perjantai 23. huhtikuuta 2010

Tuhkasta noussut

Heipparallaa. En tiedä oliko tuhkapilvi vai mikä mutta wanha kunnon migreenihän se petiin kellisti yli vuorokaudeksi. Vaan nyt on jo kohtuullisen kelvollinen  olo. Ottaen huomioon syömättömyyden ja kahvittomuuden, olo on kuitenkin jo melkein voittoisa.

Enkä muistanutkaan miten täydellisiä kohmeiset mansikat ovatkaan ällötysellotuspahoinvoinnin riuduttamalle ihmiskurjalle. Niitä sitä raskausaikanakin meni useampi kipollinen. Sopivan makeaa, sopivan kirpeää, sopivan kylmää ja pahoinvointi selättyy mansikka kerrallaan.


Tämmöiset kukannuput bongasin työhuoneen amppelista. Eiköhän tuo ole jonkin sortin posliinikukka? Osuva nimi ainakin nuppuvaiheessa.

Jäätiin Nassen kanssa kahden. Perilliset ovat partioreissulla, nuorin tosin pitää hakea yöksi kotiin. Ei reppana uskalla jäädä yöksi. Siellä kun on ulkohyyskä aika kaukana kämpästä eikä pieni parka uskalla yksin sinne yöllä mennä. Luonnollisesti pelkää että sattuu vahinko. Ja että muut sitten nauraa. Voi reppana. Ikinä ei ole tähän mennessä vahinkoja edes sattunut. Mutta se mokaamisen pelko....

Tuohon nyt on aika vaikea mennä järkeä puhumaan tässä vaiheessa. On vissiin joku semmoinen ikäkausi jolloin vessajutut nyt vaan ovat noloja. En lähde Herra Keijo Tahkokalliolta kysymään, oletan että tuokin murhe tuosta hoituu kun aika kuluu. Jos tulee pahakin trauma, tulevaisuuden Dr. Philille on sitten työsarkaa.

Kuulema vielä nolompaa on se, että lähtee kotiin yöksi mutta jos vaihtoehtona on märkä makuupussi niin parempi tulla kotiin. On se joskus raskas taakka pienilläkin harteilla. Hän on kuitenkin noin hyväksi harkinnut ja kunnioitan sitä -kun ei minulla ole parempaakaan ratkaisua. En ainakaan vähättelylinjalle lähde, hänelle se nyt vaan on totisinta totta oleva asia eikä vähättelemällä mitään hyvää aikaansaa.


Sekä eilen, että tänään sää on ollut varsin harmaa -ja kolea. Kaukana keväisestä. Mutta nythän on kuitenkin vasta huhtikuu, jos nyt ihan realiteetit yrittäisi pitää mielessä.

Iso-J on vasta lähtenyt kotia kohti joten vasta puolilta öin vanha sotaratsu karauttaa pihaan. Oli ihan fiksu teko käydä autopajalla tsekkaamassa outo kolina eturenkaasta, väärillä pulteilla koko setti kiinni, eivätkä olisi kestäneet kotimatkaa. Kyntöhommiksi oli menossa autoilu hetkenä minä hyvänsä. Siitä ei yleensä hyvä heilu, varsinkaan moottoritienopeuksissa... Oli taas suojelusenkelit koko parven voimin mukana matkassa. Huoh. Vaikka se Iso-J on jo melkoinen rämä, on hän silti varsin kelpo mies ;-)

Nyt vielä pari sievää klapia pesään ja sitten kanalaan hyvää mieltä tankkaamaan. Nilkkukana on toipunut hienosti ja klenkkaa jo toisten tahdissa ihan reippaana. Sulkasato ilmeisesti tekee tihutöitä kanaparassa samanaikaisesti. Mutta onnekas helttapää vältti fiskarssin, siitä voi oikeastaan kiittää migreeniäni. Niin että molemmat, minä ja kana, noustaan (kuvaannollisesta) tuhkasta entistä ehompina!
Luoja hulluistaan huolen pitää -ja kiva niin.

