sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kuovin pit-stop

Tässäpä aamun realiteetit puoli yhdeksän maissa. Kerrassaan komea, talvinen aamu! Eilinen harmaus oli muisto vain, nyt paistaa ja räikeimmällä valolla. Hitaan aamun ja downshiftauksen nimissä vietin piiitkän tovin perehtyen viikonlopun lehtiantiin.

Eipä tuolla lumen keskellä olisi juuri mitään saanut tehdyksi. Mielenrauhaa toki herui roppakaupalla. Kyllähän se ihmiskurjan väkisin tyyneksi ja rauhalliseksi vetää kun luonto näyttää kuka on pomo ja määrää työn tahdit -ja aikataulut. Aivan turhaa hosua vielä orvokkeja purkkeihin, ei niiden aika ole vielä. Söpöilkööt kukkakaupan hyllyillä vielä silmänilona.

Tässä on tämän vuodenajan kukka parhaimmillaan:




End of part 1 -to be continued (pukkaa kanabisnestä...)

No niin, jatketaan taas... Oli vähän tilanne päällä. Nyt Urho Kukkonen, Turha Kakkonen, Patarouvat ja Sirkku ovat poissa. Sirkku tulee huomenna takaisin koskapa tarjouksemme vaihtokanasta on hyväksytty. Palkitsevaa oli huomata kuinka Patarouvat ja kukot eivät enää mahtuneet samaan kuljetushäkkiin jossa ne tänne tulivat. Sen verran oli rouvilla perät pulskistuneet ja kukot rotevoituneet, että piti hakea pahviboksi kuljetusväline kakkoseksi.

Nyt meillä on oma kukko. Ja yksi musta ikioma nuori maatiaisrouva. Kukko on Kullervo ja hyvin viriili. Viime syksynä kuoriutunut -ja nyt jo kanan selässä *rolleyes*

Sitten se Kuovi. En minä itseasiassa ole ollenkaan varma onko tuo Kuovi. Mikä lie uivelo. Mutta reteän pitkä nokka kaverilla kyllä on.

Oli niin mukavan näköinen tepastelija eteläpellolla että oli pakko jalkautua vattupusikkoon ja papparatsata moinen kulkija. Tästä on kuitenkin rantsuun jonkin verran räpyttelymatkaa linnullakin eli ei ihan jokapäivänen vieras pitäisi vesilinnun olla, näillä kunnahilla. Oli ilmeisesti varikkokäynnillä kaverinsa kanssa ja viihtyi hyvin.

Tänään on lisäksi jemmailtu multiin eilisiä ja aiempia ostoksia, myös ne huiman kokoiset pioninjuurakot. Oli oikeasti työlästä löytää riittävän suuria ruukkuja pionin tilapäismajoitusta varten. Onneksi muutama löytyi ja pienoisen jätkänshakin jälkeen sopivat astiat jokaiselle. Pytty juurakkoa myöten.


Tuossa osa tämän päivän ruukutuksista, pionit vasemmassa ylänurkassa olevat kaksi isoa ruukkua sekä puulaatikossa neljä pienempää. Muut on mitälie sätöksiä -ja ne kärhöt.

Nassekin sai taas rallikaverin kun Bob tuli kirittämään. Ihanan rento ja väsähtänyt koira meillä, ei jaksanut uutta kukkoakaan ihmetellä, nosti koipea ja löntysti takaisin tuvan sohvalle elpymään.

Ei tältä päivältä taida nyt oikein järjellistä kokonaisuutta syntyä, liian paljon kaikkea sälää. Mutta kertakaikkiaan oikein vaiherikas ja mukava pyhäpäivä. Sopivasti kävi kahviseuralaisiakin, sää suosi ja illan kruunuksi pikkuneidin sininen salonkikin valmistuu aivan näillä näpyköillä. Vielä vihonviimeiset listat seinään tsup-tsup -naulaimella ja se on siinä!

Palataan kanavalle kommenttien merkeissä myöhemmin, kenties.

6 kommenttia:

  1. Mulla on suorastaan nuppi turtana kolmen päivän koppihoidosta kurssilla. Ottaa lujille istua kolme kaunista kevätpäivää. Meinaa meillä on aurinko paistanut ja linnut laulaneet. Mukavan lämmintäkin.

    Kun tulin kurssipaikalta kotiin, hoidin hevoset ja menin kulottamaan. SE vasta on rentouttavaa puuhaa! Sitten vasta ruokin perheen. Ah mikä arvojärjestys...

    Sitten piti nollata nuppia kuskaamalla haravointiroskia pois ja vähän muutenkin askaroimalla puutarhassa. Kaiken kruunasi vielä sauna. Buenoa nyt. Huomenna muistini mukaan olis vapaapäivä. Olen meinaa tehnyt kolme viikkoa töitä putkeen ilman viikonloppujen vapaata. Ehkä vähän liikaa juu.

