tiistai 22. joulukuuta 2009

Päivän pannut vai Pata-Ässä?


Otsikon kysymys olkoon kaikkine kaksimielisine mielleyhtymineen sinetti tälle työntäyteiselle päivälle.

Rastia ruutuun.
Herätys kl.7 auratraktorin jyristelyyn: X
Halkomotit pinoissa riiheen: X (rasti Iso-J:lle)
Kirpputorin ständin tyhjennys: X
Täsmäiskut lahjahankintojen merkeissä: X
Ruokaostokset: X (ekstrabonus: ei tarvinnut astua jalallakaan ISOON markettiin)
Perilliset kampaajalle: X (rasti Iso-J:lle)
Piparitaikina: X
Porkkanalaatikko: X
Lanttulaatikko: X
Karjalanpaisti huomisen ruuaksi: X

Lisäksi normaalit päivähommat lämmityksineen. Yhtään en töitäni luettele mutta aika työntäyteinen päivä. Kohtuullisen kirkkahin mielin lorautin hanasta isompaan lasiin punaista eliksiiriä. Ja nyt istun ekan kerran viiteen tuntiin.
Äitikullalla käy ja kukkuu hella ja siellä kiehuu parhaillaan piirakansydän huomista paistopäivää varten. Näytti tirahtavan ilonkyynel mammakullan silmänurkkaan kun upouuden uponsa tulille pyöräytti. Siitä se keittiöremppa lähtee, ei nyt ehkä ihan jouluksi ehdi.


Vielä on oma hella putsimatta, roiskeita päivän räppäyksestä luonnollisesti syntyi.
Sitten laitan perunalaatikon raaka-aineet imeltymään, kunhan rosamundamurikat ensin kypsyisivät. Mulla ei ole aavistustakaan miltä imelletty perunalaatikko maistuu -kun sitä en syö- mutta joka joulu sitä minulta tilataan. Toivottavasti nyt tulee reseptiin säädöt kohdalleen.

Sitten voisi oikeastaan keskittyä katsomaan kynttilän valoa, on niin rauhoittava.

Huomenna paistamme piirakat ja pipatit.

Kyllä kelpaa joulun tulla. Meillä syödään hyvin.

Loppurutistus eli takaisin hellan ääreen ....*poistumuslähtemys*

6 kommenttia:

  1. Maalla asuminen tarkoittaa rehtiä työntekoa jatkuvasti. Minä ruukaan istua vain paskalla... :P

    Wanhaa aarteistoa tulevan varalle:
    Lanttulaatikko wanhaan malliin:
    3 litraa lanttukuutioita
    100 g voita
    suolaa, valkopippuria (maistele!)
    2 dl korppujauhoja
    1 dl siirappia
    2 munaa
    4 dl kermaa
    Ota talteen lanttujen keitinlientä ja notkista sillä massa sopivaksi. Hitaasti miedolla lämmöllä tulee paras. Siis hiiiitaaaasti.

    Siinä se on.

    Meillä on ollut sekä työpäivä (vain yksi hoidettava, kun en sanonut heti ei:tä) ja pipareiden ynnä maustekakkujen leipomusta.

    Vinkki mullekin: mittaa uunin koko - sopiihan sinne kaksi kakkuvuokaa. Tee tästä lähtein kaksinkertainen annos kakkutaikinaa ja paista kerralla. Miksi tuhrata kaikkia astioita ja vaivaa vain yhden kakun takia?

    Poistun talliin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tita reseptistä. Hyvin pitkälti samalla ohjeella omanikin veivasin, tuoretta inkivääriä heitin raasteena sekaan. Saas nähdä...

    Kakkujen teko on oikeasti kyllä kauheaa. Hirmuinen sotku ja tuloksena yksi kakku jota kukaan ei välttis muista edes maistaa. Meillä ei oikeastaan kukaan niistä välitä, kun en ole laiskuuttani leiponut. Lahjoina ovat kyllä vallan ihania.

    Äitikulta totesi tämän olevan eka joulu IKINÄ kun ei tee taatelikakkuja.

    Ja maalla asuminen hmmm, on oikeasti The Thing. Tee työtä jolla on merkitys... meillä maaseudun eläjillä ja puolustusvoimilla on vähän samat sloganit. Tosin vähän eri merkityksessä ;-)

    Täällä alkaa helposti palelemaan jos ei vaivaudu lämmittämään. Ja huoltoyhtiölle on turha uikuttaa jos hanasta ei tule vettä.

