tiistai 13. huhtikuuta 2010

Puoli kuuta peipposesta


Eilinen sinitaivas on nyt vain muisto -ja valokuva. Taivas on harmaassa pilvessä ja kenties antaa sadettakin. Yhtään en pistä kosteammasta ilmasta pahakseni, on helpompi hengittää. Sen takia minä sitä turverulettia eilen hosuinkin, ei vielä kesän aika ole. Joten pionit piiloon ja muillekin peitto niskaan. Kyllä ne sillä tallessa ovat ja kukkivat kun on oikea aika. Nyt voi vielä tulla lumet ja pakkasetkin joten antaahan kevään tulla omalla tahdillaan.

Aamuun toi väriä ponteva peippokoiras joka hyppelehti pihalla erittäin innoissaan. Tähän saakka on ollut vain äänimerkkejä, nyt ihan näköhavaintokin. Tosin minä nyt en aina erota käkeä talitintistä joten huteralla pohjalla on lintubongailu pelkän äänen perusteella. Ja tottakai minä pinnat tarkistan lintukirjasta -ettei tule leijutuksi aiheetta... Mutta aamun peiposta ei ole epäselvyyttä. Otan kuvankin jos suinkin kohdalle osuu.

Iso-J kurvasi aamuyöllä baanalle ja alkaa olla lakeuksilla nyt. Hivenen säälittää, mutta minkäs teet. Työ vie miestä. Tällä viikolla ajoreittikin on aikamoista siksakkia mutta joskus näin. Työtä on listaksi asti itsellekin  eikä melkoisilta ajokilometreiltäkaan voi välttyä,  joten tästä vain päivän hommia ja haasteita kohti. Moido.
MUOKS: Pitihän mun kyylätä kameran kanssa muutama tovi jotta sain peippokoiraat kuvaan. Likaisen klasin läpi zuumasin ja nuo kaksi kaveria jäivät kiinni itse teosta. Muita visertäjiä tältä päivältä mm. rastaat ja kiurut. Suoraansanoen illan viserryskonsertti on jo aikamoista mölysinfoniaa. Mutta erittäin ihanaa. Ja eka sääskiparvi tanssi laskevan auringon säteissä. Nyt loppui tirppojen pähkinäruokinta, tuolla on yllinkyllin evästä. Mahdollinen takatalvi on sitten ihan toinen juttu.

5 kommenttia:

  1. Meinaa säälittää tuo Iso-J - itse joskus cruisailin työkseni ristiin rastiin Suomea. Se oli rankkaa aikaa. Ja hotellilomat eivät nappaa vieläkään... sain olla tarpeekseni hotelleissa. Ihan liikaakin.

    Joki kiipeää ylös uomastaan, pian omenapuut uivat... Mutta sulamisen tahti on onneksi vähän rauhoittunut. Plussalla toki mennään, mutta eilinen helle oli vähän liiankin sulattava. Vedet eivät tahdo mahtua mihinkään, vaikka joki vetää hurjalla virtaamalla. Ei vain riitä kapasiteetti.

    VastaaPoista
  2. Autsch... yli äyräiden tulviva kotijoki on luonnonvoima mahtavimmillaan. Siinä saattaa istutusalueet saada hieman osumaa. Meillä ei tulvi kuin autotallille menevä tienpätkä... aika lillua, mutta mitätöntä märkää verrattuna Titalan sulamisvesiin.

    Ja ei, meidän perhe ei kovin mielellään yövy standardihuoneissa, mieluummin maatilamajoitusta, mökkejä tai jotain ihan muuta.

    Sokoshotellit ja muut ketjut ovat lomareissuilla pannassa. Yleensäkin automatkailu kotimaassa on jäänyt vähiin, olisi todella kohtuutonta vaatia Iso-J:tä vielä vapaallakin ajamaan hotellista toiseen.

    Sitä paitsi, Ne Ihan Muut Majoitusliikkeet pitävät sisällään varsinaisia helmiä. Esimerkiksi Hangon vanhat villat, pohjanmaan rannikkokaupunkien pienet kaupunkihotellit ja sellaiset. Mieluummin sitä suosii majoitusliikkeissäkin yksityisyritteliäisyyttä kuin kasvotonta massaketjua.

    VastaaPoista
  3. Ai juu, kyllä ilta-auringossakin on tehot kohdillaan, ihoa kihelmöi vaikka vain pari tuntia tuolla puuhastelin. Aika reteä terassipunoitus onkin jo nassussa. Ei puutu kuin pandarajat silmien ympäriltä *brrrh*

    VastaaPoista
  4. Nakkasin fylliin kuvan iltaruskoisesta tulvajoesta. Onneksi yöksi taas viilenee, joten se hillitsee vähän sulamista. Parempi onkin, että sulaminen jaksottuu, niin seutukunnan "laskimot" ehtivät puskea vesiä mereen.

    Oikeesti en muista näin lujaa tulevaa kevättä. Yleensä se tietää... ikävä kyllä... takatalvea jossain vaiheessa. Erittäin ikävä kyllä. Meillä tuo jäinen meri vieressä pitää jääkaappi-ilmiötä pitkälle alkukesään asti. Syksyllä se puolestaan hönkii lämmitä.

    VastaaPoista
  5. Minäpä olen vuonna -95 ? sutinut kesäkumeilla Lauttasaaren siltaa pitkin, äitienpäivänä. Lumisohjossa. Kissanäyttely oli Jäähallilla ja vein sinne Putten, turkkilaisen van-kissani.
    Elävä muisto. Auto seilaa sillalla ja kissankusi haisee.

    Hahaa, sain kuuman vinkin, Nemi seikkailee Torpan nettitiluksilla, lähden jäljittämään....

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com