sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Päiväkahvien merkeissä



Tämän päivän voikin sitten lukea sosiaalisen seuraelämän päiväksi. Minna ja Stigu tulivat vihdoin käymään meillä, vastahan asiasta on puhuttu... ööh, ehkä kuusi vuotta.  Sattuipa sitten vielä niin, että Stigu on intohimoinen vanhojen perennojen fani ja harrastaja. Ja Minna puuhastelee kukkakauppahommissa. Ei meiltä puheenaiheet päässeet loppumaan.
Tämä on ehkä yksi täällä elämisen parhaita puolia. Ihmisillä on oikeasti aikaa. Jos kyläreissulle lähdetään, siellä ei kelloa vilkuilla kummankaan puolen kahvipöytää. Ihan eri asia on tietty jos ryysätään ilman ennakkovaroitusta pummimaan kahvia tallin naapurissa asuvalta ystävältä... kröhöm, vieläkin nolottaa kun eilen imuroin Emman aamukahvit ja toisten kauppareissu viivästyi takiani.

Lapsilukuku lisääntyi yhdellä ja koiramäärä tuplaantui. Saatiin päiväksi leikkiseuraa niin perillisille kuin koirallekin. Hyvä ja kiva. Myöhemmin illalla tosin tilanne palautuu normaaliksi. Tosin kaksi borderia lojumassa tuvan sohvalla on hyvin mukava näky. Pitää ilmeisesti ihan symmetrian vuoksi laittaa Empulle tilaukseen yksi fiksu borderipoika. Tiettyjä tahoja ehkä yskittää, mutta kyllä borderi on fiksu. On se.

Aamukahvilla tuumailtiin kissakuvioita. Ensin eräskin isäntämies oli kovasti vastahankaan mutta eiköhän tuo tuosta vielä helly. Siniharmaa, siis tasaisen harmaa norsunvärinen mölliäinen olisi ihana ja ehkä yksi punainen tiikeriraita. Ja mustavalkoinen puolipitkäkarvainen hiirenkurittaja. Sen birman voinen unohtaa -toistaiseksi. Iso-J voi sitten aivan vapaasti hommata itselleen devonin pennunkin. Kunhan ei puutu minun maatiaisiini ;-)

Tässä pitäisi sitä ennen tehdä valtava periaateratkaisu. Ulkoilevatko maatiaiset vapaana, riskejähän kieltämättä on autotien muodossa? Sisäkissojen puolesta olen tähän asti lippua liehuttanut. Niin pitkään kun en asiasta ole varma, meille ei tule enempää kissoja.

Alkava viikko tuo mukanaan myös anopin vierailun.
Lupasi käydä tulotiessään Havin tehtaanmyymälässä ja tuoda meille varastotäydennystä. Kynttilät finaalissa.

Pastakastike alkaa olla valmista, kohta syödään.





9 kommenttia:

  1. Maatiaiset ulkoilevat riskillä ulkona. Luonnon valinta jättää eloon kykenevät. Raakaa tietyllä tavalla. Mutta mielestäni aitoa kissanelämää. Ja myyräntappajia teidän tontilla tavitaan.

    Sitten hevospuolelle... mitä rotua teilla sihdataan kämmenet hioten?

    VastaaPoista
  2. Minä en oikeasti tiedä vielä mille kannalle asetun kissojen ulkoilun suhteen. En osaa kuvitella itseäni taluttelemaan paria kattia valjaissa pitkin pusikoitakaan. Noiden kummajaiskissojen kanssa on helpompaa, ne eivät ulkoile. Paitsi ehkä hyvällä kelillä kerran kesässä kun karkaavat ikkunasta.

    Nelijalkainen täsmäase myyrien vastaiseen taisteluun olisi kyllä must have thingssi. Nasse on aivan liian hyvin syönyt innostuakseen jäntevistä pikku hiiristä tai mullanhajuisista myyristä.

    Pitää nyt jotenkin pystyä perustelemaan asia itselleen ja pystyä elämään päätöksensä kanssa.

    Todettiin myös kanojen ulkotarhan kattaminen tarpeelliseksi haukkaverkolla. Viime kesänä tässä yläpuolella naukui parikin haukkaa poikasineen.

