sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Neljäs Adventti


Aika suorastaan kiitää, onkohan sitä itse niin hirmuisesti hitaampi vai mikä lie. Just äskenhän minä laitoin adventtikynttilät esille ja nyt on jo kaikissa liekki.

Nyt on kuusikin saanut krumeluurit ylleen. En edes yrittänyt ohjeistaa lapsia koristelussa. Saivat ripustaa niin paljon palloja ja thingsejä kuin tahtoivat. Mikä oikeus minulla olisi pilata heidän ilonsa vain oman tahtoni läpisaadakseni? Tyyli on vapaa. Väri on punainen.

Kissamummot eivät onneksi inspiroidu kuusesta tai sen  koristeista. Justiina korkeintaan ilahtuu uudesta vesikupista. Eikä koirallakaan ole mitään angsteja kuusipuuta kohtaan.

Kun kuusi oli lasten mielestä valmis, ripustin omasta mielestäni kauneimmat koristeet sekaan. Kauneimpia ovat ystäviltä saadut enkelit, lasten tekemät koristeet ja kaksi julmetun suurta käpyä, lasten väkerryksiä nekin.


Aamusta haettiin metsästä havukuorma. Perinteiseen tyyliin laitettiin portaitten eteen havupatjat. Semmoiset oli meillä kotonakin. Espoon vuosina se perinne jäi, sattuneesta syystä.

Nuorempi perillinen tajusi, että tämä on eka joulu kotona. Ollaan oltu aina Kolilla joulut eikä Espoon kotiin ikinä hommattu edes kuusta. Adventtikoristeilla mentiin.

No, nyt sitten tehdään taas uusia omia perinteitä. Niitä ei todellakaan ole taakaksi asti. Vaikka minä ymmärrän ja arvostan sukujen pitkiä perinteitä siitä ainoasta ja heille oikeasta joulunviettoperinteestä, olen valtavan iloinen omastamme. Siitä, että olemme täysin vapaita kaikista ns. pakollisista perinteistä. Tärkeintä on yhteinen aika, hyvä ruoka ja lepo.


Päätimme silloin, kun ensimmäinen yhteinen perillinen syntyi, että me emme vietä jouluamme autoillen kyläpaikasta toiseen. Emme nuku yhtään yötä kovilla vieraspatjoilla emmekä laske tasapuolisuustunteja sukulaisten kesken. Meidän perheen joulurauha oli Kolilla ja sinnehän ystäviä, sukua ja perhettä vuosien varrella kokoontui välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja aina oli ainutlaatuinen joulutunnelma.

Tänään aion vielä piipahtaa kukkaostoksilla. Täällä on monta pientä, paikallista puutarhatilaa. Vähän niinkuin Inkoon Hagalandet, kesäkukkien kehto.

Pitää tukea paikallista tuotantoa ja yrittäjää aina kuin mahdollista. Kinkkukin haetaan tuosta lähitilalta. Jos se olisi edes vähän moraalisempi valinta kuin tehotuotettu stressipossu.

Ensimmäinen ritarinkukkakin ehti sitten posauttaa kukintonsa auki, Aika hieno perusvalkoinen.

Päätän adventtisaarnani tähän. Kuusentuoksuiset terveiset täältä torpanmäeltä.

13 kommenttia:

  1. Törkeä lumipyry. Kävin helssaamassa S:n koiruuksia ja voe mahoton, että tuolla pimeässä oli ikävä ajella : (

    Onneksi matka ei ole pitkä, mutta silti.

    Piti vaan muistuttamani, että huomenna maanantaina 21.12. klo 21 TV 1:ltä tulee se televisioelokuva Joulukuusivarkaat, jossa vilahtaa parissa kohtauksessa eräs piirtopäinen suomenhevonen : )))

    VastaaPoista
  2. Ah... VR on niin kuuluisa esiintymisistään, kiitti Nita vinkistä, koitan ehtiä katsastamaan Suomen Hienoimman, Monipuolisimman, Fiksuimman ja Filmaattisimman Suomenhevosten Aatelisen livenä telkkarista.

    Hirnakka - niin Welhoa ei olekaan, että nikaman uusiksi rakentaisi. Paitti kirurgi. Omat rajat pitää tietää... Kirurgi ei sitten osaa monia Welhojen konsteja, joten jokainen pysyköön tontillaan :D

    Päivä meni Oulussa läheisiä joulumuistaessa. Oli ihan kiva käydä. Esikoisen joulutoive piti täyttää Oulussa - lähempää ei saa. Se halusi kristalliheilurin. Hmmm... sellaisen ostin "woodoo" kaupasta, tehkööt sitten mitä tekee. Vähän outoja nää meidän ipanat, mutta näillä perintötekijöillä ei parempaan pysty. Kiva kattoa mitä niistä isona tulee. Jotenkin on sellainen hytinä, ettei kaikki heidänkään elämässä mene ihan tavallisen kaavan mukaan.

