lauantai 17. huhtikuuta 2010

Onnenpäivä

Siis OO-ÄM-GEE, nyt on ilon, riemun ja juhlan päivä.
Viime syksynä kadonneeksi kirjattu, äärimmäisen tunnearvokas "vuosirenkaani" löytyi:

Tuota korua on Iso-J uskollisesti täydentänyt vuosittain. Viime syksynä koru katosi. Espoon Iso Omena myllättiin kutakuinkin katosta kellariin, oma piha tutkittiin en-kerro-mistä lainatulla metallinpaljastimella ja  muutenkin etsintään uhrattiin aikaa, vaivaa ja paljon harmituksen kyyneleitä.

Mutta tänään rakas koruni oli kimmeltänyt pihalla aamupäivän auringon valossa ja Iso-J oli enemmän kuin iloinen sen löytäessään. Kieltämättä itselläkin on ollut hymy erittäin herkässä. Tra-la-la... :-D


Onnellisilta vaikuttivat myös Patarouvat kuopiessaan seinänsivulta lämpimän heikkakuopan. Rouvat kylpivät antaumuksella ja Sirkkukin kartoitti maastoa. Aamukahvissa on kieltämättä oma erityinen hohtonsa kun sen saa hörppiä pihakeinussa ja seurata samalla kanatarhan aamuäkseeräystä. Aika lunkia menoa siellä on, eivät turhia höntyile. Urho Kukkonen klunksuttaa merkkiäänillä rouville nokintapaikkoja ja Turha Kakkonen koettaa jallittaa jonkun rouvista syrjemmälle lemmenhetkeä varten.

Tänään oli oikein suotuisa ilmapiiri pohdiskella erästä tiettyä Sopimustakin. Iso-J:kin on varsin hövelinä joten eiköhän tässä päästä sanoista tekoihin.

Kyllä elämä nyt antaa parastaan.
Suoraan sanoen, oli jo aikakin ;-D

Mutta toisaalta, ei mitään osaisi arvostaa jos kaiken saisi sormia napsauttamalla -tai jalkaa polkemalla. Hitaasti kiiruhtamalla ehtii funtsailemaan asioita moneltakin kantilta.

Se on vain parasta uskoa, että kaikki tapahtuu aikanaan ja parhaassa järjestyksessä kun vain malttaa odottaa.

Hyviä hyrinöitä sinullekin, minä poistun haravoimaan omenatarhaa.

12 kommenttia:

  1. Aurinko paistaa edelleen mutta tuuli kääntyi kylmälle. Ei kai sieltä nyt pukkaa sitä räntäsadetta??? *bhrrrrh* Tuhkaa nyt ei ainakaan näy missään, siitä kiitos.

    Hedelmätarhaa on putsattu kaikin mahdollisin asein. Kyllä sieltä tulee nyt ajolähtö Matias Myyrälle ja klaanilleen.

    Tsatsikin raaka-aineet valumassa ja illan ohjelmassa on lisäksi pihasauna ja ruoka tulee taas weberistä. Se on kevät nyt *huulet sinisenä*

    Ja aivan oikein, tarkka kaveri jo kyselikin missäs luuraavat korusta puuttuvat kaksi sydäntä. Jes, viimevuotinen jäi väliin kun koru katosi ja nr. 14 tulee jymy-yllätyksenä pukinkontista ensi Jouluna.

    Niin, ja koru lähtee nyt huoltoon, asennetaan joku varmuuslukko ainakin. Sekä kuvat lähtee vakuutusyhtiölle. Sydämet tulee tilauskappaleina kultaseppä Ailiolta. Olet informoitu ;-)

    VastaaPoista
  2. 11 kuukautta on pitkä aika miettiä ja pohtia ;)

    Kadonneista koruista, yks koru löytyi aikoinaan vasta keväällä tarhan portin vierestä jäiden sulattua.

    Yksi uusi perintö-koru on ihastuttanut, aikas vanha Kalevala ranneke. Semmoinen kiinteä ja taatusti iäkäs. Liittyy samaan sarjaan kuin isoäidiltä saatu (jo hänellä käytössä ollut) ajan patinoima HannunVaakuna-kaulakoru. KalevaKoru on muuten semmottinen yritys, että sitä ei kukaan ulkomaan elävä kaappaakaan :)

    Aamupäivä oli ihanan aurinkoinen, jäästä vapaita paikkoja pystyi sentään haravoimaan. Skillat ja narsissit tunkee esiin, talon seinustalla unikko ja pionikin tunkee lumen keskeltä jotain ylös. Meidän tontti on märkä ja varjoisa, pihalla kukkii vasta siihen aikaan kun muualla kaikki lakastuu.

    Ja se omenapuu... huoh. Se oli mätä jo kun muutimme ja sitkeästi olemme tukeneet ym. Mutta mutta, katsotaan kesällä. Myöhemmin, kuten yleensä aina teen pihan suhteen.

    Koirat rötköttää unen rajamailla, sen verran ovat saaneet touhua ja ulkoilua tänään. PojuPieni sai etsiä ruokansa jälkipellolla..... Huomenna onkin taas PahanÄijän kohtaaminen.

    Ja pidä ihmeessä meidän kaikkien suosikki-kananen!!!

    VastaaPoista
  3. Hymyilen täällä iloisena jakaen onnellisuutesi fiilikset! Nyt pitää saada kaffia kitusiin, että kierrokset nousevat taas päivän puurtamisen jälkeen jotenkinkaan toiminnalliselle tasolle.