Tämmöistä tänään, leppoisaa perjantai-iltaa sinne missä lienet.
Ja taitaapa muuten kuuden tonnin maaginen raja napsahtaa ihan näillä näppäimillä rikki. Ou mai gaad!

6 kommenttia:

  1. Minäpä löysin paikallisesta halpakaupasta lisää pioninjuurakoita. Ei ollenkaa samaa kokoa kuin Tanskasta tilatuissa, mutta jospa hellimällä niistäkin kasvaisi kelpo kasveja. Oli Nippon Beautyä, Karl Rosenfieldiä ja Shirley Templeä. Ja melkoinen määrä muitakin perennan juurakoita. Vitosella kolme tsipaletta. Ei tosiaankaan turhan kallista!

    Ihanasti annat kuopuksen kasvaa ja saada itseluottamusta. Se kasvaa ajan kanssa. Tiettyjä asioita ei vain voi perustella järkisyillä. Ne on tunneasioita. Ja perustarve on olla turvassa. Nuorena, aikuisena ja iäkkäänä. Siitä lähdetään, loppu on hienosäätöä. Kokemus opettaa.

    Kanan toipumisesta olen onnellinen! Joskus kanalaumassa huonolla hapella olevaa sorsitaan koko porukan voimin, tarvittaessa eristä muusta porukasta tilapäisesti toipumisen ajaksi.

    Nyt pitää juosta talliin hoitamaan hobuset. Tänään niille on vain viskottu ruokaa eteen kuin sioille. Pitää panostaa edes illalla henkilökohtaisiin keskusteluihin, rapsutuksiin ja puhalluksiin. Ne EIVÄT ole vain hevosia, ne ovat tuntevia ja ajattelevia yksilöitä. Tottuneet yksilölliseen kohteluun ja ajatusten vaihtoon hoitajansa kanssa.

    VastaaPoista
  2. Prruuuut... onkohan sama halpaketju kyseessä kun täälläkin on 3 perennapussia vitosella? Huomenna pitää käydä penkomassa, ainakin muutama phloxi pitää ihan mainoksen perusteella hakea pois kuleksimasta.

    Iso-J kuleksii kohta kotona, on jo Kiteen tälläpuolen. En minä osaa mennä nukkumaan kun tiedän, että Nasseämyri kajauttaa kohta aimosoinnut kulkijan kunniaksi.

    Pikkuinen partiolainen nukkuu, pari kyyneltä piti harmistuksen vuoksi tirauttaa mutta minä lohdutin, että ainahan se on mukavampi nukkua jännittämättä. Ja että jännittäminen jää joskus ehkä taakse, nyt ei ole sen murehtimisen aika. Päiväpartiolainen on ihan yhtä hyvä kuin kämpällä yöpynyt partiolainen.

    Sitä en sanonut, että en minäkään nukkuisi kapealla laverilla kosteansavuisessa kalseassa eräkämpässä, tällä selällä ja tällä migreenitaipumuksella ;-)

    Kanalassa kaikki hyvin. Nilkku oli orrella toisten keskellä. Aika hyvin tuo meidän lauma pitää huolta, eivät simputa vaivaista kaveria. Ainoastaan ruokaa viedessä Nilkku oli jäänyt ns. jalkoihin, keikahtanut ryysiksessä. Äitikulta oli onneksi pelastanut ruuhkasta yksityisaterialle Sirkun viereen :-) (miten niin erityisen lellittyjä siipiveikkoja??).

    Kauhea väsymys, vaan vielä pitää hetki odotella.

