lauantai 24. huhtikuuta 2010

Simasaavi räntäsateessa -se on kevät!

Hirveällä forssilla tämä päivä on kiitänyt mutta paljon on aikaansaannoksiakin.

Ihan ekaksi kuitenniin Päivölän aurinkoisimmalle mäelle onnittelut terveen papereista. Kiitosta ja Ylistystä vähän sinne sun tänne ja pitkää ikää Ihan Ykkösparhaalle VeeÄrrälle. Nyt kun se inha huolen aihe on poissa, voikin keskittyä jännäämään sitä wausakkaa... tai wausukkoa ;-)

Tuulalle onnea uudelle kotihoitajan urallesi, iso palvelus ystävällesi. Ja kiitos kun muistutit punkkikäsittelystä, pitääpä tullata ampullivarasto ja tarvittaessa täydentää sitä apteekissa. Jokainen punkki on liikaa *brrrrh, puistatus*

On muuten vaikea valita kuvitusta tähän päivän merkintään. On vähän asennevamma... kas kun räntää sataa viistoon ja vaakaan, välillä on maa valkeana ja sitten seuraava vesisadekuuro pieksää sen maanmultiin. Ja seuraavaksi pukkaa jalkarättiä päin nassua. Varsinainen kasvohoito kuorintoineen ja tehokosteutuksineen ;-) Onneksi ei tiedossa ole mitään syväkuorivaa happosadetuhkanaamiota.

Joka tapauksessa, simat on saavissa tekeytymässä Wappua varten ja ensimmäisen kerran (tänä vuonna) itsehillintä romahti taimikaupassa... jostain syystä minulla on kolme erilaista valkeaa loistokärhön pätkääkin tuolla istutettavien varastossa. Joka täyttyy pe-pe-pelottavaa tahtia. Milläs klinikalla sen itsehillinnän reseptin voikaan uusia?

Yläkerrassa kolisee ja paukkuu, Iso-J ja pikkulikka ähräävät laminaattia paikoilleen. Kovin tulee sievä huone laventelinsinisine seinineen... kuulostaa muuten rajummalta kuin onkaan. Sopii hyvin tumman lattian ja valkean kanssa. Aikamoinen kakofoniahan siitä sitten tulee kun kaikki mangapehmot ja hellokittyt on levitelty ympäriinsä ja seinät tapetoitu hevosjulisteilla. Mutta se ei ole minun huoneeni joten en puutu asiaan. Antaa lapsen iloita ekasta omasta huoneestaan, en raaski pilata sitä mäkättämällä värikarttojen nyansseista. En kyllä itsekään niistä tajua enempää kuin sika sateliitista mutta äitien kai kuuluu ainakin olla tietävinään?

Äitikulta lekottelee saunassa ja jos minä istun tässä vielä yhtään pidempään, alkaa päivän puuhastelu vaatia veronsa ja pilkkikisat pääsevät vauhtiin ;-)

Menen kuskaamaan rempparoskia ja koetan löytää jonkun kuvan tähän väriksi.

MUOKS: Joo, Nasse kivelle ja räpsy päälle. Kävelin sateessa "nummilla" eli potkiskelin kulottunutta heinää tulevalta "kesätarhan" alalta, laitumeksi kutsuminen on ehkä liian suureellista. Tuo paikka on tontin alarajalta, vanhan savusaunan paikkeilta. Siellon hieno pihlaja ja aimo keko vanhoja kiviä pinottuna. Oikea rytöpesä.

Nyt on muuten maa valkeana... koskahan alkaa hiottaa oikeasti?
Ja vielä pakkasyö tulollaan, se voi olla aamulla pikkusen pliukkaana tien pinnat. Onneksi mun nelipyörävauhtivaunu on vielä talvikumeissa, sillä pääsee huomenna asioita toimittamaan jos fjördi tapansa mukaan lipsuttelee vaikka ojaan.

MUOKS Vol.2:
täähän on kuin tilkkutäkki, parsittu vähän sieltä sun täältä. Oli pakko käydä korjaamassa typoja *irvistys* ja lisätä vielä tuo penkkini sateessa -kuva.

9 kommenttia:

  1. Päivä lymfaterapeutin kurssilla ohi. Hyvä että opettaja ei lyönyt karttakepillä kynsille, mutta kuulin riittävän usein, että "ÄLÄ HIERO!!!". Otteiden pitäisi olla niiiiiin höyhenen keveät, että on vähän opettelua. Mutta selätän tämänkin vaiheen ja kuvittelen hoitavani vauvaa. Vaikka parini onkin karvainen, partainen äijä... Onneksi on loistava mielikuvitus :P Eh... sitä meinaa tarvitaan.

    Nitalan odotusta myötäelän ja koitan veikkailla kumpiko sieltä tulee. Tuntuu orille, mutta voin olla ihan väärässä kun asennoidun niin teidän poikaporukkaan. Pianhan se nähdään! Pari kuukautta menee kuin siivillä.

    Klenkkasevalle kanalle toivotan paranemista! Peukutan ihan tosissaan, mulla on aina sydän vähän surkeiden puolella.

    Hirnakan kuopus elää varamaan ihan euforiaa - sisustaa ekaa omaa huonettaan. Se on jotain vallan SUURTA! Ja isi kaverina - voisiko olla enää mellevämpää? Me äidit ollaan sitä käyttötavaraa. Huoltamassa, hoitamassa, vastaamassa ja komentamassa. Isi on ainakin meillä sitä luxuskamaa, jolla ei ole mitään pitävää otetta käskytyksiin ja muihin ikäviin kasvatuksellisiin velvollisuuksiin. Ja tyttäret oppivat jo sangen varhain (noin 3 viikon iässä) kietomaan isänsä pikkurillin ympärille. Näin se vain elämä menee :)

    Meillä on muuten ollut yli +5 lämmintä, iltapäivällä tuli lumikuuro, mutta mitään ei jäänyt maahan. Vähän kolea tuuli viilentää ilmapiiriä.

