lauantai 30. tammikuuta 2010

Äiti on vähän väsynyt

Huooooh, viimeisiä viattomien lasten synttäreitä vietetty. Lähivuosina pöytään löntystää angstisia teinejä joiden mielestä maailma on mätä ja paha. Eivätkä ne pöytään edes jaksa löntystää, valuvat kuin ameebat pitkin fatboypatjoja. Ainoa aktiviteetti lienee pleikkaohjaimen näpytys. Inhorealismia... Rohkenen toivoa, että perilliset ovat hivenen fiksumpia.

Nuppiluku oli alaikäisten osalta 12, aikusia 5 ja putoavia kakunmurusia kyttääviä bordereita 2.
Onneksi maalaislapset ovat kiitollisia ruokittavia, keksit, sipsit ja karmean näköinen täytekakku uppoavat hyvin.

Nyt on ihan pakko vähän lepuuttaa silmiä ja mieltä, vetäydyn hetkeksi hämärään elpymään. Ehkä jatkan illemmalla, ehkä en. Kuvaakaan ei taida olla vielä valmiina, pitää kaivaa arkistoja.

See you sitten.

5 kommenttia:

  1. Jee, ihan kintuille meni tämä ilta... tai noh, panostus perhe-elämään luettaneen hyväkseni viimeistään sitten kun katoan kuokka kainalossa (ja pionojuurakkopussi toisessa) kesäyöhön. Ensin pitää hyväksyttää pionilasku Iso-J:llä ;-) Joutuu siis panostamaan vielä parisuhteeseenkin.

    Harva mies voi käsittää miten pussillinen multaisia käppyröitä voi maksaa kymppejä... hmmm... satasen... no vähän yli ;-)

    Ja niitä pussukoita tulee ainakin ööööh kaksi... eh?

    Pikkuväki simahti vihdoin, jaksoivat vielä höpistä tyttöjen juttuja piiitkään vaikka Selviytyjien jälkeen marssitinkin tipulauman yöorsille. Liikuttavaa tuo pienten ystävyys, kolmivuotiaina tapasivat päiväkodin eteisessä.
    Ja nyt ovat jo Melkein Isoja. Iskät ovat vielä supersankareita (satunnaisesti) ja pojat haisee pahalle (paitsi peteparkkonen ja anttituisku). Ihana ikä <3

    Minä (melkein puumaikäinen) tihrustelen Troijaleffaa eli zoomaan Orlando Bloomin helman alle ja toivon parasta... eiku no joo.

    Missä on Tita???

    VastaaPoista
  2. Höh, pitihän mun vielä jorista pari sanaa ratkaisevista tuumista ja miehen ankeasta elämästä.

    Se on pienestä kiinni, muutamasta tuumasta.
    Iso-J:n serkkupoika osti eilen 46" telkun. Ai että kun Iso-J:tä kirveli. Ollaan himmailtu telkun vaihdon kanssa nyt jo pari vuotta. Ja jonkinlainen sopu tuli 42" koneesta. Tinkimistilanne alkoi 52" vs. 37" Ja nyt siis serkkupoika huitaisi framille nelikutosen.

    Oijoi kun kirvelsi, melkein säälitti. Rankkaa tuo nykyajan luolamiesten elämä.

    Se on saletti, että ensi viikon etelänkuormassa tulee iso jääkaappi. Ei telkkaa vieläkään. Ja serkukset pitävät leffaillan hiljentymällä ison ns. alttarin ääreen. Ehkäpä Jack Bauer on entistä tylympi isommalla screenillä?

    Huoh. Ei oo helppoo miehilläkään.

    VastaaPoista
  3. Elämä on raadollista. Mahatauti tuli ja otti valtaansa. Tätä nyt sitten puhalletaan kummastakin päästä ja palellaan niin saamaristi. Ei jaksa eikä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että jos tilkan vettä sais pysymään kitusissa.

    Palaan paremmissa voimissa.

    VastaaPoista
  4. Voi parkaa! Pikaista elpymistä. Eihän tuo ole edes pakkolepoa kun pitää hyyskässä kykkiä. Parantele!

    VastaaPoista
  5. Elämä palaa bodyyn vähän kerrassaan. Se puolikas kahvikuppia ei kyllä ollut hyvä ajatus. Päänsärky siirtyi taas vatsaan.

    Meitä oli sitten kolme tyttöä, jotka yön pitivät sairastusta. Molemmat perilliset aloittivat aamuyöllä. Timpalla haasteellinen yö... se oli ainoa tolpillaan oleva.

    Ja the pointti tässä on se, että talossa on vain yksi vessa.

    Lunta satelee hiljalleen ja hevoset olen saanut hoidettua vaikka tiukille otti. Meinasin aamulla tallista takaisin tullessa ottaa lukua.

    Vetäydyn sairasvuoteelle takaisin. Selkäänhän tämä makaaminen meinaa ottaa.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!