keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Kaiken se kestää... vaan onko pakko?

Tänään ei oikein irtoa mitään.
Ajatukset pyörivät erään tuttavan murheissa, oli viettänyt yönsä turvakodissa ja  menee tänäänkin. Parisuhde takkuaa pahemman kerran. Kaikki merkit on ilmassa ollut havaittavissa pidemmän aikaa.

Onneksi nyt ymmärsi poistua tilanteesta ja lopettaa loputon asioiden parhainpäin selittäminen. Tuossa suhteessa mikään ei ole ns. yleisesti hyväksytyn tai perinteisen kaavan mukaan mennytkään mutta onnensa luuli löytäneensä.

Nyt on vedetty niin pahasti kölin alta ettei mitään rajaa. Eihän täältä kaukaa voi muuta tehdä kuin lohduttaa. On nyt kuitenkin ammattilaisten käsissä ja käsittääkseni aika valmis vihdoinkin vastaanottamaan apua.

Huoh.


Tässä iltapäivän kuu, vähäpätöinen uudenkuun sirppi. Valitettavasti mukana oli vain ihan kameran perussetti joten Ursanpojilta ei tuolla kuvilla vielä fotaripalkintoa heru.

Käytiin tehorynnäköllä läpi Joensuun huonekaluhallit. Niitä ei ole montaa. Valikoimaa katsoessa yhdelläkin pärjäisi, sitä samaa kaikilla näytti olevan.

Haasteenahan oli löytää vanhemmalle perilliselle sänky. Ei runkopatjaversiota vaan sellainen säilytyslokeroinen runko, patjat on valmiina.

Valitettavasti emme päätyneet tukemaan paikallisia yrittäjiä vaan käännyimme tässä asiassa Ikean puoleen.

Anoppikin pelmahti pirttiin. Ensin tuli parfyymi, sitten ääni ja lopulta ilmiintyi itsekin. Olivat matkalla Kolille, Iso-J:n velipoika (huom. poikamies) tuli tarkastamaan tiluksiaan. Insinööri itse (appi) syynäsi tehdyn remontin työnjäljen ja ilmeisesti kelpuutti kun ei löytänyt mitään moitittavaa. Vielä ;-)


Ajatukset kulkivat tänään korkealentoisina, kuvatkin ovat yläilmoihin päin. En kuitenkaan tunnusta ylpistyneeni ja kulkevani nokka yhtään pystymmässä kuin ennenkään. Syy on ihan raadollinen, Nasse on ruikkinut kaikki penkat eikä tuosta koskemattomasta hangesta saa enempää irti. Pitää se makrolinssi hommata.

Näyttää siltä, että ensi viikon perjantaina meille tulee kaksi pikkuneitiä Espoosta viikonloppukylään. Perillisten parhaat kaverit pääsisivät Iso-J:n kyydillä mennentullen. Likathan ovat pläänänneet keskenään asiaa jo kauan. Oikeasti hauskaa jos pääsevät tulemaan, tosi kivaa että ystävyys kantaa aikojen ja matkojen yli.

Ja näinhän se kyllä on, aikuistenkin maailmassa. Oikeat ystävät pysyvät vaikka mitä tulisi. Kaiken se kestää ja ystävien tuella könytään yli pahimpienkin kynnysten. Toivon, että tekstin alussa mainittu ihminen uskoo vähitellen, ettei kaikkea tarvitse kärsiä. Voi kun löytäisin sanat joilla häntä tukea.

Mutta on asialla toinenkin puoli.... Tita kampitti minut pionipuskaan ja nyt pitäisi kai tunnustaa että olisin hyvin mieluusti tilaamassa paria juurakkoa. Ihan vain paria ;-)
Nyt tukin korvani koska kohta Majakarilta kajahtaa julmettu naurunremakka, se kuuluu tänne asti ;-)

Tämmöistä tänään, pitäkää huoli ystävistänne.

4 kommenttia:

  1. Piti vielä sanoa (se on tämä demmentaali), matkan varrelta mukaan tarttuu aivan uusiakin ystäviä. Niinkuin esmes Inkoon iloiset rouvat, Tita-tietäjä ja moni moni muu. Missähän Heikku on??

    Nyt mun ykkösparas kaverini The Tyyny kutsuu kaihoten. Seireenien laulua seuraten poistun yöpuulle. Kohta...