    Nyt copy.. ja toivottavasti ei pastea...

    VastaaPoista
  2. Nyt pitää varmistaa Tärkeä Asia - onhan sulla Hirnakka maassa ihania Helleboruksia? Muistan sun joskus saaneen allergisen reaktion jouluaikana asetelmassa olleesta yksilöstä. Mutta silti - semmoiset on ihan must! Kävin meinaa itse tonkimassa viime syksyn jouluruusu-istutuksia ja siellä on... hirveitä kukkanupun möllyköitä mullan pinnassa. Ihan tärisen kun itää odottaa että näkis ne kukat! Särkällä näin kuinka hirveän kokoisia ne kukat on... suorastaan pelottavia. Ei sille seinällekään mitä olen nähnyt jouluasetelmissa...

    * hypreventiloi *

    (usutan sua taas ja katon kuinka käy...)

    * whistling *

    VastaaPoista
  3. No nyt mä muistan, piti moneen otteeseen kommentoida Titan työ- ja kurssitahtia. Joko nyt höllää yhtään? Oli niin hupaisaa visioida Tita hypistelemässä parrakasta, satakiloista körilästä ja otteiden olevan vauvan mukaiset ;-)

    Silti minä pistän kädet kyynärpäitä myöten ristiin, on se upeaa, että jotkut jaksavat tehdä töitä ja kurssittautua meidän kanssaraihnaisten iloksi ja parannukseksi.
    Kehotan nauttimaan tilkan konjakkia, olet sen arvoinen.

    Juu, on kaksi Helleborusta ja molemmat meni talven yli, päätellen siitä, että jonkinlaiset silmut pullistelevat kasvin elollisen näköisessä osassa. Kukkanupuiksi niitä on vielä kovin ennenaikaista kutsua.

    Ihan tarkoituksella olen ollut hissuksiin Särkän kolossaalisten Helleborusten suhteen... kovasti tekisi mieli sitä mikä se nyt olikaan ja sitten se isokukkainen... Ans kattoo nyt.

    Ja kyllä, allerginen reaktio oli hirveä, silloin kun Jouluruusu oli Joulukukkana sisällä. Meinasin repiä silmät päästä kutinan ja valumisen vuoksi. Kunnes älysin mistä on kyse.

    Lumet muuten sulivat päivän aikana. Ja simat on pullotettu sekä talletettu sillanaluseen tekeytymään.

    VastaaPoista
  4. Jahas, Hirnakalla on käytössä pitkän matkan kiikarit 8) Harjoittelukappaleeni oli kurssikaveri - parrakas äijä, mutta sentään alle 100 kiloinen.

    Ihan vain tyrkkään harkintaan ihan näkökokemuksen perusteella se Helleborus niger, Hollannista tuotu. Oli vain niin halvatun isot kukat, että meni minun hankintalistalle, vaikka nuo entisetkin näyttäis olevan hengissä. Semmonen salamanisku ja kaksi sanaa iskee tajuntaan: Must Have.

    Mulla on huominen vapaata. Ruhtinaallista. Ja otan kiitos konjakkia. Olin varannut tätä nimenomaista iltaa varten. Kolme viikkoa yhtä putkea, tuntuu sielussa vaan ei kropassa.

    VastaaPoista
  5. Hihhiih, ei ole telepatiaa eikä pitkänmatkan näkimiä. Jossain vain taisit mainita kurssikaverisi habituksesta ja se jäi elävästi mieleen.

    Jo vain minä kävin katsomassa ottamasi Helleborusten kuvat... näpit on nippusiteillä jumitettu etten vain ala mitään tilauksia vielä rustaamaan.

    Nyt on pakko asetella ruoto patjan suuntaisesti ja syventyä Nukku-Matin ohjelmistoon. Aamu koittaa aivan pian ja Iso-J:n reissukello kilkattaa jo kl. 04.00

    Huomenna on Sirkun Homecoming Party ja sen kunniaksi pitää siivota kanala oikein hyväksi.

    Kippis Titalle!

    VastaaPoista
  6. Hiphei, nyt on semmoinen aamuaurinko että lupaa hyyvin lämmintä päivää! Kanalassa pientä epätietoisuutta Kullervon puolella, ei ole ihan varma mitä kukon aamupuuhiin kuuluu :-)

    Toivottavasti tänään ehtii ulos valoisan aikaan, siis vapaa-ajan hommiin. Iso-J on jossain Pieksämäen takana matkalla kohti Keskisen valtakuntaa.

    Ja sitten päivän rientoihin...

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!