sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Sunnuntaina myysaillaan lämpimässä


Pakkanen puree, väliaikaisesti vähän lievemmin. Yöllä on käyty kolmessakympissä, aamulla oli vain -26 ja nyt lähennellään jo -20 lukemia.  Taitaa kääntyä kevääksi. *kolkkoa naurua*

Perilliset ovat partioreissulla, leffassa. Ihan kiva pakkaspäivän partioaktiviteetti, mieluummin hauska leffa ja poppariboksi kuin nenään jäätynyt räkä ja märät lapaset savuisella nuotiolla jossain syrjänperän laavulla. Noin pieniä partiolaisia voi karaista ulkoilmaelämään inhimillisestikin, leudommissa keleissä.

Saateltiin tienpäälle myös appivanhemmat, lähtivät kohti Espoota. Vähän kyllä hymyilytti kun hopeaisen citymaasturin jarrut hyytyivät pihatielle. Onhan se Honda ihan kiva ja jees mutta taitaa olla enemmänkin Kehä ykkösen arktisiin oloihin sopivampi peli.

Iso-J lähtee myöhemmin iltapäivällä etelää kohti, nyt jo näyttää hapanta naamaa. Täällä siis palataan hissuksiin arkeen. Johan tässä on joululomaa vietetty ihan pitemmän kaavan mukaan. Kiva palata normaalirutiiniin. Hiihtoloma on ihan pian, viikko 10 on meikäläisten viikko ja silloin lähdetään vähän reissuun, ehkä ihan Kajaanin korkeudella asti.


Munavuorikin saatiin sulatettua, kaikille kävijöille on lykätty tiu tai kaksi mukaan. Tämä varaston tuuletus on kuitenkin vain väliaikainen tilanne, nytkin pari rouvaa kyyköttää pesässä heltta vinossa joten kyllä sieltä taas uutta tuotantoa tulee. Seuraavat kymmenet onkin varattu Satu T:lle, yritän muistaa ottaa munukat mukaan, tulen tiistaina kaupungilla käymään.

Tänään aion uskaltautua vielä ulos, muutama juttu pitää kuvata ja lintulaudatkin kolisevat tyhjänä. Kova kysyntä on nyt pähkinöille ja siemenille. Ja yllättävän pitkä ilo jouluksi hommatuista kauralyhteistäkin näyttää olevan.

Sitten voikin aivan täydellisen hyvällä omalla tunnolla kuhnailla tuvassa. Lämmitys on hoidettu, puut kannettu ja pyykkikone jauhaa omia juttujaan.  Luvallista joutilaisuutta. Sopii hyvin.

MUOKS: Lisään tähän yhden linkin http://www.nicoleemanuel.com/home.htm toivottavasti toimii ihan tuolleensa. Löysin kirjakaapista hänen kuvateoksensa High on horses ja jäin selaamaan taas niitä upeita kuvia. Niissä on kyllä tunnelma ja hetki vangittu parhaimmalla tavalla. Osa kuvista on toki hieman teatraalisia kaikessa kauneudessaan. Ehkäpä sieltä löytyy sinullekin joku helmi joka tuo hyvää mieltä?

Sain tuon mainitun kirjan vuonna 2005 Melissalta, ehta jenkkityttö joka vuokrasi Hawkenia säännöllisesti omaan valmentautumiseensa. Aivan ihana ihminen jonka kanssa jaettiin hevoselämän ilot ja surut. Hänelle hevonen toi tervetulleen irtioton ei aina niin ruusuisesta "maahanmuuttajan" arjesta. Täytyykin kysellä kuulumisia.

7 kommenttia:

  1. Täälläkin oli aamulla pakkasta - 27 ! Frissalle kaksi toppista päälle ja V-R:lle yksi. Hyvin pärjäävät.

    Meillä pikkutsirpat ovat NIIN poispilattuja, etteivät edes katso minkään kauralyhteen päälle.

    Talipalleroiset, pähkinät ja auringonkukansiemenet kelpaavat.

    Vähän tämä pakkaskausi alkaa järsiä kun noiden elikoiden liikuttaminen jää vallan vähäiseksi. Eilenkin oltiin teinin ja heppojen kanssa vaan narukävelyllä.

    Sinänsä ihan hauskaa. V-R etenkin on ihan kuin koira. Haistelee tievieruksia ja kävellä lampsii muutenkin kuin meidän labukka : ))

    Frissa on narun päässäkin oma pörheä itsensä, teini saa ihan vapaasti ulkoiluttaa mustuaistaan. Mulle piisaa leppoisan suokkipoijjaan kanssa taapertaminen.

    Olen tässä päivänä muutamana miettinyt näiden hevosten pitoa kotona ja vaikka kuinka inhorealistisia argumentteja koetan pöytään ladella, niin silti en vaihtaisi tätä elämäntapaa mihinkään.

