sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Kehnon kehno

 
Tuossapa teille pullearintainen keltasirkku vai mikälie tirppa. Eilen oli noin hyiset olot. Aurinko paistoi ja sibeerian tuulet ujelsivat nurkissa. Eivät päässeet poniratsukot satulaan eilen, pakkanen naukui liki kolmessakympissä koko päivän.
Mulla ei ole suoraan sanoen eilisestä illasta muistikuvaa. Ei paheellisen elämän takia vaan kertakaikkisen kehno vointi vei petiin älyttömän varhain. Aamuyöllä sitten laahustin ikkunasta toiseen uudelleen noussutta tuulta ihmettelemään. Ja tänään on ollut oikein lupaavaa tulehdusoiretta molemmissa korvissa. Jumaleissöni, kaikki lasten tauditko ne mun pitää nyt sairastaa? Omat perilliset ovat kyllä ihanan terveitä. Toistaiseksi olen ihan yrttirohdoilla sinnitellyt, yöksi tungen valkosipulin kynnet korviin ja katsotaan miltä aamulla tuntuu. Jos tuntuu kehnolta, pitää kääntyä Piätervveysaseman puoleen.

Nyt on hetkellisesti parempi olo ja pystyn rojottamaan soffalla. Eilen sain ikioman Shaktimaton. Ostin sen "aidon" ja "alkuperäisen". Tiedä nyt sitten onko yhtään eettisempi ostos kuin markettiversio. Tein valinnan ihan sillä perusteella, että tämän mattoni päällys on ihan luomupuuvillaa. Arvelin sen olevan käytössä kivempi kuin nihkeä muovi. En oikein jaksa uskoa, että yhtään kokonaista rupiaa intiaan asti maton hinnasta heruu, joku äveriäs ruåtsalainen riistodemari vie välistä jokaisen äyrin.

Mutta johonkin pitää uskoa. Ja minä uskon piikkien taikaan. Kahden kerran käytön perusteella voin todeta ihan rentouttavaksi kapineeksi. Voihan se olla, että niksipirkan innovoima muovinen ruohomaton pala ajaisi saman asian.

Pitää kyllä ottaa käyttöön myös ihan aidot akupunktioneulat. En vain tiedä vielä kenen gurun puoleen Joensuussa kääntyisin. Mulla oli ammoin yhteinen akuhoitaja hevosen kanssa. Siellä me monesti neulat päässä notkuttiin, hevoseni ja minä.
Tänään taas todettiin  maailman pienuus. Meillä kävi vieraita kaukaa Porvoosta saakka. Ja niin Arja kertoi tämän torpan uunin kyljessä lämmitelleensä monet kerrat, koulumatkoillaan, viisikymmentä vuotta sitten. Sanoikin ihmetelleensä miten on tutun näköinen torppa kun taannoin ostoksemme kuvia netistä katsoneensa. Näin se menee ;-) Samaa koulua oli aikanaan käynyt kuin mitä meidän perilliset nyt opinahjonaan pitävät.

Saatiin muuten meillekin lisää lunta. Saadaan koko ajan lisää. Mahtuuhan tuota vielä, alkaa vain olla aika yksitoikkoisen näköinen maisema, pelkkää valkoista.

Ja koskapa kuorosodassakin meni hommat nappiin, voin keskittyä hyvin olympialätkään. Aamulla on herätys muutenkin seiskalta eikä varmana katsota aamuteeveetä. Vaan jotain ihan muuta. 
Katsellaan sitten huomenna hurmoslasien läpi maisemaa.
Reipasta viikonalkua teille lukijoille, julkisille ja salaisille. Moikka.

Piisäääs, ohjelman muutos. Tänään, vihdoin, katsotaan uusin ja uunituorein Komisario Beck. Nummer tjugofem. JÄTTEBRA!!! Heja Gunvald!










2 kommenttia:

  1. Osanotto voinnin osalta. Kipaise keittiön kautta vessaan. Keittiöstä otat Vilustus uutetta, vessasta pumpulipuikon ja vanua. Tiputa pari tippaa Vilustusta pumpulipuikkoon ja parin tseköntin ajan pyörittelet puikkoa korvassasi. Sitten tuikkaat tulpaksi tupun pumpulia. Tunnin välein kolme kertaa. Ja aina sisäisesti kans Vilustusta. Lähtee korvatulehdukset.

    Vilustus tehtiin aikoinaan esikoisen korvatulehduskierteen katkaisuun. Eli ihan originaalikäytössä se on korvia hoitamassa.

    Koita elpaantua!!!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos taas kerran Titalle vihjeestä ja hoito-ohjeesta. Aloitan korvienrassaamisen heti tämän blogipäivityksen jälkeen. Olo ei ole ihan niin kehno kuin eilen mutta ankea kuitenkin.

    Eilinen Beck-leffa oli hyvä. Vähän ehkä tekemällä tehty mutta hyvä kuitenkin. Gunvaldilla oli parta.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!