keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Talvisen illan jorinoita

Meilläpäs onkin edelleen lumi maassa. Harvinaista herkkua etelän mustiin marraskuihin tottuneelle, en voi sanoa sopeutuneelle, tulinhan sieltä pois.

Vielä sananen illan päätteeksi. Tänään on ollut aika ristiriitainen olo. Toisaalta valtavan hyvä mieli kaiken aikaansaadun ansiosta, toisaalta alitajunnassa jäytävä "Piti olla jo" -päätös työasioiden suhteen. Asioilla on niin monta puolta. Hankalaksi homman tekeekin nyt se, kun ei tiedä kumpaa vaakakuppia uskoisin enemmän.

Vakituinen työpaikka on näinä ankeina aikoina lottovoitto. Perheelle annettu aika kasvaa korkoa ja tuo toisenlaista arvoa elämään.

Tuolla yläkuvan penkillä, löydetty muuten Ranuan Halpa-aitasta kesällä 2007 josta se raahattiin Espooseen ja vihdoin kesällä 2009 se löysi oikean paikkansa, olen istunut lukuisat lepohetket, viilenevät illat ja aurinkoiset aamut. Ja puhunut n tuntia puhelimessa, tuo on mun kotikonttori, psykiatrin sohva ja jäähypenkki.

Niin, täytyy siis vielä täsmentää tuota työkuviota. Eihän vakituinen työpaikka ja perheelle annettu aika ole mikään mahdoton yhtälö, ehei. Mutta minun nykytilanteessani se tarkoittaa n. 460 km:n työmatkaa. Etä-äitinä olo raastaa sydäntä liikaa. Nimim. Kokemusta on.

Toivottavasti aamu on iltaa viisaampi ja päädyn ratkaisuun jonka kanssa voin elää.
On minulla jo varsin vahva visio, pitää vielä hakea kannustusta Iso-J:n etäterapiasta.
Kyllähän luoja hulluistaan huolen pitää, pitää kai pelata (taas kerran) upporikasta ja rutiköyhää...

Titakin näkyi kuittautuneen lukupiiriin, tervetulemas. Tuossa on kuvassa supertehokasta myyränkarkoitetta, lakastuneita ruttojuuria. Voisin vaikka vannoa, että myyriä yskitti kun lakastuvat lehdet viskoin sipuli-istutusteni suojaksi.

Ja ihan vaan malliksi nuoremmille, tuossa se vaan äitikulta 76 v kurittaa villiintynytta kukka"penkkiä" takapihallamme.

Ei ollut multaa, oli läpeensä ontto. Pelkkiä myyrän ja hiiren tunneleita. Kasvit kituivat pelkän juuristonsa varassa tyhjän päällä.

Hyvin taipuu vanhakin ruoto. Mammalle respektiä!

Kissat aloittelevat yöralliaan ja koira yrittää vatsa kuristen asettua yöunille. Pistin Nassen vähän dieetille kun vyötäröä piti hakemalla hakea. Myös koiralta... Voiko syyllistävämpää katsetta olla kuin nälkäisellä koiralla? Katseen intensiteettiä terästää vielä surkeana kuriseva vatsa. Annoskoko pieneni kuitenkin vain noin 1/4 verran. Jätkä vedättää. Taas.

Huomenna paistetaan Karjalanpiirakoita.

Kauniita unia kaikille.

5 kommenttia:

  1. Jopa muorilla ruoto taipuu ja ehtaa innostusta näkyy kunnon etukenossa :P Mutta siinäpä teillä on lääniä askaroida joutoaikoina. Ei lopu tekeminen.

    Työasioilla on tapana selvitä. Tuo etä-äiti tulee repimään sinulta hermot ja sielun. Tapitusta ratkaisun löytymiseen. Kysyvä löytää, eli laita kekseliäisyys jylläämään. Sä voit olla jotain muutakin kuin kaupan täti...

    Minä kuittaan itseni turkoosista akvaariosta ulos (pesuhuoneen vesieristys on turkoosia mönjää) ja keskityn kohtuuttoman raakaan työntekoon loppuviikoksi. Myös lauantain teen töitä tällä viikolla. Sunnuntaina haluan levätä. Vanhuus tulee...

    VastaaPoista
  2. p.s. Vanhuus tulee myös siinä muodossa, että optikkoliike lähestyi kohteliaalla näöntarkastuksen tarjouksella. Pitäis tässä alkuvuodesta lähettää poliisilaitokselle todistus, että näen vielä jotain. Pah. Näin nuorille...?

    VastaaPoista
  3. Siis mitä??? Minä luulin, että Polliisisetä lähestyy ajokorttiasioissa vasta sitten kun alkaa olla kuskilla mittarissa 70.

    Sulla on aika hirmuinen työrupeama taas kerran. Pidä edes jokunen paussi ennenkuin säntäät työmaalta toiselle.

    Huoh, se on sitten soitettava muutama puhelu. Mikä on kun ei huvita?

    VastaaPoista
  4. Samma här. Ja kun mulla ei ole edes sitä korttiakaan enää tallessa... (Ei kait tätä lue kukaan polliisi !)
    Eli pitänee hommata ekaks se kortti ja sit kipin kapin optikolle. Huokaus.

    VastaaPoista
  5. Voi jösses sun kanssas... mitäs sä oot sitten polliisille vilautellut jos ei korttiakaan ole?

    Mua ei ole vielä kutsuttu näöntarkastukseen, oletettavasti kutsu on jo matkalla, plääh.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!