tiistai 20. huhtikuuta 2010

Maasta se pienikin pinnistää


Tämmöinen pikkuaurinko pinnisteli mullan läpi valoa kohti, varsin kaunis versio krookuksesta.
Tietenkään en ole kirjannut ylös lajiketta... vaikka niinhän jokainen pihaansa antaumuksella ruopiva paluumuuttaja tunnollisesti tekee. Mie oon uutuuden jäykkä vielä -näissä hommissa ;-)

Iso-J kurvasi puolen päivän aikaan kuutostielle ja ohittaa parhaillaan Heinolaa, suunta etelään siis. Kerta kerralta pahempi marmatus -Ison Kirkon Ilot eivät enää houkuta.

Savulle piti muuten mainita, tässä mitä ilmeisemmin pukkaa lähiviikkoina keikkaa aika lähelle teidän kulmia. Laitatko mulle hirnakka@gmail.com osoitteeseen viestin, laitan paluupostissa asiasta enemmän. Koska maailma on osoittautunut vallan pieneksi paikaksi, on hyvin todennäköistä, että kutakuinkin Savun naapurissa olisi tarkoitus visiteerata.

Tänään puhutaan blogin kuvituksena kukkaiskieltä, hyvityksenä parin aiemman päivän nillitykselle ja harmistukselle kanarouwain koppileirityksen jatkumisesta. Vieläkin on niin kauhean noloa mennä kanalaan kun monta syyttävää silmäparia tuijottaa kysyvästi. Ja se pulina... oh dear.

Se, joka sanoo kanaa tyhjäpäiseksi kotkottajaksi, kertoo enemmän itsestään -ja viheliäisistä ennakkoluuloistaan jaloa kanasukua kohtaan. Kana on yllättävän ilmeikäs eläin. Eihän kanan silmät tai katse nyt sinällään mikään söötti ilmestys ole.

Mutta kun kana puhuukin ruumiinkieltä. Ei jää epäselväksi kuka on touhukas ja mikä on homman nimi kun kanarouvan puuhasteluja hetkisen seuraa.

Entäs kukko sitten... jos kevään sekoittamaa oripoikaa ei lasketa, on touhukas kukko mitä machoin ilmestys. Tepastelu, pöyhistely ja tanssiminen on samaan aikaan sekä huvittavaa että traagista katsottavaa. Kiiltävä korea höyhenpuku ja komeat pyrstösulat, hehkuva heltta ja jalo nokka. Mikä ryhti... Kukko on upea otus. Ikävä jää kun Urho Kukkonen ja Turha Kakkonen matkaavat pois.

Täytyy nyt toivoa oikein vimmatusti, että olen jemmamunia huolella kiännellyt ja oikein säilönyt. Ja että niistä jonain päivänä pilkistää meidän ikiomat maatiaiset. Kenties saadaan Pikku-Sirkkukin <3

Niin joo, taas kanat sekoittivat ajatukseni.... nämä pelargoniat ovat nyt kukassa etukuistilla. Ilmeisen hyvin ovat talvehtineet kun jokaisessa ruukussa majailee tanakka ja virkun näköinen pelakuu. Nämä kaksi kaveria ovat nyt kukassa iänikuisen pinkin Mårbackan lisäksi. Tuo ylempi lohenpunainen ihanuus on joku Hagalandetin (puutarha Inkoossa) erikoisuus, Äitikullan aarre.

Tämä punainen on ihan perusräikeä mutta luotettavasti talvehtiva -ja kukkiva tapaus. Mikäli valkea Mårbacka kukkii, voin katsoa talvikauden sujuneen nappiin. Sillä ärsyttävän hankala Röda Herrgårdkin elää ja voi hyvin.

Meni vähän hifistelyksi, nää mummonkukat vaan ovat niin hauskoja.  Ja mullahan on tätänykyä varsin jännittävät harrasteet; kanoja ja mummonkukkia. Noh, onneksi tilanne -mitä ilmeisimmin palautuu normaaliksi lähiaikoina, tulee sitä jännitysmomenttiakin tähän eloon ja torpan arkeen.

