maanantai 1. helmikuuta 2010

Helmiä ja muita kuita

 

Se on sitten Helmikuu, koko aamun olen kuumeisesti miettinyt kuka pihisti kalenteristani tammikuun. En oikein ehtinyt siitä(kään) otetta saamaan kun jo kalenterin lehti kääntyi. Voisiko joku painaa jarrua ja palauttaa viikot ja kuukaudet entisen pituisiksi. Nyt menevät pikakelauksella.
Aikamoisella pikakelauksella olen itsekin tänään puhaltanut. Kaupunkireissultakin palailin jo reilusti ennen puoltapäivää. Ja taas kerran pääsen kiittelemään paikallista palvelukulttuuria. Tälläkertaa pisteet kotiin vei Sonerakaupan heppu.

Tuikitärkeästä polvenlämmittimestäni, rakkaasta läppäristä, jumitti "levykelkka"... siis se öööh, levyasema? Olin kutakuinkin varma, että tulee pitkälllinen huoltokeikka ja tauko mm. bloggaamiseen. Joka taas voisi ollakin ihan tervetullut juttu mutta joka on kuitenkin kokonaan toinen juttu. Takaisin Soneralle...

Sielläpä maanantaipirteä pipopää otti paljon reissanneen läppärin, sörkki suoristetulla klemmarilla kelkan auki. That´s it. Sitten vielä ohjeisti sammuttamaan virratkin välillä pois, pelkkä horrostila voi aiheuttaa mainittuja jumituksia koneen toimintoihin. Kokeili toki neuvojensa toimivuuden. Ja kyllävain, kelkka kulkee in-out-in-out ihan yskimättä. Ei tullut huoltokatkoa. Mitään ei luonnollisesti veloittanut palveluksistaan, toivotteli mukavaa maanantain jatkoa ja kehotti tulemaan uudelleen jos ongelmia ilmenee. 

Mikä parasta, ei tehnyt yhtään ivallista ilmettä "vaikka taas joku daiju ämmä sössi koneensa jumiin".
Asiakaspalvelukriittinen Helmi menee tuosta suorituksesta Joensuun Sonerakaupalle. Kiitos!


Olin niin iloinen, että unohdin käydä kaupassa ;-)

Torpan koira se jaksaa taas puhuttaa. Kohta tarvitaan äänenvaimentimen koiraversio. Tänään läikytin aamukahvit syliini kun koira, normaalilta vahtipaikaltaan lepotuolin selkänojalta, päätti kajauttaa pontevan HAU-tiedotuksensa. Minä istuin aamukoomassani mainitussa lepotuolissa ja koira siis niskan takana, korvan juuressa. Voiko olla inhottavampaa säikäytystä? No ei ihan tähän hätään tule mieleen. Muutenkin on niin pahuksen virkaintoinen vahti, ihan varuilta mölähtää milloin millekin äänelle. Ja kaikenlaista rapinaa, kohinaa ja hurinaahan täällä kuuluu.

Oikea-aikainen toruminen on minun taidoilleni tässä tapauksessa mahdottomuus. Pitäisikö olla reagoimatta ollenkaan vai torua jälkijättöisesti? Ei kuulosta loogiselta kumpikaan vaihtoehto. Onneksi ei louskuta ja räksytä nonstoppina. Ongelma on kuitenkin syytä ratkaista ennen kuin se on todella iso Ongelma. Ja etenkin ennen kuin torpan mäelle tulee enempää bordereita. Täällä pitää käyttätyä siivosti, vahtikoirankin. Turha hälinä ja haukku ei ole ansiokasta.

Jeh, eihän se auta taivastelu näissäkään asioissa. Päivän hommiin, puuhiin ja askareisiin on ryhdyttävä. Illaksi on lumipyryä luvassa, pitää kantaa puitakin tupaan parin päivän tarpeiksi.
On vaikea uskoa, että talven selkä alkaa näinä viikkoina taipua. Kun lumisateet ovat vasta alkamassa. Ettäkö talven lumiannos olisi jo saatu? Ehei, sitä vielä tulee harmiksi asti.

Näihin kukkaiskuviin ja lumisiin tunnelmiin,
hilpeätä helmikuun alkua Hirnakan torpan virtuaalivieraille. Uusi tuhatlukukin pyörähti mittariin *rolleyes*

 

Peeääääs, voisiko joku ystävällisesti valistaa minua ja kertoa mikä on tämä vihreä, ilmeisesti saniaisen sukuinen kasvi? Ihana ilmava, siro ja hento kaunokainen tuo kaivattua vihreyttä talvisiin päiviin.

