tiistai 30. maaliskuuta 2010

Paljon onnea Iso-J

Tänään on kuulkaas Iso-J:n syntymäpäivä.
Korrektina ihmisenä en paljasta kertyneiden vuosien määrää... on se kuitenkin kunnioitettava lukema (miten helkkarissa mulla on jo ihan setä-ikäinen mies??).

Juhlan kunniaksi pihlajaan lehahti närhi. Kuvia on vähän picasassa kopeloitu. Nähkääs kuvasin tuvan ikkunaklasin läpi ja pesuahan ikkunat tähän aikaan vuodesta jo pyytävät. Huutavat. Okei, ääntä pitävät sen verran kovaa että pakko on vissiin (alimmat) ruudut pesaista.

Kuten jo eilisen kommenttiruutuun aamulla yököttelin, rottasodan ensimmäinen vainaja on todennettu. Kohtuullisen heikkoon happeen oli rottajuniori mennyt, hieman piti avustaa että loputkin hengestä lähtivät :-(

Ensimmäistä kertaa kananhoitajan lyhyessä historiassani menin huoltokeikalle agenttityyliin. Kaalinkerä oli iskuvalmiina ja vesiämpäri toisessa kädessä. Varmistin lattian, katon ja selustan ja tsekkasin ns. kuolleet kulmat ennenkuin astuin eteisen kynnyksen yli.

En todellakaan halua mitään niin traumatisoivaa kokemusta kuin Nitalle on ehtinyt tulla. Joten kauralaarinkin läpivalaisin maglitella kahteen kertaan ennen kuin kaapaisin viljat kauhaan.

Haettiin kaupunkireissulla synttäriskumpan sijasta rotanmyrkkyä. Joku hätäisempi voisi nyt päätellä parisuhteemme tilasta jotain hälyyttävää. Ei hätää ystävät.

Ihan yhtä hmmmm.... ööööh.... yhteenkuuluvaisia ollaan kuin ennenkin *gnnnnh* ;-D

Ai juu, minun puolestani mahdolliset muninnalliset hutilaukaukset alapesiin saavat sitten jäädä huomiotta. Minä en sokkona työnnä kättäni kanalassa mihinkään!

Hitsi tuo närhi on nätti lintu. Vanhakansa taisi jotain ennustaa närhen pihavisiiteistä. Räntää tai ryppyjä rakkauteen? Ei mitään uutta siis ;-)

Säätila tänään oli mielenkiintoinen. Komeastihan sitä plussalla ollaan ja illansuussa aurinkokin ilmiintyi ihan häikäisevänä ilmestyksenä. Siistiä!

Päivällä saatiin vettä, jalkarättejä ja räntää. Mutta kyllä vaan hanget hupenee. Kohta tuolta pilkistää ekat lumikellotkin.

Eiköhän nyt ole jo aika hinata äässi saunanlauteille ja keskittyä mietiskelemään syntyjä syviä. Mitenköhän helpolla lurittelisin perustelut rottakoiran hankinnan puolesta? Labbis ei ehkä ole ihan uskottavin ehdotus rottakoiraksi... tanskalais-ruotsalainen pihakoira, pärssöni tai joku muu tunnettu rottainkvisiittori kylläkin. Vaan kun borderi sen olla pitää. Ne nyt vaan ovat niin mainioita.

Antaa olla, kemiallinen sodankäynti on kuitenkin aloitettu ja ilmeisen tehokas. Karvainen täsmäase on tilauksessa ja aika näyttää loput. Mie meen lyömään löylyä, moro.

6 kommenttia:

  1. Sorry tuo silmiä raastava kuvien ja tekstin asettelu. Minen oikeasti voi sille pal mittää.

    Kuville ei ole tehty muuta kuin otettu automaattinen värikorjaus käyttöön. Aika teennäisen näköistä mutta korostaa närhen värisävyt hyvin. Kaunis lintu.

    VastaaPoista
  2. Onnea Iso-J:lle! Ei sillä vuosien määrällä ole mitään väliä.

    Närhet pihassa tietää kansanperinteen mukaan sitä, että närhellä on nälkä. Meillä niitä on nääs joka päivä.

    Torpalle on tulossa vissiin massiivinen eläinten virta... kissoja tuplat, hevosia, aasi, vuohi, rottakoira... Hengästyttää!

    Pitänee alkaa käskyttämään jälkikasvua. Voi milloin ne toimis ihan itse yöpuulle? Joka ilta pitää naputtaa ja hoputtaa... kyllästyttää joskus.

    VastaaPoista
  3. Heh, ei tämä nyt mikään Nooan arkki ole, eikä tule. Lisäkissat ovat itsestäänselvyys.

    Harrastehevoset (käyttöeläin ja joutoponi) oli alusta asti tiedossa, rottakoira kuuluu kuvioon (eli tuplaborderit), kanat tuli yllärinä ja Iso-J:n vuohet sun muut hömpät nyt vaan on pakko ottaa vastaan ns. vaihtareina. Ei hevosta ilman vuohta -tai jotain muuta hyvin ontuvaa.

    Ei saanut Iso-J synttäri-illan ilotulitusta, sai komean kuutamon. Minä jo luulin, että itänaapurissa on massiiviset tulipalot. Kun tuulet puhaltivat pilviverhon pois, paljastui hieno keltainen mourukuutamo.

    Moukujaisten merkeissä poistun ihan muihin puuhiin *lataa leffaa*

    VastaaPoista
  4. Auuuh, sana ONTUVA on aika vaikea käsite kun kontekstissä puhutaan hevosista sun muista nelijalkaisista. Ontuva vertaus on kokonaan eri juttu -ja sitä yritin, ontuen, tavoittaa. ;-)

    VastaaPoista
  5. : )) Tita. Närhillä nälkä...

    Sitähän se yleensä ruukaa meinata : )

    Rottakoirana Pärzöni on ainakin sinnikäs.

    Meidänkin mummeli (kohta 8 vee) jaksoi eilen päivystää jyrsijäjahdissa tallilla n. 3 h josko jostain kolosesta olisi suuhun ajautunut mehukas makupala.

    Labbis ei todellakaan ole mikään hiiriloukku. Jedi lähinnä huokailee, ruokailee (maistelee porkkanoita ) ja makoilee kun ollaan tallihommissa.

    Sen EVVK-ilme on paljon puhuva kun ärrieri touhottaa menemään pitkin tallin kulmia : )

    Hirnu. Jos lankeat böörderiin, niin sun pitää pistää pentu kisumisujen oppiin, notta se ei ala samanlaiseksi kettutytöksi kuin Nassukka ; )

    VastaaPoista
  6. Ai juku, sehän oli Nitan Pärssönska joka jumittui heinäpaalien väliin, eikös niin?

    Nasse on runoilijapoika, kaunosielu ja heppu huoleton. Ruoka ropisee kuppiin muutenkin, miksi vaivautua rottajahtiin? Johan siinä kaivamisessa polkutyynytkin suttaantuvat.

    Olen ihan varma, että tallilla börderöistä kuoriutuu alkukantaisempi puoli esiin. Nassekin oli ihan eri tyyppi tallimaailmassa.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!