    VastaaPoista
  4. Seija, niin pitkälle kuin voin, naapurisopua vaarantamatta, aion Sirkusta kauppaa käydä ;-) Lapset jo meinaavat piilottaa sen takkatupaan noutopäivänä. Vaan kun emme tiedä noutopäivää...
    Yritän kuitenkin sovinnolla (ja seteleillä).

    Aikamoinen henkimaailman homma tämä korujuttu... Minä tykkään Kalevala Koruista, olen vaan niin laiska pronssisia putsaamaan. Nyt on hopeinen Runoratsu kaulassa. Arvaat varmaan miksi. Miesten malliston Torin vasara on todella onnistunut ja jos joskus olen varoissani, tilaan kultaisen kaulakorun Iso-J:lle.

    Seija istuta uusi omenapuu. Pienestä se alkaa mutta vuosia on ilonanne (jos rusakko suo). Ja onhan Seijan tontilla rusakonkarkoittimia ainakin kahden koiran verran. Sun koirat etenee hangessakin.

    Tita kuittasi *jihuu* ilmeisen raskas päivä?! Elvy ja palaa.

    VastaaPoista
  5. voi jestas, kirjoitin olevinani nokkelan kommentin sekä Seijalle että Titalle ja nyt se on hukassa. VOI E-LÄ-MÄ!!!!!

    VastaaPoista
  6. täh... nyt tämä elää ihan omaa elämäänsä... ensin tuo kommenttini ei näy ja nyt katosi jälkikommentti. Voi E-LÄ-MÄ !!!

    VastaaPoista
  7. Pönö suostui kävelemään suoraan kylpyhuoneeseen suihkutettavaksi ... lämmin suihku oli sen mielestä PAKKO ottaa kun ulkonasatoi räntää niskaan. Koirashamppoota ei ollut, joten ihan vain tippa omaani laimennettuna keskelle selkää. Koira haisee puhtaalle ja makaa nyt froteepyyhkeen ja villahuovan sisälle pyöritettynä kylmissään nojatuolissa. Eteisen tapetista on pesty se harmaa juova johon herra hankasi molemmat kylkensä päivällä sisään tullessa.

    Kultakorut, jotka on lahjaksi saatu, löytyvät varmasti ennen pitkää. Tämä on jonkun viisaan sanonta ja olen todennut sen paikkansa pitäväksi.

    VastaaPoista
  8. Juu kyllä täällä elpaantuminen on jo kovasti käynnissä, puoli pannullista kahvia tekee tehtävänsä ansiokkaasti.

    Päivän moka oli laittaa korkkarit jalkaan. En voinut vastustaa kaupassa sieviä avokkaita. Koko talvi on mennyt kumisaappaissa ja matalissa talvisaappaissa. Satuin kokeilemaan kaupassa noita naisellisia, nättejä avokkaita ja sain kunnon kevytmieliset kicksit sipsuttelusta. Ostin pois kuleksimasta.... ei sitä edes ruokakaupassa käyntiä voi mainostaa turvalliseksi.

    Nyt on jalat kuin muusia. 8 tuntia sipsuttelua korkokengillä tuntuu nyt jaloissa. Pitäisikö oppia jotain...?

    Ja Hirnakka, minä tutustuin tuohon "lähetä kommentti" ja se katoaa. Kirjoita uusi ja lähetä - ja simsalabim, ensimmäinen kommentti putkahtaakin jostain netin syövereistä yllättäen tapetille.

    Ei lopu elämästä jännitys :D

    VastaaPoista
  9. Lepo ja rentoutus jäi lyhytaikaiseksi. Projekti vaihdetaan sohva käynnistyi silittämällä pestyt sohvatyynynpäälliset. Kuopus oli kovasti auttamassa, mutta lopulta (kuinka ennakoitavaa) poltti näppinsä raudassa. Nyt se reppana istuu olohuoneen lattialla sormet lumikupissa. Onneksi pihalta löytyy vielä lunta.

    VastaaPoista
  10. Kröhöm, minä sitten nukahdin soffalle uutisia odottaessani. Jossain vaiheessa olen ilmeisesti osannut könytä omalle orrelleni nukkumaan koskapa lumiseen aamuun omasta pedistä heräsin. Tekipä pitkät unet terää ja päänsärkykin katosi.

    Juu, lunta ON. Ei välttis mitenkään odottamatonta näin huhtikuussa, mutta aivan turhaa ja tarpeetonta. Seuraavat saisivat sataa sitten marraskuussa ;-)

    Mä niin ymmärrän Titan korkkarituskan. Itsekin sain jonkun "puuskan" ja ostaa täräytin taannoin useammatkin korkkariosastoon kuuluvat kulkimet. Onhan ne joo kivat ja makeet mutta eivät ne meikäläiseen multavarpaan räpylään istu.

    Reinotoffelit, hollannikkaat ja crocsit ovat ihan parhaat. Ja hollannikkaat käyvät korkkareista ;-)

    VastaaPoista
  11. On lunta tulvillaa... raikas talvisää.... Nakko räntää mukavasti pari senttiä. Ei haittaa pätkääkään. Sitten haittaa jos pitää vielä alkaa kolaamaan.

    Näillä näkymin saan pionin juurakot maanantaina ja tiistaina lähtisivät kohti Hammaslahtea. Jos asiat sujuvat suunnitelmien mukaan.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!