tiistai 9. maaliskuuta 2010

Marsukevennys

Tänään ei tule jäniskevennystä vaan ilmoitan sitten kun jänisharvennus on suoritettu.
Ihan varuilta ilmoitan vasta jälkeenpäin, en tahdo yhtään kettutyttöä tai kukkahattuista jänistenhalaajaa rajoittamaan toimiani. Katalat suunnitelmat odottavat toteutumistaan... *njähnjäh* Mutta nyt on joku tolkku tultava noille öisille reikkujaisille, ennen kuin lisääntyvät potenssiin sata. Jäniksen potenssilla siihen ei kauaa mene :-/

Näistä harmittomista jyrsijöistä minä vielä jaksan tykätä. Aivan viaton, utelias ja seurallinen jyrsötin. Puree vain sallittuja asioita. Valitettavasti joudumme pikkuväen vapaata liikennöintiä rajoittamaan yhteen huoneeseen. Ei olisi reilua hermostuttaa koiraa tai näitä pikkuisia.

Sarika käänsi audin kärsän kohti kaupunkia ja vaihtoi majapaikkaa. Minähän sanoin jo, että torpan miestarjoilija on vähän väsähtäneempää vuosikertaa kuin me ikinuoret ihanaiset ;-)
Oli toooosi kiva kun pääsit käymään ja muistikin palailee kertauskurssin ansiosta pätkittäin. Alan vähitellen tunnistaa vastaantulijoita, ehkä. Valikoiden.


Minä sain nyt hetken ns. omaa aikaa kun muu perhe suuntasi kaupungin humuun. Osaavat he ehkä kissanhiekat ja marsun eväät ostaa ilman minun haukankatsettani. Huomennahan lähdetään etelänlomalle Espooseen ja torpanvahti pitää varustaa riittävin eväin ja kotivaroin loppuviikkoa varten.

Satu H:lle ja Seijalle varovainen ennakkovaroitus, miten olisi perjantaina sama paikka toistaiseksi epävarma aika? Mulla on huomisesta asti varakiesi Mankkaalla odottamassa joten ei nelipyörän puutekaan rajoita liikkumisvapautta. Tosi mielelläni tulisin ihan Inkooseen asti teittiä tervehtimään mutta onnistuukohan aikataulut?

Näistä torpan marsuista vielä sana ja toinen. Pojat täyttävät tämän kuun lopulla vuoden. Nämä kaksi tähtiotsaa ovat Nipa ja Kalle, american crestejä rodultaan. Sukutaulu pidempi kuin torpan emännän suvulla. Jätkät muuttivat meille viime vuonna vapun aattona.
Elämäni ekat marsuteemaiset vappubileet.

Kolmas marsumme on shelttimarsu Sulo (moppimallinen hippi) joka ei nyt näihin kuviin osunut. Sulo on jengin liideri ja jota nämä kaksi pienempää riiviötä kyykyttävät mennen tullen. Eikä Sulo edes huomaa tulleensa vedätetyksi ;-)


Korjaus edelliseen, tuossa onkin Sulo, oikealta nimeltään Vol Beat, hevihippi.
Nyt on aika rientää kanalaan, rouvilla alkaa aika käymään pitkäksi pihakommennusta odottaessa. Vaan eipä tuonne hankeen tohdi kanaa laittaa. Myöhemmin sitten.

Että ei mitään hohdokasta tänään, ihan mukava peruspäivä. Moido.

7 kommenttia:

  1. On ne vaan kovin somia, marsuset. Kuvista melkein kuulee sen pulputuksen ja vinkunan mitä ne pitää :D
    Tänään oli tosi komea kevätpäivä, näitä lisää niin kyllä nuo lumet ehkä joskus sulaa.

    Mukavaa Espoon reissua, ajelkaahan varovasti.

    VastaaPoista
  2. Vilkutus Savulle!! Tällä keikalla ei stopata teidän kulmilla mutta ehkäpä jo seuraavalla.

