sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Kolmannen Adventin iltaa



Komeasti liehui pakkastuulessa Parppeinvaaralla isännänviiri Karjalan väreissä. Ihan käsittämättömän upea päivä sattuikin retkipäiväksi. Luntahan on vain silmänlumeeksi joten maastonmuodot näkyvät vielä hyvin. Ja muotoahan näissä maisemissa riitää.

Tutkittiin Runonlaulajan pirtin Joulutupa kutakuinkin katosta lattiaan. Ihana pysähtynyt tunnelma sinne olikin aikaansaatu. Ei muzakkia, ei kiliseviä helyjä eikä liikaa väkeä. Enimmän aikaa oltiin ihan omalla porukalla.

Käsityöläisten puoti ei valitettavasti ollut ihan entisenkaltaisessa iskussa. Olkitöitä ei ollut myynnissä yhtään, pitsikeramiikkaa ei yhtään (jahtaan uusia yksilöitä Karjalan lintu -parveeni), kanteleita ei yhtään. Ei voi turhasta kaupallisuudesta moittia.

Toivottavasti ei ole tekijöistä pula vaan syynä jokin muu. Aito käsityötaito on sellainen luonnonvara jota ei parane hukata.

Jos jotain tuonne toivoisin, olisi se kenties ikonien myyntinäyttely, tuohuspuoti ja ehkä vähän laajempi pellavatekstiilien valikoima.
No, toivoahan aina saa ja ymmärrän kyllä yrittäjien tuskaa näinä ankeina aikoina.

Kahviteltuamme pitkän kaavan mukaan pakkauduttiin taas autoon ja hurautettiin Enon kylän kautta kotiin. Etsin pimeässä mummon ja ukin haudan ja perilliset laittoivat Annalle ja Otolle kynttilät.

Annamummo, maamo, oli semmoinen runonlaulaja ettei ihan heti toista vastaan tule. Jossain Suomen kansallisarkiston kätköissä on kuulema monta tuntia Annan tarinoita. Olisipa mukava päästä aineistoon käsiksi.

Muistan Maamosta vain sen, että julmetun paksu mustaan leskenleninkiin pukeutunut kovaääninen ihminen hän oli. Sylissä olisi ollut niin mukava ja pehmeä istua, mutta liu´uin aina pois kun mummon maha oli niin iso. Tykkäsin kuunnella sitä karjalankielen solinaa mummon tarinoidessa entisistä ajoista. Pahasuinenkin hän kuulema osasi olla. Äitikulta oli useampaan otteeseen saanut korvanmakeaa anopiltaan.


Samainen kulttuuritutkija joka Annan juttuja tallensi, oli kertonut jotain tutkimustulosta. Jos perusjampalla on noin 5000 suomen kielen sanaa aktiivikäytössä, Anna huiteli tarinat 50000 (kyllä, viisikymmentätuhatta) eri sanalla. Siinä löytyi synonyymit sun muut monella tavalla sanomiseen.

Tarpeetonta lienee enää pohtia mistä minä olen tämän jaarittelutaitoni perinyt. Samasta lähteestä tulee ärsyttävän hyvä hajuaisti. Jännästi kulkee suvun naisten keskuudessa tuokin piirre. Omista perillisistä vanhimmalla taitaa olla samoja oireita.

Eipä sitten jaksettu enää Joensuun naisten messuille lähteä. Oli tosi kiva tulla kotiin, laittaa hellaan tuli ja olla vaan. Nappasin koirankin mukavaan oleiluun eli rakki parkkiin leivinlaudalle ja karvat pöllyämään. Nyt alkaa olla aika bueno. Enää ns. alusta pitäisi ajella koneella, siivota tassuista kissankäpäläversiot ja kyniä häntä. Jos mulla menee koko rakkiin trimmiaikaa n. 4 tuntia, häntään menee ainakin yksi. On meinaan tiuhassa ja tiukassa ne karvat.


Kuvitus on tämän päivän saalista. Eilinen perhoskuva on muuten Yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta.

Tämä alin tuppo ei ole hevosen jouhia vaan jokin pellavalangan esiaste, oliskohan semmoinen termi kuin aivina lähellekään oikeaa?

Pakkanen panee alkutalven innolla, kirjattiin viikon työlistaan polttopuiden lisätilaus. Ja haen sen Rouvain salongin patterin, nyt sitä todellakin aletaan tarvita. Vielä on hyvin plussalla pysynyt eivätkä nuo vähästä säikähdä. Munaavatkin ihan kiitettävästi. Myös ne mörkit Alholaiset.

Huomenna vaihdan kennollisen perslämpimiä munukoita kahviin, Satu T. lupasi tarjota ;-)

Tässäpä tämän päivän tarinat. Päivä tosin alkaa olla melko valmis. Huomenna en ehdi paljoakaan aiemmin koneelle. Pannaan vaikka aikaeron piikkin. Pitäkää pipo päässä ja lapaset kädessä. Se on talvi nyt.

6 kommenttia:

  1. Ohoh, meinasi tärkein unohtua. Kuvista kolme alinta on nuorimman perillisen otoksia. Mielenkiintoisia kuvakulmia pikkuihmisen perspektiivistä. Ja nyt vasta itsekin älysin, tuo pellavatuppohan on kieputeltu enkeliksi *daiju ei vaan tajuu* Kyseenalaistin Äitikullan lääkityksen kun hän näki enkeleitä siellä missä minä jotain karvatupsuja. Pitää huomenna pyytää anteeksi.

