maanantai 11. tammikuuta 2010

Tai jotain...


Päivä on jo puolessa ja minä vasta douppaan kahvilla. Puoliunessa ja autopilotti päällä hoidin aamuhommat, perilliset lintille ja eläimet kylläisiksi.

Nyt uskon, että vahva väsymys vastaa kehnoa humalatilaa. Toivottavasti ei täydy hypätä autonrattiin lähitunteina. Aion nimittäin ottaa vähän aikaa ja koettaa torkahtaa hetkeksi. Muuten ei hyvä heilu.

Nyt on talvikelit kohdillaan. Alle kymmenessä pakkaslukemat ja kaunis huurrekoristus puissa ja rakennuksissa. Yöllä oli joku rohkelikkorusakkokin käynyt pomppimassa pihalla, moneen viikkoonhan niitä ei näkynytkään. Ihan kiva, ettei se mystinen pupunsyöjä kaikkia hotkaissut.

Eilinen muffin top -oivallus sai nyt aikaan sen, että söin kunnon aamiaisen. Se, mistä painonhallinta lähtee, on säännöllinen ruokarytmi. Ja tänään aion kävellä vähintään vartin kaupungin suuntaan. Sieltä kun palaa takaisin, on reipasta kävelyä plakkarissa reilut puoli tuntia. Alku se on sekin.


Onneksi en ole kovinkaan perso makealle. Ja hamppareita en ole pystynyt syömään sitten viime kesän. Suklaa ällöttää ja limut ei maistu.

Kyllä se on vain tämä löysä elämä, vähäinen liikunta ja jonninjoutava voileipien mussuttaminen mikä nyt tekee talikerrosta tähän runneltuun kroppaan.

Onneksi päivän työlista on lyhyt. Etsi töitä ja silitä pyykit.

Toisen hommista voi hoitaa ajatustyönä, vielä toistaiseksi, eikä toinenkaan järin suuria älyllisiä ponnisteluja vaadi. Joten ehkäpä niistä selvitään.

Aamuvalo oli kiva, kuvat ovat aivan raaka-aineistoa, ei ole kohenneltu valotasoja eikä mitään. Taitaa kameran säädöt olla suotuisat siniselle kun noin hyvin aamutunnelmat tallentui kortille.


Jos tästä reipastun, kollaan muutaman sata kertynyttä räpsyä samalle koneella ja yritän valikoida parhaat. Tarkoituksena olisi koota yhdelle seinänpätkälle vaihtuva kuvakokoelma omista otoksista.

Mitään taiteellisia ambitioita minulla ei -luojan kiitos olekaan. Kuva on hyvä jos minä tykkään siitä. Ja sehän se on pääasia. Nyt, olosuhteiden pakosta, minua miellyttää sinisenharmaa värimaailma. Kohta sitä kaipaa väriä ja kirkasta valoa. Onneksi sekin kausi on tuloillaan, enää pari kuukautta ja sitten on jo kevättä ilmassa, paljon. Olisi aika kamalaa jos kevät hyökyisi jo nyt päälle, talven hiljaisuus on oikeastaan varsin mukava kausi.

Jeh, autopilotti päälle ja silityslaudan ääreen. Pyykkikeko on komia.
Rentoa viikon alkua itse kullekin. Kyllä se siitä.

7 kommenttia:

  1. Ihania kuvia olit laittanut. Meillä on ollut koko viikonlopun yli 20 pakkasta ja nytkin mittarissa on -16. Eipä tullut juurikaan ulkoiltua mutta luonto on kyllä todella kaunis nyt.

    Niska on edelleen kipeä mutta ei niin jumissa ja tupakinhimo senkun pahenee. Toistaiseksi olen pystynyt olemaan ilman, saas nähdä miten jatkossa, yritys on kova. Muffin toppi tursuaa täälläkin mutta nyt en kyllä tähän samaan saumaan kiellä enää itseltäni mitään, savut ja napsut on ihan tarpeeksi.
    Ruokatuntia pukkaa, pitää mennä taas.

    VastaaPoista
  2. Moikka SavuTON! Jeeee, hyvin sulla menee. Tupakanhimo voi tosiaan olla riivaava, mutta leiki ajatuksella siitä itseinhon määrästä joka sinut valtaisi jos sytyttäisit nyt. Kun monta tuskaista päivää on jo takana. Jokainen voitettu himonpuuska on valtava askel.

    Minä käyn välillä imppaamassa tupakoivien vieraitteni savuja. Yksikin piileskeli saunan takana salasavuilla mutta kerkesin perään ;-)

    Nyt sun pitää olla kiltti ja hellämielinen itsellesi mutta tupakin suhteen armoton. Hyvin sinä pärjäät!

    Iso-J olisi huomenna tulossa teidän kulmille muttei huoli mua mukaan, mulle kuulema jäisi monta vaarallista shoppailutuntia niin Lappeenrannassa kuin Kouvolassakin. Aika niuho mies.

    Jatkan silitystä, gnnnnh!

    VastaaPoista
  3. Respektiä ex-Savu!!!! Himot tulevat enää puuskina ja nekin harvenevat. Ja tiedän vannoa sinulle, että vain mielikuva on hyvä. Jos otat ja vedät henkoset, niin pahalta se maistuu. Tosi pahalta. Ja ynnää siihen vielä saakutinmoinen ketutus retkahdusvammasta. Armahda itsesi moiselta ja kiritä himokohtaus ohitse. Se menee oikeasti noin 5 minuutissa ohi. Sen pitempään ei tarvi kärvistellä nixoissa.