Illan agendassa lukee listojen maalausta. Vapaaehtoisia? Anyone? Halooooo?

5 kommenttia:

  1. Voi täpinää - kävin Särkällä iltakaffilla ja tullasin ohimennen heille tulleet havut ja jouluruusut. Ahhh! Tilaa ihmeessä Särkältä niitä Hollannista tulleita Helleborus nigereitä. Siis ihan järkyn kokoisia valkoisia kukkia! En ole ikinä nähnyt moisia (en ole kyllä ikinä nähnyt helleboruksen kukintoja kuin kälhäisissä jouluasetelmissa, missä ne ei kyllä mitään hurraata ansaitse...)

    Kevät hidastelee sopivasti. Nyt sopii kylmien tulla ja olla - kun ei ole mikään kasvukausi alkanut. Vesi sais kyllä laskea ja kura poistua hevosten tarhasta...

    Sauna kutsuu!

    VastaaPoista
  2. Voi täpinää.... tässä ei kyllä uskalla avata mitään kuvastoja ;-)

    Toisaalta, jouluruusu on aika pieni synti jos niitä joku laskee...

    Savu sai postia, toivottavasti osuu reititys kohdilleen ja treffataankin.

    Yöstä tulee kylmä. Ja pilvet ovat ihan kummallisia. Oiskohan niissä nyt joku tuhkahuntu mukana? Oudosti harsoilevat ja ns. maataviistävät, yläosasta aivan peruspullean pilven näköisiä. Pitää yrittää vaikka huomenna kuvata jos pilviä taivaalle eksyy. Näyttää ihan muumilaakson pyrstötähden pilviltä ;-)

    VastaaPoista
  3. Jos rietaannut oikein kovasti, niin voin tarjota palvelusta noutaa Särkältä haluamasi kasvit ja lykätä matkahuollon kautta Hammaslahteen. Ja nuo valkoiset nigerit kannattaa hankkia Hollannin kantaa. Oikeesti ihan käsittämättömät kukat!!!! Kuvittele tuommoinen muutaman vuoden päästä muhkeana puskana.

    Minä en kestä, retkahdan suorin vartaloin ja hymy huulillani... onnesta soikeana.

    Sauna oli taas The Kokemus. Nautinto. Atuloin tässä mielessäni, että saunasta ei nautinto katoa lukuisista toistoista huolimatta. Sama pätee syömiseen. Siis hyvän ruoan syömiseen. Ja kahvit. Sama juttu. Mitkähän muut asiat säilyttävät hohdokkaan makunsa vuodesta toiseen, tuhansista toistoista huolimatta...? Hevosen hörinä talliin mennessä, puhallukset ja rapsutukset, sielukkaat silmät ja silkkinen turpa... lasten halaukset ja syliin painautumiset... kevät fiiliksineen ja totta vieköön tunnen usein myös työn iloa!

    VastaaPoista
  4. Tita. Monet arkiset asiat, joista jo mainitsit tärkeimmät.

    Tänäkin aamuna poijjaat tallissa hörisivät parrat vavahdellen niin liikuttavina, että ei mitään rajaa eikä laatua.

    Kyllä hevosten kotipihassa pitämisellä on puolensa. Varsinkin tästä puoli vuotta eteenpäin : ) Sitten joku saisi taasen kääntää kalenterin pihavauhdilla saman verran eteenpäin...

    VastaaPoista
  5. Titahan sen jo sanokin, tärkeimmät asiat pysyy ja paranoo. Rakkaiden, läheisten ja ystävien jälleennäkemisen riemu lisätään samaan listaan.

    Nyt on kotitallien ilokuukaudet. Tämän kauden voiimalla sitä marraskuusta maaliskuuhun loskassa tarvotaan. Toukokuussa pskanmättökin on juhlaa!

    Tämä päivä on täynnä aikatauluja, nyt on kahvipaussi ennen seuraavaa rientoa. Matkahuollosta piippasivat viestin, siellä ne juurakot nyt olisi.

    Ulkona upea päivä.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!