torstai 15. huhtikuuta 2010

Kukka asiakaspalvelulle -taas kerran


Ja tässäpä kevään ensimmäinen pelargonian kukinto, ojennettuna vilpittömästi kiitollisena Telekarelian Helpdeskiin. Juuri noin toimii ammattitaitoinen asiakasneuvoja.

Puheluun vastattiin kolmannella kilahduksella ja vaikka nettijumi ei heistä johtunutkaan, ystävällisesti ja asiallisesti opasti tunpelon takaisin webworldiin. Eikä edes hihittänyt käteensä vain hymy äänessä oli ihan aitoa. Olen autettu, kiitos!

Tunnustan muokanneeni kuvaa nostamalla valoja, silti tuo hento pinkki punerrus jää vain aavistukseksi. Tuon enempää en kuvia rouhi. Ja tuon voi Sarkkakin siellä fotarikurssilla opetella.

Ja koskapa sain sihteerikkötehtävät toistaiseksi hoidettua, on aika ottaa kahvimuki käpälään ja käydä katselemassa rastaiden puuhia pihamaalla.
En tiedä ehdinkö tänään tätä kummempaa updeittausta tehdäkään.

Nassessa olisi ainesta vainukoiraksi, ainakin seisonta ja tarkkailuasento on kuin lintukoiran mallisuoritus. En tiedä vaaniko koira perhosta vai hirvenpapanaa.  Vahti kuitenkin.

Ihan ilkeyttäni en ryysää tänään kauppaan haalimaan yhtään mitään.
Pikainen silmäys pakastinten antiin kertoi että hengissä säilytään lauantaihin saakka ;-) Eikä paastopäivä meille aikuisille tekisi ollenkaan pahaa.
Myötätunto kaikille lakkolaisille ja provosoimatonta perjantaita niin lakkoileville kuin töihin meneville.

Palataan kun ehditään -adios!

MUOKS: http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Uutiset_maakunta/el%C3%A4inklinikka_valmistuu_kes%C3%A4ll%C3%A4_6119332.html  Lähin klinikka on tähän saakka ollut käsittääkseni Laukaalla. Tämä tulee tarpeeseen.

Toinenkin myönteinen paikkakunnan uutinen löytyi, Karjalantalosta tulee Töminätalo ;-)

4 kommenttia:

  1. tjaahas, outoa nähdä oma nimi netin valokuvissa ;-) Oli kyllä oikein onnistuneet kuvat valittu. Laita meiliä niin kerron osoitteen.

    Ja pihalta bongattu samalta pläntiltä mustarastas, räksä ja punakylkirastas sekä monta peippoa. Saskatoonsatoon on räksillä näköjään jo nyt tukeva kiinnitys. Merkataan ostoslistaan suojaverkko.

    VastaaPoista
  2. Olen huomannut Pönössä samaa vikaa kuin Nassessa, esi-isissä saattaa olla setterin verta!

    VastaaPoista
  3. TÄYSIVERINEN riistanvärinen riistaterrieri! Hieno kuva, sävyt on niin upeasti kohdallaan!

    Päivä on ollut yhtä haipakkaa, nyt istun vain ja katson Housen. Palajan langoille jos on rahkeita jäljellä!

    VastaaPoista
  4. Riistanvärinen riistaterrieri -meidän Nasse *rolleyes*

    Mutta kieltämättä, koiralla näyttää olevan oikeat otteet ja asenne kohdallaan. Ja yleensä sillä pääsee pitkälle.

    Mitäs siitä jos muut nauravat, tärkeintä on olla varma päämäärästään ja pinnistellä niitä kohti. Monenlaista kampittajaa ja vilunkiystävää matkan varrelle sattuu, mutta viis niistä.

    Tappijaloilla matkanteko on hetkittäin hankalaa ja esteet tuntuvat kohtuuttomilta. Mutta yli vaan. Tai kiertämällä. Joskus uusi polku avaa mojovammat näkymät kuin vanha reitti.

    Fiksuimmat pysähtyvät matkalla katselemaan maisemia ja se on oikeastaan koko homman mielekkyyden juju...

    Ohoh, nyt lähti Tajunnan Virta vuolaana... :-)
    Pienet Koirat ovat hyvin inspiroivia. Kaikilla pitäisi olla Pieni Koira, jossain.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com