    Timo sai 7 päivää saikkua. Onneksi se on tapaturma, joten vakuutus korvaa ilman omavastuita. Kiitos siitäkin vähästä. Vasemmasta kädestä sekä peukalo että etusormi saivat erittäin terävästä sahasta pitkältä matkalta kunnon rouhaisun. Ja verta tuli lentämällä. Lapsi katseli jälkiä ja käski säästä pari tippaa, joista voisi kloonata isin uusiksi jos tarttee.

    Päivän työt on tehty. Yksi asiakkaista oli alzheimerpotilas, joka viettää onnellista elämää. Kun ei mitään muista. Luoja varjelkoon aivoni... ne ovat oikeasti käyttökelpoiset. Ja kyllä omaishoitajan elämä on rankkaa. Ei voi edes nukkua muuta kuin koiranunta valmiina säpsähtämään hereille pienimmästäkin rasahduksesta.

    Mutta ruokahuolto kutsuu. Jälleen.

    VastaaPoista
  4. Juurikin näin kuin Tita totistaa, Savuttomalle paljon sinniä, olet jo pitkällä.

    Titan tenavilla on kyllä sana hallussa, isin kloonaus :-D

    Me siivottiin marsujen asumus ja voi hyvänen aika mikä pulina siitäkin seurasi. Kolme öppiäistä hölkkäsi häkkiä ympäri ja pölisi kovasti. Sellaista outoa pulumaista kujerruspulputusta.

    Sain mielestäni kunigasidean kipata marsuhäkin pohjapurut, heinäjäte, satunnaiset porkkanan- ja leivänpalaset kanalaan. Onhan siinä seassa marsunpapanoitakin. Mutta eivät kyllä voi olla isoille kanoille vaarallisia. Eristyksessä asuvien pikkuisten kasvissyöjien pipanat tuskin tappavat rouwasväkeä. Ja kanathan ihastuivat.

    Ruokahuoltokin on hyvällä mallilla. Totesin juuri, että kattilakaupoille saan lähteä. Niin finaalissa alkavat olla padat ja pannut. Ja erikoiskorkea pastakattila on myös hankintalistalla. Pitääkin guugletella cookware -sivustoja, jos osuisi johonkin superbargain -alebiletykseen.

    Lisäksi tämän päivän saldoon voidaan kirjata vähän rakennuslupa-asioita, työhakemus (Juuu-uuu), silitysurakka 98 %:sti valmis ja noh, jotain muuta pientä jota ei kannattaisi edes mainita (mm. tunnin päikkärit...)

    Menee taas *poistumus*

    VastaaPoista
  5. Kiitos tsemppauksesta. Kyllähän minä sen tiedän että pahalta se maistuu ja päätäkin alkaa ikävästi huippaamaan ja tulee paha olo. Sen verran monta kertaa olen ehtinyt tupakanpolton lopettaa että olen vanha konkari mutta mieli sitä tekee eniweis.

    Miun ruokahuolto on tosi helppoa kun olen ihan yksikseni kun lapsikin on isällään. Paistoin pienen munakkaan ja tein tonnikalasalaattia ja that's it.

    VastaaPoista
  6. Savuton, se mieliteko tulee vielä aikojenkin päästä. Mulla tupakatonta takana jo puolisen vuotta ja silti hetkittäin.... tiedäthän.

    Kyllä, ansioristianomusta voisin värkätä hyvinkin. Meinaan patistin tyttäret ja koiran mukaan iltakävelylle. Kipitettiin kaupunkia kohti reilu vartti (päästiin ison tien alittavalle sillalle) ja siitä takaisin kotiin. Loppurutistuksena puhkuttiin hankipellon halki. Kuuma tuli ja siitä viiltävänä analyysina: kunto on kuralla, täysin.

    Alku se on pienikin edistys. Tässä olisi vaikka miten monta kivaa lenkkiä fillarille ja omille kuljettimille. Pitää vain potkia hanurinsa pihalle ja liikkeelle. Noin säälittävästä lenkistä ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin.
    Ja minähän muuten vedin oikeaoppista PowerWalkingia enkä mitään rouvalaahustusta. Perilliset kipittivät ja hölkkäsivät koko matkan. Toppahousuissa.

    Kotiintultua maistui jääkylmä omenatuoremehu. Vaikka kylmää oluttakin olisi vaihtoehtona ollut. Meillä meni mehuvarasto jäihin ja nyt lasipullot halkeilevat. Niitä pitää nyt yrittää pelastaa ja juoda niin juukelisti. Hyvää se on, aivan ihanaa. Ja oikeasti maistuu syksyn kuulaille omenoille. Mmmmmmm, ylellistä.

    Nyt kun nuo pakkasetkin hellittävät, hetkeksi, saadaan vihdoin ladut tilusten ympärille. Sitten Äiti-Vääpeli käskyttää perheensä hullunrinkiin, päivittäin.

    VastaaPoista
  7. Ai niin, ei ollut vielä youtubessa, Lauri Tähkän ja Paula Koivuniemen duettoa Kulkuri ja Joutsen -laulusta. Vähänkö ihana <3 (enkä katso kuuluvani kummankaan artistin ns. viite- tai kohderyhmään). Silti ten points. Ainakin Ylen Radio Suomi sitä soitti tänään pariinkin otteeseen.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!