    Marsut ovat niin koppavia ja omanarvon tietäviä. Tulevat muuten hyvin toimeen koiran kanssa. Tuijotuskilpailussa pärjäävät koiralle ihan miten päin vaan. Eikä Nassenlaiskuria kiinnosta tuommoisia pieniä jahdata. Ystävälliset välit. Nasse ei ahdistele marsuja eivätkä marsut himoitse Nassen ruokia ;-)

    Ja kyllä, kuikuttavat ja pulisevat paljon. Huutavat kun heinät on loppu! Kalle etenkin möykkää kovasti.

    VastaaPoista
  3. Kiitos jyrsijäteemasta! Terhakan näköisiä otuksia ja niiiiin kiiltäviä että peilata vois. Noille vissiin syötetään salaa jotain extrarasvahappoja kun karva on noin upea! Silti tuo sheltti on minun suosikki. Samanlainen tukka kun mulla aamuisin... :P

    Täytyy uhrautua ja vetäytyä nyt kirjanpitomapin kanssa taistelemaan kuitit ojennukseen.

    VastaaPoista
  4. Kiitti Tita, kyllä nuo ovat ihan livenäkin kiiltomatojen sukua. Ei mitään photoshoppailukiiltoa ;-)

    Kiiltämyksen "syy" lienee hyvä heinä, ruokinnalla tuloksiin. Päivittäin saavat porkkanaa, salaattia ja kurkkua. Ja murokupissa on aina jotain marsupellettiä. Erillistä c-vitamiinilisää en ymmärrä antaa kun ovat noin hyvinvoivia ja virkeitä. Kuivattua leipää ja sen sellaista ekstraa saavat satunnaisesti.

    Tsemiä kuittisulkeisiin. Minä jätän jopa saunan väliin ja ojentaudun sen sijaan piikkien piinattavaksi.

    Heipati hei.

    VastaaPoista
  5. Voihan vide - ylitin itseni ja tein sekä tammi- että helmikuun kirjanpidon. Kaksi kuukautta saan olla rauhassa kuittisulkeisista. Ne raastaa mun nysät hermot ihan kokonaan... Mutta nyt taputan iteäni olkapäälle ja vetäydyn punkkaan hankkimaan taas suloisen shelttiotsatukan :D

    VastaaPoista
  6. Titan shelttiotsis :-D
    Täällä pakataan ja tehdään lähtöä etelään päin.
    Koira on aivan ihmeissään, eihän me nykyisin reissata. Ja koirahan jää kotivahdiksi, voi siitä vielä parku irrota kun asianlaidan tajuaa.

    Lunta on tullut yön aikana "ihan himona" ja lisää tulee. Hiukka kurjaa, kun pössis oli jo niin keväinen. Mutta eihän näistä keleistä voi onnistumispisteitä antaa, talvi on mitä on. Ja pääsääntöisesti juhannuksena on maa sula ja lumeton.

    VastaaPoista
  7. Hjirnu, mulla perjantai ehtoo aivan aukinainen ja olisi TOOOOSI kiva tavata.

    Soittele tai laittele koordinaatteja lähempänä, niin yritetään mallata. Saa meillekin asti huristella jos siltä tuntuu.

    Lauantaina ollaan isännän kanssa koko päivä työhevoskurssilla (mehtähommia) !? Kylmälässä.

    Niinpä, kaikkeen sitä lähteekin mukaan. Kamera kaverina eli odotettavissa nostalgisia otoksia mettätöistä.

    Ihan kivaa. "Vähän" vaihtelua normiviikonloppuun. Ok, menee hevostellessa, mutta erilaisessa sellaisessa.

    Omalla seuralla olisi lähitulevaisuudessa ohjasajokurssi ja Vanhatalon Lillin horsemanshippiä.

    Mielenkiintoisia molemmat. Ans kattoo ny, kui aikataulut antavat periksi.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!