti kuulunut sinne koulun päättäjäisviikolle.

Tässä vielä illan tilanne omenapuun oksasta. Kohta kukkii...

Jatketaan kohti uusia tuhatlukuja, toivottavasti anonyymitkin joskus rohkaistuvat vaikka lähettämään terveisiä.

Kiva kun kävit, tule toistekin. Nyt tää kuitenkin lähtis ulos, ihana kevätilta. Hei falleralleraa!

5 kommenttia:

  1. uuh, on hankalan tiukassa tuo lätkänpeluu :-/ Kunhan ei nyt tyhmillä jäähyillä annettaisi helppoa voittoa venäläisille. Toisaalta, sen olympiakisojen usa-painajaisen jälkeen en hämmästy enää mistään.

    Nyt 2-0... voi Vehasta. Voi leijonaa.

    VastaaPoista
  2. Pakko sotkee sun jääkiekon peluu ...

    Joko olet antanut Tipulan asukkaiden maistaa ulkoilmaa ja tuoretta heinää?
    Mitä Sirkulle kuuluu?

    VastaaPoista
  3. Tunnustan, että Tipulan sakki ulkoilee täyttä päätä. Kyllä se vaan niin menee, että olisi isompi rikos pitää Kullervon laumaa sisällä kuin rikkoa jo aikansa elänyttä lainkirjainta. Sirkku voi hyvin, munii vähän laiskasti.

    Ovat aivan huimina voikukan lehtien perään.

    Kiire-kiire-kiire *juoksulla pois*

    VastaaPoista
  4. Oi sentään, vihreää syövät kanat munii extraupeita munia. Keltuainekin on ihan KELTAINEN. Ja maukasta. Niin ravintorikasta ja täyttä energiaa.

    Laidunkausi häämöttää täälläkin. Heinä kasvaa ihan kohisemalla! Hivenen hevoset jo koittavat kertoa, että vihreä olis parempaa kuin säilö. Karsinaan kun laittaa säilöä, niin tuppaavat polkemaan kinttuihinsa. Vihreän makuun päästyä ei oikein kuivaeväs maistu.

    Vissiin sama kun uusia pottuja maistettuaan pitäis kaivella männävuotisia taas kattilaan....

    VastaaPoista
  5. Oi orilaitumelle lähtö! Se on niin hienoa!!! Meillä kun oli hetken aikaa se pikkuoripoika, niin silloin kolmivuotiaana jätkä meni orilaitumelle ja sitä olisi voinut tuntikaupalla vaan istua ja ihailla nuorten miesten meuhkaamista. Ota paljon kuvia ja laita tänne näytille, joohan?
    Ja mä laitan viestiä sulle päin kunhan vaan kerkiän. Nyt nääs ajattelin mennä nukkumaan ajoissa - välttelen siis muuttopakkaamisen alkamista.

    Palaillaan!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!