    VastaaPoista
  2. Kurkkasin vielä onko kuvaa... Hirankalla on kyllä herkkä liipasinsormi ja taiteilijan sihti näkemäänsä....

    VastaaPoista
  3. No voi lätty, kävin kurkkaamassa Titan kommentit ja tuo viimeinen toi suorituspainetta lisää. Noh, on toi oksakuva ihan hauska, päivän tunnelmat on oikeastaan tuossa. Omenapuun oksakin kyynelöi kun kevättä ei vain kuulu.

    Vitsivitsi ;-)

    Oli pakko venytellä pitkän kaavan mukaan, sauna rentoutti -ja alleviivasi kireimmät lihakset. Helpotti kyllä kummasti, takareittä kirrasi oikein huolella.

    Pikkulikka on aivan haltioissaan huoneestaan ja vielä tämän yötä yökylässä isosiskon budoaarissa. Yhdet koristelistat pitää maalata vielä kertaalleen ja huomenna napautella kiinni. Sitten saa neiti muuttaa kammariinssa. Ja maalata ensi kerralla itse.

    Seuraavana vanhemman neidin valtakunta, siellä tarvitaan kattopaneeliakin melkoiset määrät, on valtavan kokoinen vinokattohuone.

    VastaaPoista
  4. Ja vielä, ennenkuin siirryn fylliin... niin käy sääliksi ihanaa Maddea. Mutta aika nilkin näköinen se trinssiehdokas kyllä olikin. Jouti mennä, helan går... Maddelle pitää olla reipas sportkille eikä tollainen sötnosen ;-)

    Ugh, sisäinen vadelmavenepakolaiseni on avautunut. Hoitakoon Tre Kronor loput, mie konsultoin jos tarvis.

    VastaaPoista
  5. Voi Saamari ihan oikeasti. Kirjoitin pirun pitkän sepostuksen ja kaikki meni hevonv... helvettiin.

    Mä en ala.

    VastaaPoista
  6. Aurinko armas kippuravarvas ilahduttaa meitä täällä etelärannikolla siihen malliin, että taitaa tulla ulkoilupäivä oikein pitkän kaavan mukaan.

    Juu, on oikein ihanaa kun lapsukaiset paranevat taudeistaan, sairastaminen on niin syvältä.

    V-R on miun mussukkain. Maailman paras teini/junnu/isäntä/tätiratsu mitä maailma päällään kantaa.

    Suokit on vaan. Parhaita ; )

    VastaaPoista
  7. En tahdo nahoissani pysyä ... Pönöä pyydettiin isäksi Pietarsaarelaiselle Ester-bortsulle!

    Ainoa hankaluus on se, etten ole käyttänyt koiraa näyttelyssä. Toisaalta ajattelen 'entäs sitten!'... toisaalta olen kesällä valmis viemään pojan näytteille, vaikkakin vain sen yhden kerran, mutta sitten on homma täytetty. En yhtään diggaa noita mr/miss-kilpailuja!

    Jos haluavat todella laadukkaan kaverin isäksi niin saavat tulla tänne, homma hallitaan ihan varmasti ... teoriassa. Onhan Pönöllä upea sukutausta ja se on 'sopivan paksu', kaupungin komein poikamies.

    Sairaan 'hoito' on melkein suoritettu, vielä iltapäivällä teen tarkastus mutkan siellä ja pakkaan matkalaukun valmiiksi Oulun reissulle. Passattavaa riittää, aika jännä miten ihminen menee toistaitoiseksi kun jalka on halki ja särkevä.

    Ensi yönä saan pötkötellä omassa sängyssä, se on luxusta yhden sohvayön jälkeen!

    VastaaPoista
  8. Kaunis päivä pohjanmaalla, lämmitä ja aurinkoista. Kurssipäivä ohi ja rentouduin kulottamalla himppusen. Tuoksahdan vahvasti savustetulta - toisaalta savustus on säilöntämenetelmä, että varmaan freessinä vanhenen...

    Onnea Pönön naimapuuhiin :) Siellä on talon isäntä varmaankin rinta rottingilla. Tokihan se on mainittava teko, että panopuuhista maksetan ;P

    Menen takaisin ulos nauttimaan keväästä. Kolme päivää koppihoitoa sisällä on vähän liikaa...

    VastaaPoista
  9. Tita, olen itse oppinut, että kandee ottaa copyllä talteen pitkät jorinat ja kun ne katoaa, voi pastettaa takaisin ;-)

    Pönön letkeä liikehdintä lantion seudulla on siis huomattu ja ilmeisen hyvän vaikutuksen myös muu nylkyttäjä tehnyt kun isäksi anellaan. Hieno homma!!! Kyllä siellä näytillä kannattaa vähintään kerran käydä, on kuitenkin ihan hyvä, että rekkuset käyvät tuomarin pakeilla ennen naimapuuhia ;-)

    Minusta tärkeintä koirassa kuin koirassa on hyvä luonne ja moitteeton terveys. Jos koira sen lisäksi on vielä ansiokas ulkonäöltään, on se hyvä plussa. Mitä arjen iloa on kenellekään kuvankauniista koirasta joka ei kestä mitään käyttöä mielen tai terveyden rajoitteiden takia? Joten Go Pönö Go! ja tietysti päähän jäi rallattamaan Sexmachine...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!