11 kommenttia:

  1. Vastaus viimeiseen kysymykseen on andiatum. Se kasvi siis. Saniaisia on hän. Pitää valoisasta ja talvella viileästä.

    Täällä alkaa pakkanen kiristyä, mutta oli ihan sikaihana päivä! Aurinko paistoi aivan loistavasti helottaen, muutama pakkasaste tyynessä kelissä. Sitten iltapäivästä alkoi hiippailla alemmas lämpötila ja on -14 tietämillä. Pitää lykätä leivinuuni lämpiämään ja roudata takkapuut kans sisälle.

    Ja siitä läppäristä vielä - useat mallit tuulettavat sieltä pohjan kautta ja sylissä pitäminen kuumentaa konetta lyhentäen sen käyttöikää. Tsekkaapa...

    VastaaPoista
  2. No sieltähän se pläjähti, vastaus kasvitunnistukseen. Kiitoskiitos. Andiatum :-)

    Meillä ei pakasta, lauhtuu ja lauhtuu ja hyvänen aika kuinka paljon sataakaan lunta, OMG.

    Koiraparka rehki helmi otsalla saadakseen lisää ruokaa, dieetti ilmeisesti ottaa ns. päähän. Kerjäsi ja kyttäsi jokaista suupalaa ja leivänmurua. Piskinpää pilkisti milloin mistäkin nurkasta kun meillä oli ruoka-aika. Nyt kellahti lannistuneena lattialle ja tekee anovia söpöjä ilmeitä. Tehoaa lapsiin.

    Metka eläjä muutenkin, muistuttaa minua tunnollisesti aamuseiskasta alkaen ruokinnan tärkeydestä ja merkityksestä koiran hyvinvoinnille. Ja sama virsi iltapäivällä. Elää syödäkseen?

    Ja mitä läppäriin tulee, ei tuuleta pohjasta, vähän vain lämmittää.

    VastaaPoista
  3. Voi elämänkevät ja takatalvi. Aloitin ilmeisen toivottoman urakan taulukoida vähän kasvilistojani.

    Pelkistä pioneista tulee yksi aanelonen, ensi kevään ostoslista tarhalle a on toinen aanelonen, tarhalle b kolmas... Sitten pitäisi jotenkin jakaa hankitut/tulevaisuudessa hankittavat/tilatut vaan ei toimitetut omiin listoihinsa. Miten minä ne oikeasti osaan lajitella???

    Pitänee hakeutua avoimeen yliopistoon tilastotieteen hönötason kurssille. Ja perehtyä excelin ominaisuuksiin tarkemmin.

    Lumipyry hautaa torpan yön aikana allensa, voipi olla mielenkiintoiset maisemat aamulla. Äkkiä kameran akut lataukseen.

    Pakko mun on kuitenkin saada nuo listat puhtaaksikirjoitettua, eihän noista pian ota tolkkua naapurin Erkin enokaan *hautautuu takaisin paperipinoihinsa*

    VastaaPoista
  4. WUAAAAAH, muistin juuri, tuolla on varmaan neljä kiloa siemenpussejakin, monivuotisia sun muita kerättyjä/saatuja aarteita. Pitäiskö nekin muka saada taulukkoon.... *hakkaa päätä seinään*

    Siis mä oikeasti nakkaan ne multiin kesällä ja vahvimmat pärjätkööt. Kepeät mullat juu...

    VastaaPoista
  5. Hirnakka, kevennä vähän taakkaasi. Kirjaa ylös vain ne, mitkä saat maahan asti istutettua. Sitten pikku lappusilla ne mitä haaveilet tilailevasi tai hankkivasi. Ja laput johonkin paikkaan X. Tilanne elää ja muuttuu suunnitelmien vaihtuessa niiiiin tiuhaan, että vasta toteutuneet kannattaa oikeasti kirjata. Jos ehtiin niitäkään... itellä on istutuslista vuoden jäljessä. Eli viime kevään kuolemat on kirjaamatta ja koko vuoden hankinnat kans. Ja lajeja on... monta sataa.

    Särkän katalogi tulee maaliskuussa, siihen ruksailet sitten hankinnat ja säilytät katalogin. Sieltä viimeistään voit bongailla mitä hankit ao. vuonna.