    Eihän tällaisen eläintarhan pitäminen joka päivä mitään ruusuilla tanssimista ole, mutta silti. Kun ollaan kovaa kyytiä kevättä kohden menossa, niin hevosten kotonapito tuntuu päivä päivältä mukavemmalta. Palataan siihen inhokki-listaan sitten taas marraskuussa : )

    Täytynee vaan uskoa, että kun on hevoskärpäsen pureman joskus pikkulikkana saanut, niin siitä on kehoon jäänyt sellainen parasiitti, ettei lääkettä sen poisajamiseksi ole vielä keksitty ?

    VastaaPoista
  2. Nita, nostaakse koipeakin? ;-) Olisikin kylän koirilla ihmettelemistä kun ruuna terveisensä postilaatikoille ruikkaisi. Pitkämielisinkin naapuri saattaisi asiaa kommentoida aika pian, läpimärkä hesari voi ajoittain ottaa päähän.

    Marraskuusta maaliskuuhun, ne ovat hevoseläinten pidossa kaikkein haastavimmat. Siihen osuu karvanlähtöä, pimeyttä, märkää, loskaa, kulkutauteja, jäisiä iljanteita, hokinpolkemia.... you´ll name it.

    Mutta kuten engelsmanniystäväni taannoin sanoi, hevoset on meillä verissä (in veins, suonissa)
    Eikä totisesti ole vielä poninpuremaan vastamyrkkyä keksitty ;-)

    Huoh, me jäätiin likkaporukalle. Ja voi voi, Iso-J unohti läppärin kotiin... ;-) *hillittyä tuuletusta* -saan jatkaa surffailujani ihan tuvan laiskanlinnasta käsin, ei tarvitse äässiään hinata työhuoneen epämukavalle kuskinpukille.

    Nyt olisi viikko aikaa kaikenlaisen jäynän tekoon. Aloitanko hommaamalla pari kissulia? NOT! Tänään ostan muutaman pionin ;-)

    VastaaPoista
  3. Ai joo, Pudiksen kummitukset taitavat jo istua paluulennolla thaikuista tänne pakkaseen. Tervetuloa vaan, mähän teitä lähtiessänne lohduttelin kuinka se loma kuluu nopeasti ja ihan pian pääsette takaisin nauttimaan pakkasesta ja lumesta. Enkös ollutkin ihan oikeassa? (Onneksi etäisyyttä on muutama sata kilometriä, Sarika polkisi mut syvimpään hankeen jos kiinni saisi)

    VastaaPoista
  4. Jees, kävin lisäämässä päivän sanaan (sinne loppuosaan) linkin taidokkaisiin hevosvalokuviin. Tutustukaas, aika hohdokasta valokuvausta, sano.

    VastaaPoista
  5. Päivän kolttosiksi voitaneen lukea pikkuinen ensitilaus pionikauppaan tanskanmaalle *rolleyes*

    Mitenköhän sekaisin tässä vielä meneekään ennenkuin kevät on koittanut ja maa kuivahtanut.

    Äitikulta hosuu kasvihuoneasian kanssa, pitäisi kai just nyt saada se ansari tonne lampolaan varastoon. Olisi sitten valmiina HETI kun vähän routa sulaa. Siinä mulla järjen ääni äitinä...

    Nuorimmainen valikoi sänkylukemisenaan hevoskirjasta musthave-rotuja, friisi on kuulema niiiin ihana. Tuonkin tytön Nitalaan pahimpaan kelirikkoaikaan sukimaan vuohiskarvoja ja tukkajumalan jouhia, back to the basics. Loppuu se haihattelu, keskenkasvuiselta ;-)

    VastaaPoista
  6. Jees, sullahan on kunnon taustatuki puutarhanhoidollisissa asioissa kun äitikin on tuollaista sukkelaa sorttia.

    Kasvihuone on sellainen kohtuullisen työllistävä juttu, joka kyllä avaa aivan uusia ulottuvuuksia kasvatuksiin. Vaan vettä sinne pitää roudata, lämpötiloja vahtia (must on se automaattinen tuuletusluukun avaaja!) ja jos tomaatteja kasvattaa, niin varkaita saa jahdata harva se päivä. Mutta sato on ah... maukasta! Eli olkaa hyvä ja hankkikaa kerralla riittävän iso kasvari.

    * taputtaa jälleen olalle ja usuttaa eteenpäin *

    Peti kutsuu!

    VastaaPoista
  7. Juuh, meillä on pihasaunan takana (eteläseinustalla) niin oivallinen paikka kasvihuoneelle, että olisi synti ja häpeä jättää se hyödyntämättä. Saunalle tulee vesi (omasta kaivosta) joten kastelunkaan virittäminen ei kelpaa tekosyyksi.

    Olen jo melkoisesti taustatyötä tehnyt ja löytänyt hyvän huoneen (muistaakseni 10 m2) ihan kohtuulliseen hintaan. Kannattaa vertailla hintoja, erot ovat huimat.

    Jahas, kohti uutta pakkaspäivää, vain -23

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!