    VastaaPoista
  2. * kiipeää takaisin jakkaralle silmistään naurunkyyneleitä pyyhkien ja hengitys vieläkin tyrskien *

    Liha on niin heikko, vaikka sielu vahva olisikin. Pioni on pieni pahe jne. selkäätaputusta tässä. Älä tunne itseäsi häviäjäksi tässä asiassa. Voittajaksi vain. Pionit kuuluvat sinne teidän torpalle ilman muuta. Kohtalohan se vain johdattaa sinua kohti oikeita ratkaisuja. Go for it.

    Haihatteluista sitten muihin asioihin - perheväkivalta on jotain sellaista josta minulla nousee tukka pystyyn. Paljon kuulen tarinoita asiakkailtani, ja koskaan en lakkaa ihmettelemästä miksi joku antaa toistuvasti lätkiä itseään turpiin. Ja elää aina valmiiksi pelossa milloin mielivaltainen raja väkivaltaiseen käyttäytymiseen ylittyy. Ja näitä on kuulkaa paljon. Enemmän kuin tiedetäänkään, sillä naiset on velhoja peittämään ja selittelemään jälkiä. Jotkut miehet on taas sairaan taitavia pahoinpitelemään ilman jälkiä.

    Luonnevikaiset pitäisi lopettaa. Mutta ei perheväkivalta ole miesten yksinoikeus. Naiset osaavat sen saman ikävä kyllä. Ei nyrkeillä yleensä, mutta teräesineillä sun muilla kättä pidemmillä. Näin se maailman on ihmeellinen.

    Piis änd laav kaikille. Meillä on lauteet saunassa ja vielä pitää asentaa kiuas paikalleen. Sitten aukeaa saunataivas Majakarilla. Ostin tänään jo saunajuomat lapsille sekä aikuisille valmiiksi. Ei tänään, mutta ehkä huomenna?

    VastaaPoista
  3. Huoh, pitihän mun Titaa odottaa. Ihan vaan varmistaakseni ettet täysin tikahtunut. Rontti.

    Väkivalta alkaa silloin kun muut taidot loppuvat. Pätee kaikkeen ihmisen tekemiseen. Henkinen väkivalta on sadistista ja iljettävää vallankäyttöä. Ja sitähän ihmisrotu osaa ansiokkaasti käyttää.

    Kukat ovat hyviä. Ja tekevät hyvää. Sielulle. Eivät lompsalle.

    Jäin joutilaana selailemaan päivän iltapäivälehtiä. Ja kukas se sieltä taas pomppaa, juuuu, väyryspaavohan se taas löytyy jymy-yllätyslaatikosta.

    Koettakaa jostain hommata tämänpäivän iltalehden kuvat. Aivan loistavaa muikistelua. Jutun aiheeseen en oikein jaksa ottaa kantaa, tuntuu että kaikki on jo tehty ja nähty kun pitää ukkokodista äijät kaivaa hommia hoitamaan. Varokoot vähät finskin lentoemot, nipistelytieteen tohtori on baanalla taas.

    Aploodit saunalle. Ja oodi. Ja piiiitkä huikka. Kyllä minäkin kaljat korkkaisin jos rempattuun saunaan pääsisin köllöttelemään. Siellä liha lepää. Ja sielu.

    VastaaPoista
  4. Ei tänään päästy saunomaan vielä, uutta kiuastakin varovasti kurkistellaan netistä. Semmoinen kiva vuolukivihökötys olis reilut 500e, Rautialla melkoinen kiviläjä olis 300e. Siinä ei kuulkaa pienet pionitilaukset purista mitään... (asiasta pikaisesti toiseen) Entinenkin kiuas toimii oikein hyvin, mutta on vanha. Uudet olis muotoilultaan ja ominaisuuksiltaan parempia. Katotaan mitä tehdään. Ehkä rykästään se entinen ensin paikalleen ja sitten kiristetään nälkävyötä ja ostetaan uusi.

    Vallan hienot revontulet loimusivat kymppiuutisten jälkeen. Piti käydä huikkaamassa perhekin katsomaan. Tämän talven ekat kunnolliset. Auringonpilkkuminimissä mennään ja taivaanvalot on vähinä. On ne vain hienot!

    Tyyny kutsuu minuakin. Ja täkki. Ulkona kiristyy pakkanen. Aamulla ja päivällä oli leppeät -6 astetta, nyt mennään jo -13 tietämillä. Haiskahtaa kiristyvältä. En kuitenkaan polttanut takassa tulia. Huomenna on varmaan hyvä syy tehdä sekin.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!