    VastaaPoista
  2. Tämä teksti meni vahingossa jotenkin reisille ja löytyy jostain entisistä päivätilityksistä... Siirsin tänne uusioyritykselle...
    .
    .
    .

    Old Faithfull (oli oikeasti bordercollie, joka asemalla vartosi omistajaansa vuosikaudet...) on täällä taas :)

    Kauden ekat pikkujoulut on takana. Kohtuudella meni, vaikka kumppani oli sellainen 70:n lady, joka juo raavaatkin miehet pöydän alle alta aikayksilön... Kerran otin mittaa hänestä ryyppypuolella ja jäin niin kirkkaasti pronssille, ettei tee mieli revansiiin tässä elämässä.

    Nyt hyvän päivällisen seurana meni alkuglögi, ruoan kanssa valkkaripullo/3 henkilöä ja jälkkkäriksi irish coffee. Olen työkuntoinen ihan täpöllä aamulla.

    * puuuhhhh....*

    Uusi työviikko odottaa uusine haasteineen. Olen nahkan puolesta työkunnossa (thank God!), sillä varaukset on ihan täysiä. Viikon kun teen töitä tosissani, niin pidän kaksi viikkoa lomaa. Vietä joulua. Syön kinkkua, laatikoita, pipareita ja makaan vain. Lepään. Nautin elämästä, rennosta fiiliksestä, lasten jouluilosta, joululauluista... syömisestä ja konjakista. Meidän perinteinen joulujuoma. Kerran vuodessa.

    Sitä ennen työlistassa on melko monta ruksaamatonta kohtaa. Tänään ruksasin vain "tee kirjanpito". Liioittelin ja tein kahdelta kuukaudelta. Seuraava äkkinäisin on "joulukortit, dead line 15.12"

    VastaaPoista
  3. Tuli niiiiin hyvä mieli kun luin Titan lomailusuunnitelmista. Juuri noin. Lepoa ja nautintoja rääkätylle ihmiskurjalle. Yritätkö kammeta karvaisen issikan selkään lomallasi? Niillä mahtaa muuten olla nyt aika huissit talvikarvat? Ja sitten heti tammikuussahan alkavat tiputtaa karvojaan pois. Hevoset on niin yliteatraalista sakkia *rolleyes*

    Yhtään ei käy kateeksi karvanvaihtoviikkojen aika, hevosen karvaa on takahampaatkin täynnä. Se on niin glamoröösiä hommaa se hevosharrastus ;-)

    Jäin tutkimaan paria saittia ja pahus vie, alkaa kohta painaa päälle uusi viikko ja maanantai. Jännä muuten ettei täällä edes maanantaisin vtuta niin paljoa. Olin aivan hirveä psykoterrorbitch maanantaiaamuvuorossa. Kukaan ei uskalatanut puhuakaan mulle :-O ennen puolta päivää. Viisasta väkeä.

    Nyt on aika kierähtää vatsansa viereen maate. Kissat ovat jo vallanneet ison osan sängystä ja tassujen rapinasta päätellen koirakin on jo poteroa kaivamassa, meidän sänkyyn. Mikäs siinnä, nätti poikahan Nasse nykyään on <3

    VastaaPoista
  4. ja toi matkamittari on villiintynyt!!! Kymmenessä minuutissa +5. Ketä täällä oikein käy????

    VastaaPoista
  5. Holy shit! Ne joulukortit! Mä niiiin tiesin unohtaneeni ruksata työlistalta tänään jotain...

    VastaaPoista
  6. Karvanvaihtoa odotellessa... soon mulle niiiin jännää juttua. Siitä kun povaan tulevan kevään. Jos Linur alkaa päästää karvaa tammikuun alkupäivinä, niin maaliskuussa jo haravoidaan ja kulotettaan täpöllä. Jos vasta loppukuusta karvaa irtoaa, niin huhtikuussakin potkitaan turhautuneena hankia ja odotetaan kevättä, joka ei vai kuulu... Jänskättää! Vain pari viikkoa kevään ennustuksiin.

    Linurilla ei ole mikään megalomaaninen talvikarva. Varsin snadi viritys talvivilloista. Naamakarvoja ei ole sen vertaa, että piirteet peittyisivät. Eli näillä näkymin kovia pakkasia ei ole viikkoa pitempiä jaksoja. Leppoisaa talvea povaisin ruunan talvivilloista päättelemällä.

    Tähti puolestaan ulkoili tänään pikkupakkasella mekko päällä. Tamma oli taas hikoillut peräkarvansa märiksi yön aikana (tallin lämpötila n. +5 astetta) ja laitoin loimen aamulla ulos laittaessa. Aamu oli tuulinen ja pakkasta n. 10 astetta. Ottaessani loimen illalla pois, oli karvat edelleen märät heti loimen alapuolelta. Voi onko hevosilla vaihdevuodet...? Tamma on vasta 18... Miksi se on koko aja märkä turkiltaan? Klipata en haluaisi eikä ole konettakaan. Mutta turhan tiuhan talvivillan ominaisuus on olla märkä. Siihen kun yhdistää vanhan hevosen kankeat nivelet, niin ei haluaisi sitä palelluttaa viimaisessa pakkasessa. Vanhemmiten hevosetkin tulevat vähän kylmänaroiksi.

    (puhuu hän, jolla on Tuulan kutomat piiiitkät villasukat jalassa...)

    Argh... taidan kelata itseni nukkumaan. Aamulla on viiko uusi uusine haasteineen. Niitä onkin varalla taas ihan riittävästi.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com