torstai 3. joulukuuta 2009

Käsijarru päällä


Ei käynnisty päivä millään. Nyt on startissa vikaa tai sitten se on silkkaa talvilaiskuutta.

Talvilaiskuushan eroaa joutilaasta kesälaiskuudesta huomattavasti. Olen altistanut itseni nyt ihmiskokeeseen ja koetan tulevan talven aikana tehdä tarkempaa analyysiä näiden kahden olomuodon välille.

Höpöhöpö, nyt vain kertakaikkiaan kehtuuttaa. Aamuvarhain loikin kameran kanssa pihalle kuvaamaan pakkasaamun sävyjä. Valo muuttui niin nopeasti, etten saanut kamerassa säätöjä päälle millään. Mulla on se periaate, ettei noita räpsyjä uudelleenrakenneta PhotoShopissa. Kuva on mikä on. Korkeintaan muutan kokoa ja saatan rajata uudelleen. Mutta muuten kuva kertoo sen mitä kuvassa näkyy.

Aamulla oikaisin pellon kautta kotiin (lehdenhakureissu) ja kehnon myyrät ovat pommittaneet sen aivan möyhyksi. Oli aika jännä näky. Ja tietystikään kamera ei enää silloin ollut mukana. Nyt valo on pelkästään ankea, ei saa sitä tunnelmaa enää talteen.


Tuossa vielä vähän jäistä maalaismaisemaa. Valitettavasti en osaa vangita kuvaan syvyyttä, otin kuvan pitemmällä putkella ja se toi pellonlaidan liian lähelle.

Nyt tää repii itsensä tukasta nostamalla jalkeille ja päivän puuhiin. Kaupungissa pitäisi käydä, keittiön kaakelilaatat ovat vihdoin saapuneet. Ja muutakin juoksevaa asiaa on taas kertynyt.

Leipomosta pitää hakea taas lasti, joku pahuksen hiiri syö meiltä piparit ja keksit...

Näin muuten unta kuinka rassasin hirmuista myyrien tunneliverkostoa isolla haravalla ja sieltä tuli sakkia ulos kuin Saipan matsista konsanaan. Mitähän tuostakin voisi tulkita?

Kukko kiljuu kanalan luukulla, ei päästä rouvia ulos. Aika sniidu kukoksi, arkajalka nynny.

Nyt hopihopi hommiin. Heippa.

3 kommenttia:

  1. Vai SaiPan matsista ; ))) Hihii, kylläpä hymyilytti.
    Positiivareiden joulukalenterin tämän päiväinen kipale kolahti. Ja kovaa.
    Eilen oltiin näet sen kehari-sukulaispojan hautajaisissa ja hoh, hoijakkaa kun itkua piisasi.
    On se vaan rankkaa saatella lapsi haudan lepoon. Ei kenenkään vanhemman pitäisi sellaista rastia elämäänsä saada. Ei niin millään.
    Täälläkin keli kääntyi eilen pakkasen puolelle. Toisaalta hyvä ja toisaalta ei niin hyvä. Kuivuu ja koppuroituu. Tarha ja kenttä.

    VastaaPoista
  2. Kummitukselle pohjoisesta: luulen Hirnakan perheestä löytyvän nyt KAKSI jellonaa :D. Jos muistini pitää siis.

    Hirnakan lasti ei lähtenyt tänään. Kuopus piti käyttää hammaslääkärissä ja siinä se aikataulu sitten kusikin kintuilleen.

    Nyt pikaisesti makaronilodju uuniin, pesuhuoneen saumauksen kastelu ja juoksujalkaa joogaan. Rauhoittumaan :D

    Pakkanen kirii. Nyt se talvi tulee. Hoppas så. Nyt tuo paakuille jäätynyt tarhanedus vasta karsea onkin... kyllähän se siitä polkeutuu tasaisemmaksi, mutta kuitenkin.

    Tjaa - takkaan pitää nakata tulet, varpaita palelee... pitää napata villasukat jalkoihin. Ne Tuulan tekemät * sydänhymiö *

    VastaaPoista
  3. Juu, koppuraan veti tantereet. Voin niin helposti osallistua hevosenomistajien tuskaan, ensin tarhat kiehuu liejussa sitten vetää mutavellit jäihin. Voi jänneparkoja...

    Iskin itsekin varsin ikävästi varpaani johonkin jäiseen ja hyvin kovaan, läksin ihan kesäläpsyissä kompostipytylle lastia viemään. Sekin pahuksen pytty oli vetänyt päälliluukustaan jäihin. Gnnnnh. Tänään EI ole ihan ykkösparas päivä. Ainakaan sujuvin. Takkuista on kuin ruunan häntä.

    Järkkäsin kanarouville jymy-yllärin, puolikkaan purupaalin annoin heille peuhattavaksi. Ovat sotkeneet oljet tehokkaasti turpeitten ja purujen sekaan joten kylpyaines on tavallaan kadonnut. Mutta nyt saivat sitä herkkua lisää. Hirmuinen pulina ja kukon rääkyminen kuuluu pihalle asti.

    Nyt on hetki aikaa hengähtää, isossa uunissa rätisee tuli, sapuska tekeytyy uunissa ja tenavat ovat hajaantuneet yläkerroksiin. Ja löysin lehmätoffeejemmasta vielä yhden kilon pussin. Oi riemua *tuulettaa hillitysti ettei kukaan kuule ja tule jakosille*

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com