    Ja ne kaikki listat on nyt sitten maalattu, vähintäin kerran, osa useammin. Aika koettelemus, kun työtila ei ole ihan ergonomisin (viisto katto, kapea tila ja väisteltäviä tavaroita ihan riittämiin). Ällistyttävää akrobatiaa sitä vielä pystyykin *Wheeee!*

    Ja jos ei se kulkija kohta karauta pihaan, minä pilkin tähän tuoliin... *grrr*

    VastaaPoista
  3. Ai juu, sen voin uskoa, että Titan tallissa, hyvässä hengessä, hevosetkin ajattelevat syntyjä syviä ja isoja asioita. Hevosella on suuri pää, sinne mahtuu aatoksia ;-)

    Positiivisia hevosvoimia *rapsutuksia*

    VastaaPoista
  4. Voi riivattua, en muistanut ollenkaan, että migreenin jälkeen olen kuin sähköjänis pari päivää... Migreeni on vissiin semmoinen aivokoneiston alasbuuttaus jonka jälkeen koneisto jyllittää (seuraavaan jumiin saakka) täydellä teholla.

    Aamulla sinkoilin ympäri torppaa jo ennen kukon rykäisemää. Nyt on jo lämmitys loppusuoralla ja aamuaskareet hoidettu, mukaanlukien polttopuiden massiivinen liikutusoperaatio riiheltä torppaan.

    Potkin myös perheen ylös kello 8, oli niin tylsää valvoa yksin ;-)

    Nilkkukana kinkkaa edelleen ja hätääntyy jos jää ruuhkassa jalkoihin. Nostin taas pesään elpymään. Sieltä on hyvä tarkkailla tilanteita ja asiain käänteitä.

    Kaikenlaista ohjelmaa tälle päivälle tiedossa, uusi pannullinen kahvia peliin ja pökköä pesään. Nyt voisi siirtää vuoria!

    VastaaPoista
  5. Huomenta Hirnakalle ja tipusille, Nilkulle erityistä huomiota! Nasselle rapsutusta korvan takaa.
    Pönöllä ensimmäinen punkki kaulassa! Tällä viikolla on ensin annettu matokuuri ja päälle vielä niskaan ekspottia. Tästä kuukausi eteenpäin on turvallista aikaa,kunpa vain muistaisi seuraavan ampulin ajoissa laittaa. Punkkipantaa käytettiin viime kesän, mutta se alkoi kirputtamaan elokuun maissa niin pahasti että luovuimme siitä.

    Osanottoni, migreeni on kavalaa. Kirkas valo on minulle kauhistus, kesäinen auringonpaiste on myrkkyä silmille, samaten siniset mainosvalot talvella. Koskaan en ole kohtausta saanut ruuasta ... kumma juttu!

    Joku viisas tiesi kertoa että kohtaukset vähenevät 50vee jälkeen. Rajapyykki ylitetty, siispä odotan ja elän toivossa.

    Viikonlopun olen 'sairaan' hoitajana. Ystävättäreni toinenkin polvi on nyt leikattu, uusi nivel taottu paikoilleen. Tuunattu mummu! Pari päivää on kotona, minun hellässä hoivassa. Maanantaina sitten haetaan Ouluun lasten luokse. Siellä osaavat asian paremmin kun ovat koulutettuja sairaanhoitajia.

    Pukkaa stressiä, miten pärjään (tästä voisi saada migreenin)!
    Kaiken kukkuraksi pitää olla pois kotoa ainakin yksi yö ja se on melkein liikaaaaaa. Oma peti on parempi kuin naapurin sohva.

    VastaaPoista
  6. Loma loppuuuuuu...

    Eli äkkiä sekin meni. Toki nyt viikonlopun saan vielä olla vapailla, sitten alkaakin sellainen ryminä, että huilia luvassa enempi heinäkuun puolella !

    VR ja Isäntä saaneet lekurista nk. "terveen paperit", vielä kun saisi tuon junnun flunssan irtautumaan emoaluksestaan, niin oltaisiin voiton puolella.

    Tulevan ISÄorin kauden ensimmäinen wausa syntynyt neljä päivää sitten : ) Tammuska tuli.

    Meillä varrotaan vielä pari kuukautta...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!