    Oppiipahan ennakoimaan...

    Näihin ihaniin juureslaatikoiden aromeihin on hyvä käydä unille. Vielä pitäisi päättää lykkäämmekö kinkkujöötin leivinuuniin vai kiertoilmavehkeeseen. Luottaakko paistoautomatiikkaan vai tuuriin? Kumpaakaan uunia en tunne riittävän hyvin.

    Ja on vähän hemmetin kallis kinkku jos ensin pilaa kymppikiloisen viljapossun kannikan testipaistolla... ja hakee ääsmarketista aattoaamun uuden.

    To be or not to be???

    VastaaPoista
  3. Hitto tätä mun rivakasti etenevää seniliteettiä...
    pitää julkaista täällä joku reseptiarkistokokoelma, noita helmiä kuten Titan lanttuloota, pitää säilyttää jälkipolville. Täytyykin ottaa yhteyttä siihen My WebWill -palveluun.

    VastaaPoista
  4. Ota Hirnakka varman päälle ja paista sähköuunissa näin eka kerta. Sitten treenaat leivinuunin lämmitystä, lämmön kestoa ja paisto-ominaisuuksia ajan kanssa. Kinkku vaatii mietoa lämpö monta tuntia.

    Minä ruukaan polttaa edellisenä päivänä pari pesällistä koivua. Seuraavana päivänä sitten yksi pesällinen, annetaan siintyä uunin sinne 200-150 astetta ja huoneenlämmin kinkku uuniin paistomittarin kanssa. Lämpöjen pitäisi riittää kinkun kypsennykseen. Mutta joka uunilla on omat tapansa - se vain pitää opetella. Mitään valmista nettireseptiä ei vain ole. Erehdysten kautta oppi tulee nopeimmin... ja en toivo teidän opin tulevan perheen joulukinkun osalta...

    Mulla on uuni nyt kuumassa vaiheessa. 250 astetta näyttää mittari just nyt. Aamulla se on alle 200 astetta. Siihen sopii lykätä kinkun moneksi tunniksi muhimaan. Optimi lämpötilahan on 125 astetta, mutta leivinuunin kanssa lykätään vähän korkeampaan lämpötilaan ja loppu kypsennetään alle ohjelämpötilan. Mutta ajan kanssa. Lihalämpömittari kertoo sitten onnistumisen. Mieluummin ylikypsä kuin raaka. Nih. Olen vuodattanut tietouteni joulukinkun paistosta leivinuunissa... :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos Tita, sinua vähän odottelinkin vielä kommentoimaan tätä vaikeaa päätöstä. Meillä kun ei ole leivinuunissa lämpömittaria. Käsikopelolla on paha mennä sanomaan milloin siellä paistuu pizza, milloin rannekello ja milloin ruisleipä. Pitää koettaa jaagata jälkiasennuksena mittari tuohon uunin suulle niin loppuu se arpominen. Eiköhän joltain uuninvalmistajalta löydy tähänkin tarpeeseen ratkaisua. Pitää vähän guugletella. Igen.

    Sähköuunin mukana tuli oikeasti jumalattoman vaikuttava paistovahti ja uunin kellonkin voi jotenkin ohjelmoida hälyttämään. Uskallanko luottaa tekniikkaan???? Se on aika riskipeliä ison lihan kanssa ;-)

    Nyt on pottumössö nostettu uuninpankolle kissan viereen imeltymään. Ja pihasaunan kylmille lauteille vietiin laatikot, paisti ja pipattitaikinakin. Marsuvartio vahtii takkatuvalla.

    Nyt sitten unta nupikkaan. Ensin nupit vaakaan. Heipati.

    VastaaPoista
  6. Ai joo, todettiin, että pitää updeittaa sähkötkin. Sulakkeet poksuu kuin uudenvuoden raketit kun lyötiin hellat tulille samaan aikaan Äitikullan kanssa. Oli se ns. viimeinen niitti sähköjen kuorman suhteen.

    Voisikohan marsut ja kanat valjastaa omaksi pikku kotivoimalaksi? Kipitys-ja kaakatusenergia hyötykäyttöön.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!