    Tajunnavirtaa, com'on girl! Menetät joka tapauksessa hallinnan jossain vaiheessa :D

    VastaaPoista
  6. Noh, se on nyt myöhäistä olla järkevä. Ohitin kylmästi siemenpussukat mutta tunnollisesti kirjasin tilatut ja istutetut. Ja jotenkin inventoin listoiltani täällä jo olleita sekä Espoosta tuotuja.

    Tyrkkään Titalle jossain vaiheessa sen Särkän listan, siellä on semmoisia mitä ei täältä näyttäisi saavan.

    Ostoslista on kauhea. Oletettavasti saan yleisimpiä perinneperennoja ihan paikallistuttavien penkeistä, moni odottaa pääsevänsä jakamaan omia rehujaan.

    Siltikin, pionilajikkeita on omia ja tilattuja jo piiiitkälti toistakymmentä. Miten tässä muuten näin kävi???? Mun piti olla viileän analyyttisen järkevä. Edetä hissunkissun ja ajan kanssa -niinkuin aina :-)

    Nyt koneet käyntiin (pihi pesee pyykit yösähköllä) ja tantta unille. Ei tästä muuten mitään tule. Moikka.

    VastaaPoista
  7. Ptruuuuut, takaisin...
    Siis saanko minä ihan oman version Särkän 2010-kataloogista??? Ohoh....sittenpä se lähti potkukelkka kintaasta lopullisesti.

    Rekalla on tultava hakureissulle. Ja palkattava joku noheva Mister Wong puutarhuriksi.

    VastaaPoista
  8. PääPuutarhuri lähtee huomenna kohti Kanarian aurinkoa joksikin aikaa. Sen jälkeen tulee nettiversio Särkän katalogista. Maaliskuun alkupuolella painettu paperiversio.

    Olen on-line tiedotuksessa. Anna mopo keulii kunnolla. Nautit siitä ihan kybällä. Ja pionit - nehän on vielä perikunnankin nautittavissa. Vuosikertatavaraa. Nyt ei rajoita rivarin pihan koko. Siis ei mitään selityksiä, sisko. Paina menemään nuoruuden innolla.

    Äläkä kysy minkä nuoruuden....

    VastaaPoista
  9. No siellähän se Järjen Ääni taas puhuu ;-)
    Pitää vienosti vihjata, että äitienpäivälahjaksi oma Bobcat olisi paljon monikäyttöisempi kuin uusi pyjama ja ruukkuruusu.
    Niin ja vapuksi pihaan nuppikuormallinen multaa ja toinen, vähän pienempi keikka paskoo. Oi juhlaa!

    Nyt täytyy yrittää hahmottaa sataneen lumen määrää. Viskaan koiran hankean ja katson näkyykö häntä vai peräti runkokin.

    *muikistelua nuoruuden innolle*

    VastaaPoista
  10. Käytetyt kaivurit ei maksa ihan kamalasti, mutta bobcatit on kalliita. Tietenkin jos osuu hyvä tsägä ja joku passeli konkurssipesä kohdalle. Semmoiset Avantin kivat pikku kaivurit (siis ihan puutarhakokoa) olis käytännöllisiä!

    Luta tuli reippaasti viime yönä. Nyt keskimääräinen lumensyvyys on 30,5 cm. Ei siis oikeasti edes paljoa. Vanha lumi ehti painua tuossa menneinä viikkoina. Ihan hötyä on meidän hanget. Siis nopeasti sulavaa mallia :)

    Linur pudottaa karvaa ihan hirveästi. Pari vetoa harjalla ja piikkisualla ja saa puhdistaa työkalut. Tätä menoa siitä tulee kalju. Se on käsittämätöntä kuinka paljon karvaa kasvaa hevosessa. Eilen kaksi heppaa harjattuani kottikärryt oli puolillaan karvoja. No okei... silleen pöyheästi. Jos ne littaisi tiukkaan, niin eihän ne niin paljoa tilaa veisi. Taas liioittelin.

    Mikä teillä Hirnakka on maalaji? Savea, hiekkaa, hiesua, multaa, turvemaata?

    Tällä viikolla tulee nettiversio Särkän perennatarjonnasta. Sitten toiseen ikkunaan googlen kuvahaku, niin voi antautua täysillä hyperventiloimaan.

    VastaaPoista
  11. Kestäviä noi tulppaanit :P

    Päivä kallistuu iltaan ja huomasin tänään Tähden naamassa tummaa kesäkarvaa. Herranmunjee - kesäkarvaa!

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!