    Tota ööh, ei mitään rotua varsinaisesti. Vielä.. Onks varsa rotu?? *viheltelyä*
    Minä kyllä elävästi muistan kuinka seppä Salonius heristeli minulle pajavasaraa kun näki minkälaisen hevoseläimen olin ostanut, silloin kauan sitten. Ja luennoi niin maan turkasen huolellisesti mitä olisi pitänyt älytä ostaa.

    Joka kerta kun seppä Saloniuksen tapasin, hän kysyi toiveikkaana; joko hankkiuduit siitä eroon?

    Sanotaan nyt niin ettei mitään rotua ole välttis rajattu poiskaan. Paitsi arabit, pikkuponit ja tietyt kovaa ravaamaan tottuneet ranskalaiset ja jenkit.

    VastaaPoista
  3. Ai niin, jäitä pöksyihin vielä ainakin vuoden ajan. Tänä vuonna täällä EI tepastele hevonen. Joten kyllä se konikuume muualla kuumottaa.

    VastaaPoista
  4. Muahhahhahhahaaa... että hyvän vitsin pistit kehiin! Ei TÄNÄ vuonna hevosta.

    No niin... katotaan ihan rauhassa miten käy.

    * poistuu hihitellen itsekseen *

    VastaaPoista
  5. Tita, nyt lopetat ja heti!!! Ihan oikeasti. Ei veny talliremppaan tänä vuonna. Ei. Hymy pyllyyn ja vähän sassiin senkin ryökäle :-D
    Luulisi sun wanhaa kamua tukevan tässä asiassa, ei bensaa liekkeihin pliis.

    Nyherrän nyt tämän vuoden ihan kiltisti pionipenkissä, se laji sopii minulle niin paljon paremmin...

    Katsotaan sitten vuoden päästä missä mennään ja mihin tahtiin. Ja roihuaako vielä. Lemmenliekkikin olisi vissiin syytä pitää roihussa, helpottaisi harrastustoimintaa kummasti.

    VastaaPoista
  6. Nyherrä ruouvaseni vain piooonejen kanssa.... ja sitten syksyllä katsot ihan itte peilistä mitä roihua näkyy. Varaa parit sammutuspeitteet ja jauhesammutin.

    Eihän siihen kuumeeseen mitään vaikuta juniorin "bling bling" tahtoo oman pystytukan - sydeemit. Ei niin, eikä Äiteen "täykkäri - kunhan on nelijalkainen" kuume. Suomenhevonenkin käy, kunhan on mallia VR.

    Kyllä on kuule mahtavaa seurata tätä blogia. Hulluudella ei vain ole rajoja. Sen allekirjoitan ihan täysillä. Tilaisuus tekee varkaan, hullun, puutarhurin ja monta muutakin. Valitse itse.

    *kohtalon kokeneena*

    VastaaPoista
  7. Ettei vain olisi torpan blogi varsinainen gonzoilublogi, hupia niille jotka osaavat kaiken paremmin ja näyttävämmin. Ja tekivät senkin jo viime vuonna ;-)

    Me tavalliset tallaajat nautimme elämästä ja kiepumme hulluina elämän virrassa nauttien joka hetkestä. Otetaan vastaan mitä elämä antaa.

    Pitää mun yrittää vähän Iso-J:täkin ajatella, ressukka raataa kuin muuli jo nyt -ja yrittää ajatella avarakatseisesti niin monesta asiasta. Hevosenkokoisia reikiä hänen sydämeensä on työläs avata. Pieni klommo siellä ehkä on. Alku se on sekin.

    Ei olisi vuosi sitten uskottu missä nyt ollaan. Sitä tässä on kutakuinkin joka päivä toisteltu, hymyssä suin.

    Eikä tosiaankaan tiedä mikä on tilanne vuoden päästä.

    VastaaPoista
  8. Pitääkö mun neuvoa? Tyttärillä on pikabaana isän sydämeen...

    Enempää en sano. Kun kerran Iso-J:llä on lukuoikeus tänne. Ettei luule pohjojalaasen ohjastavan asioiden lutviutumista. Että säilytään puheväleissä sen kanssa. Kun sitten tulen käymään. Ettei konupullossa olekin tärpättiä...

    Kuittaan itsen tältä päivää valmiiksi.

    VastaaPoista
  9. Titan viimeiseen kommenttiin on pakko vielä kuitata. Kyllä kyllä mutta ässä kannattaa pitää hihassa niin kauan kuin pakassa on pelattavia kortteja ;-)

    Elä huoli, konupulloon ei tärpättiä laiteta, saat ihan itse narauttaa auki.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!