    Mulla on huomenna varattu maksullinen mies. Ou jee! Saan ison miehen kimppuuni. Siis hierojan. Olen sen ansainnut!

    Hirnakalle iloa uusien perinteiden löytämiseen. Joulu on perheen ja erityisesti lasten juhla. Onhan pukki tulossa teillekin?

    Nita vois lähettää lumipyryä tänne pohjoiseen kans. Tarvittais lisempää lunta suojaamaan kasveja!

    Ja kannattaa muuten kokeilla terästettyä glögiä täysin tyhjään mahaan. Siinä ei mene hyvä aine hukkaan...

    VastaaPoista
  3. Hiphei, heti kohta kipitän ajastamaan huomisen kohdalta laatuohjelman. Minä jotenkin käsitin, että multitalentti VeeÄrrä olisi tässä Koivuhalon leffassa. Olisipa hermo mennyt, kun olisin siitä leffasta tiettyä suomenhevosta bongaillut.

    Vinkiksi muillekin lukijoille, kantsii katsoa!

    Tita, hihitän täällä pienessä glögihuurussa. Unohdin syödä iltapäivän tankkauksen ja sitten tulikin äitikulta glögiä kärkkymään. Oli rommirusinamuffinssit työn alla ja lorotin glöginkin sekaan vähän Strohin raskaan sarjan rommia. Tehot irti pienelläkin määrällä. Hyötykäyttöä, todella *hik*

    Lunta minäkin vähän kaipailen. Jemmailin nyykähtäneet jouluruusut havukerroksen alle ja turhaan hamusin lunta päälle. No, ehkä sitä ensi yönä saadaan. Tuulee lupaavasti.

    Toisaalta, nyt säästyy aurauskuluissa. Mutta toisaalta, se aurapoika on aikamoista silmänruokaa ;-)

    Kanalakin sai joulun kunniaksi oveen kranssin ja lyhdyn ovipieleen.

    Nyt vierähtää tovi sähköpostin ääressä, palataan kenties vielä.

    VastaaPoista
  4. No voi vehje, aina jotain speciaalthänksejä unohtuu.

    Satu T:lle vielä julkiset kiitokset kalustekaupoista. Järkätään se privaatti farkkuesittely kunhan ne loppuunmyydyt mallit on tsekattu. Mallikappaleet (kokoa 36-38 tai M) jaetaan tutuille nimelliseen hintaan. Muista ottaa tytöt mukaan sovittamaan.

    Kaappisi saa uuden värin ja pääsee paraatipaikalle tupaan.

    VastaaPoista
  5. No niin, Tuulalle vastattu sekä koira- että hevoskommentein :-) Maailma on ilmeisen pieni.

    Lisäksi ilmitoin kannatukseni suunnitteilla olevan täykkärihevosten yhdistykselle. Ne konkkanokka engelsmannit kun nyt vain ovat niin lähellä sydäntäni. Vaikka oma kultahippuseni leimattiinkin hevosnaisten tietotoimistossa kämäiseksi balttiraakiksi. Noh, tyhjät tynnyrithän kolisevat paljon, tyhjyyttään.

    Jyrsijöitten seisova pöytä on ollut ns. suksee, eipä ollut pinkkiä herkkua jäljellä muruakaan. Ilmeisesti janoista talttahammasta hortoilee maisemassa melko paljon. Poistukoot siimahäntineen muualle. Meillä ei hilluta.

    Maanantai painaa päälle mutta onneksi on jouluviikko. Kellään ei ole kiire mihinkään. Ihanaa. Voi kun muutkin saisivat ottaa hitaammin. Edes hetken.

    VastaaPoista
  6. Tita, ei, me emme ole vielä saaneet Joulupukkiin yhteyttä. Aiempina vuosina hän kävi Kolilla vaihtelevasti, joskus lahjasäkki ilmeistyi kuusen alle kun olimme merkkitulia sytyttelemässä, joskus ehti tupaan asti.

    Nyt näyttää vaikealta saada pukki visiitille. Ollaan sen verran kuitenkin syrjänperillä. Vaika tie tulee ihan pihaan asti.

