torstai 12. marraskuuta 2009

Päivä on pulkassa ja pulkka penkassa

No ei vaineskaan. Täällä tapahtuu juuri hillittyä tuuletusta, voltinheittoa ynnä itsensä olalle läimintää. Yritän olla häiritsemättä jo unille vetäytyneitten rauhaa.

Katsokaas kun minä, tekniikan ihmelapsi (heti Sarikan jälkeen), Nörttien nörtti, sain puliveivattua tähän blogiin känni... eikun kävijälaskurin. En minä oikeasti tiedä mikä tuomiopäivän mittari se on mutta tuolla alhaalla raksuttaa.

Ja nyt *fanfaarit*, katsokaa päivän saldo:





Siinä sitä on, piirakka ja sen kaverit. Kaksi ihanaa kukkurapäistä vadillista niitä tuli.

Karjalaisia perinneherkkuja kauneimmillaan.
Liperin myllyn luomujauhoja, täysmaitoa, suolaa ja voita.

Ja jos minä jossain näen Kevytversion Karjalanpiirakoista, nousen välittömästi barrikaadeille. Se on pyhä asia johon ei ravitsemusterapeutit saa kajota.

Äitikulta veivasi paljon kokeneella  pastakoneellaan:



Tiesitkös muuten, kun jossain Aamutelkkarin lähetyksessä hamalla 90-luvulla kunnianarvoisa tv-kokki Kati Nappa esitteli pastakoneen piirakanpohjien ajelijana, loppuivat pastakoneet kaupoista samalla viikolla.  Mummelit hamstrasivat niitä varastoon.


Minä paistoin ja voitelin. Ja söin salaa lähes laittoman määrän. Hyvä ruoka, parempi mieli ja rasvaiset sormet.

Asiasta patalappuun. Olen saanut todella monelta ystävältä kommenttia sekä tästä itsensäpaljasteluprojektistani että työelämän murheistani. Kiitos teille kaikille. Kunhan pahin tomu laskeutuu, selviää varmasti tämänkin ajanjakson tarkoitus. Saat sen mistä luovut? Ehkä jotain vielä parempaa.

Ihme kyllä kukaan, ei niin kukaan, ole tullut vielä kyseenalaistamaan paluumuuttomme mielekkyyttä tälle laman piinaamalle seudulle. Vähän jo odottelin koska kaikkiparemmintietävät tahot kömpivät pusikoistaan taivastelemaan huikentelevaisia ratkaisujamme.

Sepä sitten siitä, maanantaiaamuna päräytän auton keulan kohti etelää. Ja perjantaina takaisin.


 
Nämä ystävät olivat niin tuhottoman puuhakkaita tänään, että meinasi palaa pellillinen perinneherkkuja kun kyttäsin kamerani kanssa edes yhtä tinttiä kuvaan. Ja sitten kuvasta löytyi kokonainen parvi. Pitäisköhän sitä mennä sinne näöntarkastukseen Satun  ja Titan esimerkkiä noudattaen?

Olipa muuten takkuinen tämä päivitys.  Tekstit, kuvat saati muut editoinnit pätkivät tauotta ja esikatselun perusteella näyttää olevan aika silppua. Taitaa pakkanen tehdä kaapelille tihujaan koska modeemissa vilkkuu valoja enemmän kuin keskiverto joulukuusessa. Parempi sulkea daattamasiina ja käydä vielä pihalla katselemassa taivaita. Siellon kuulkaa nappikauppa auki.

Kauniita unia.

7 kommenttia:

  1. Noniih - tulihan sieltä ne piirakan kuvat. Koska oma anoppi on ehtoja karjalaisia piirakan taitajia, niin tiedän mistä se malli niihin piirakoihin tulee. Teillä on mallia "sulhaspiirakka". Joskus täräytän sulle mallin sähköpostissa mitä on rajan taakse jääneessä Uukujärven kylässä. Mutta maku on ehta joka mallissa rypyttää piirakka. Syntisen ihana! Pastakone on kyllä vähän kerettiläistä piirakkapulikan rinnalla, mutta aikahan menee eteenpäin. Halusi tai ei. Lopputuloshan se ratkaisee. Ja ennenkaikkea maku.

    Koska tämä on sangen inside blogi, niin kiinnostaako muita lukijoita/kommentoijia tietää ketä muita täällä vakituiseen lurkkii? Minä tiedän kyllä kuka on Virtaskan Tuula, Savas ja Satu, mutta Sarikaan en ole aiemmin törmännytkään. Savas ja Satu ei tunne Virtaskaa... ja niin eespäin.

    Jos jotakin uteliaisuus tyrkkää, niin http://majakarinmakakka.net kertoo jotain. Ihan vain vähän hörhö... Mutta ihan oikeustoimikelpoinen ihan itte!

    Ole rauhassa Hirnakka päätöksesi kanssa. Se ei VOI olla muuta kuin oikea. Vanhasta luopumisessa saa uutta tilalle. Amen. Ja hyvää yötä!

    VastaaPoista
  2. No pärkkele, ettei ilman peeäässiä pärjännyt tänäänkään. Se osoite on http://www.majakarinmajakka.net

    Ou tsiisööss että näpit käy tönköiksi aamuyötä pitkin. Ja ehkä aivotkin. Puhumattakaan muista ruumiinosista.

    VastaaPoista
  3. Sen verran voin paljastaa, että Sarika löytyy myös sieltä pohjoisemmasta, olikohan tuo Pohjois-Pohjanmaata? Niillä näkyy porojakin.
    Kertokoon itse lisää jos tohtii.
    Ollaan wanhoja koulukavereita jo Joensuun Norssin ajoilta, samoin hänen siskonsa (joka ei ole rekkautunut vielä).

    Savas ja Satu ovat ystäviä Inkoon ajoilta. Tuula on kohtalotoveri koirien suhteen.

    Esittäytykää itse enemmän, tästä voi kuulkaa tulla hieno verkosto.

    VastaaPoista
  4. peeäss: ja Tita, sinä yrttiliemien keittelijä, kivenpyörittäjä, taikanäppi ja hevosnainen parhaasta päästä. Ilman Vilustuksia ja muita litkuja olisin sairastanut niin monet turhat lentsut. Ja mikä tsemppari, ihan aatelia!

    VastaaPoista
  5. Lurpsista. Että ovat herkullisen näköisiä. Pastakone rulettaa edelleen : )))
    Mä oon ihan armottoman kehno rypyttäjä, alkeelliset piirakat näyttävät enempi kirkkoveneiltä ; )

    VastaaPoista
  6. Satu, sehän on piirakka aina tekijänsä mallin näköinen... :) Olen kyllä tietoinen näistä rypytyskoulukunnista, omassa suvussa niitä veivataan ainakin kolmea eri mallia. Onneksi se maku on aina yhtä hyvä, olipa mallina sitten se wanha kehno kirkkovene tai joku muu.

    VastaaPoista
  7. No nyt mekin tehtiin niitä !

    Piirakoita siis. Tytöt rypyttivät, joten mua ei voi syyttää mallista...

    Hyviä olivat. Ja käytettiin täysmaitoa ja ehtaa voita.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!