    Yritän kauppareissuilla kytistää sopivan ikäsiä isomahaisia setiä mutta en ole tohtinut vielä ketään keikalle kysäistä. On se vaan vaikeaa maksullisia miehiä lennosta napata ;-) Niiden rouvatkin näyttävän aika tarkoilta joten on ehkä vähän epäilyttävää jos kylän uusin tulokas alkaa miehiä vonkaamaan marketin lihatiskin tuntumassa.

    Nauti sinä omastasi huomenna, koko rahan edestä.

    Yritän ratkaista pukkiprobleeman huomenna. Tai sitten taas improvisoidaan.

    VastaaPoista
  7. IHan loistavaa!:D
    Miten onko jo löytynyt pukki;) montaks akkaa oot perääs jo saanut:)

    VastaaPoista
  8. Hhehehhe, en ole vieläkään sopivaa setää hihasta nykäissyt. Mietittiin just kumpi on kyläläisten mielestä epäilyttävämpää, se, että minä ahdistelen pyyleviä setiä vai se, että Iso-J heitä puhuttelee. Joka tapauksessa ääsmarketilla supistaan kun karautamme pihaan.

    VastaaPoista
  9. Hirnu, kyllä se V-R vilahtaa myös siinä Pohjantähdessä yhdessä kohtauksessa. Toimii "poliisihevosena"...

    VastaaPoista
  10. Nyt mä suutun, olen jo kaksi kertaa joutunut stoorin uusimaan, kun "sivu vanhentuu" tai yritä salasanaa. Böh.

    Anyway. Jälleen kerran.

    Lyhyt versio.
    Päivä on ollut jännä, uusi sukupolvi meillä on alkanut. Siskontyttö sai tyttären tänään puoliltapäivin, tilannetta olen IRL seurannut aamun poltoista alkaen.

    Waltsun roolityö on ehdottoman hyvä. Järkkäri onkin yrittänyt tolkuttaa leffaihmisille, että ko. hevosen työskentely ei ole "normaalia", ne normaalit nimittäin säikkyis pitkin pihaa ja seiniä.

    VastaaPoista
  11. Nita, so sorry. En voi vaikuttaa tuohon probleemaan. Se sama kehno puukottaa itseäkin selkään kun yritän kommentoida omia/teidän lukijoiden kirjoituksia. Pitää lähettää kilo silakoita blogger.comiin. Joulunpyhinä muhii opiksi ja ojennukseksi kenties myös oksennukseksi.

    Lämpimät onnittelut uudelle suvunjäsenelle. Oletko sinä nyt IsoTäti??? Hengittele siihen pölypussiin sinäkin, ottaa aina niin hiton koville... been there done it ;-)

    Teillä nyt on niin epänormaalin siivot hevoset ettei mitään rajaa. Tai siis vieraskoreat. Ainahan ne mun käydessä ovat semmoisia kullanmuruja ettei mitään rajaa. Takuulla saavat huutoraivareita kun olette omalla porukalla, saavathan???? Pliis? Anna toivoa!!! Nimim. Ainoako Inkoossa jonka hevonen sai itkupotkuraivareita?

    VastaaPoista
  12. Hirnu. Savaksen siskontyttö sai tytön. Mulla vaan se yksi veli, jolla omia jälkeläisiä ei valitettavasti ole. Neljä avovaimon ipanaa paikkaa tätä vajetta mukavasti : )

    Joulukuusivarkaat katsottavissa Yle Areenasta vielä 6 päivän ajan tai Tapaninpäivänä perjantaina ihan töllöstä uusintana klo 23.30. alkaen.

    Oli hassua katsoa omaa pollea elokuvassa. Hyvin käyttäytyi vaikka rekikohtauksen kuvaaminen pimeässä olikin pikkisen jännää...!

    Ja Hirnu. Kyllä nuo meidänkin karvapäät osaavat jähistä, ihmisten kanssa ne kuitenkin pidetään kohtuullisen kurissa ja nuhteessa.

    Hessu-höperö etenkin on NIIN iso, että jos se alkaa riekkua, niin toiseksi jää. Ihminen siis.

    VastaaPoista
  13. Oho, mullekin kävi just äsken ikävästi, kirjoitus katosi taivahan tähtien taa.

    Joo, muistinhan mie sitten lopulta, että Iso-Täti-Savashan se eleli jänniä aikoja. Sydänlämpimät halitukset Tädille ja onnittelut uudelle kansalaiselle. Pienestä se lähtee.

    *hempeä hymy*

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!