tiistai 24. marraskuuta 2009

Kanalassa kaikki hyvin, kotona kaaostaa


Huoh, vähän on ollut takkuinen aamu. Iso-J oli kadonnut ennen aamunkoittoa ja seitsemän aikaan soittelin perään, oli jo Laukaata ohittamassa. Varhain kun lähtee, pääsee pitkälle. Onneksi tulee kotiin jo torstaina. Että ei tuossa lähdössä mitään dramaattisempaa sitten ole. Takaisin se tulee kuin bumerangi.

Täällä meni nyt ihan opetteluksi nämä kotihoidolliset hommat. Äitikulta otti eilen ns. loparit meiltä ja siirtyi hallinnoimaan omaa lukaaliaan. Siinäkään ei siis mitään draamaa, äitikulta on asunut meidän luonamme väliaikaisesti, nyt muutti naapuriksi. Ihan suunnitelmien mukaan.

Tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että minä pyöritän taas entiseen malliin kotiarkeani. Eihän tämä mikään uusi juttu ole, samaa hommaa kuin entisessä elämässäkin. Lisäksi silloin oli oma vuorotyö. Mutta nyt on kaikki kuitenkin ihan sekaisin. Astiat väärissä kaapeissa, ruokatarvikkeet sekaisin ja rutiinit, nuo arjen rakkaat pelastajat ovat täysin sekaisin.

Onneksi perillisillä oli ns. pitkä aamu, ei tarvinnut sännätä koulubussille (lintti se oikeasti kuulema on) heti ensimmäiseksi. Varsinkin kun oma olo on enemmän kuin räkäinen.

Noh, tästä se muokkaantuu. Eläimet olivat kuitenkin ruokittu ja hoidettu ennen puoli yhdeksää ja koirakin pääsi lehdenhakureissulle eli remmikävelylle. Kuvassa ihan Sarikan iloksi ne kaameat kissamummot.

Ja kanalassahan kaikki vallan mainiosti. Vanha lauma marssi hyvin pontevana ulkoilemaan heti kun rampin aukaisin. Uusi väki jäi sisälle ja se Nuori Herra Oppipoika jäi huhuilemaan blondiensa perään. Vähän myöhemmin uusi väki kylpi pehkuissa antaumuksella ja Herra Iso Herra kiekui reteänä. Uusista yksikään ei ole vielä tänään ulkoillut, taitavat nauttia nyt sisätilojen fasiliteeteista koko rahan edestä. Tai sitten siellä ensin munitaan ja vasta sitten lähdetään päiväkävelylle. Ota noista nyt sitten selvä.

Seuraava operaatio olisikin asentaa omaan Mäkäräiseen uusi Firefoxin nettiselain, Safari ei toimi, Netscapesta en tajua mitään ja Explorer tökkii ihan periaatteesta. Firefoxin asennus vain ei kertakaikkiaan onnistu. En tajua mikä tökkii ja miksi. Buuuuu. Enkä myöskään tajua, miksi hitossa vanha Firefoxin versio katosi jonnekin. Yritin ladata jotain uutta 3.5.5. versiota ja sinne meni lapsi pesuveden mukana. Hohhjoijakkaa, elämä on joskus hyvin hyvin jännittävää. Tämänkin kirjoitin Iso-J:n koneella ja läppäri matkaa kohti Pohojammaata. Kurjuuden maksimointia? Taidan keittää päiväkahvit ja yrittää sitten uudelleen.

5 kommenttia:

  1. I-hanaa lukea pikku kanasten ja kekkaloivien kukkosten päivätoimista. Aivan kertakaikkiaan ihanaa.
    Mä en ole ever never paneutunut kanaeläinten sielunmaiseman tutkailuun, joten tämä Hjirnakan blogi tarjoaa erinomaisen tirkistysaukon tähänkin maailmaan : )
    Tack för det !
    Hevosasiasta yritin jo kommentoida tuolla alempana, mutta unhoitin pois mielestäni salasalani, enkä päässyt rekkautumaan ja tämä rosvoryökäle popsi tekeleeni. Kokonaan : (
    Pääpointit olivat kutakuinkin seuraavat: Suokki sopii Hjirnulle ja Hirnulan torpan maisemaan kuin... muna kanalaan : )
    Väriskaala on siinäkin rodussa melkoinen ja valgiaa löytyy rahaa vastaan sitä halajaville ?
    Hevoiset, kuten kaikki muutkin elolliset olennot ovat varsin vastavuoroisia elikoita. Mitä enemmän niiden kanssa jaksaa puljata, sitä "omanoloisempia" niistä tulee.
    Meittin V-R on pitkällisen kehitystyön tulos. Valkku, teini ja isäntä ovat tehneet hyvän esityön, jota minä ja junnu olemme sitten viimeistelleet.
    Raviäijän autontäytteeksi viskaamasta raakileesta on ollut pitkä tie kuljettavaksi.
    Nyt karvakasa alkaa olla parhaimmillaan. Hauska tapaus, joka syksyn änkyröinnin jälkeen on saanut huumorintajunsa takaisin.
    Viikonloppuna leikittiin sen kanssa "hippaa". Käveltiin, juostiin, kääntyiltiin ja vääntyiltiin sekä peruutettiin.
    Ukkelin mielestä se oli vallan virkistävää, etenkin kun mamman taskusta löytyi tuon tuosta pieniä porkkananmuruja palkkioksi : )
    Meidän alkujumpan jälkeen teini kapusi ratsunsa selkään ja hyppäsi sillä pientä estettä.
    Oj endå sitä pörheyden määrää kun isokokoinen ?(153 cm reppu selässä ja pipo päässä) hevonen päästeli menemään. Ja hauskaa oli. Kaikilla : ))))

    VastaaPoista
  2. Satu kirjoittaa niin kauniisti sydämellä VR:n kanssa yhteisestä taipaleesta
    * sydänhymiö *

    Tää marraskuu on kurja aina vain synkenevässä pimeydessään. Nyt piti ulkotyöt lopettaa neljältä, kun ei enää nähnyt mitä teki. Otsalampun kanssa en vain osaa tehdä töitä. Sen valo on liian kirkas, joten silmä ei näe mitään valokeilan ulkopuolelta. Ja valokenttä ei ole kovin laaja. Siis on luovutettava sovinnolla.

    Sain kuitenkin hommani valmiiksi eli penkkiin mullat ja vieläpä taimet istutettua. Taputin itseäni olkapäällä - hyvä tyttö!

    Sitten tuli tekstari, että Särkällä olis poistoon meneviä havuja ja pensaita... Nyt lähden ruhveltamaan tuonne pimeään etsimään olisko enää paikkoja jäljellä. Sitten vasta uskallan lähteä Särkälle tullaamaan mitä siellä on kompostihautauksen uhkalla. Ne poistoihin menevät ovat tuhannen raaskuja, mitä ei asiakkaille voi tarjota. Hyvällä tsägällä niistä tulee vuosien myötä ihan kelpo kasveja. Tai sitten ei.

    VastaaPoista
  3. Tita painaa hämärähommia ;-) Mitä raakkeja löysit/kelpuutit?

    Ihana kuulla, että Wanha kunnon VeeÄrrä puksuttaa taas. Se chillailuloma taisi oikeasti olla hyvä veto. Aivan loistavaa. Ja kyllä, parhaat hevoset tulevat eteen sattumalta, äkillisesti, yllättäen ja pyytämättä (alkaa olla jo kulunut sananparsi mutta niin mainio). Helmenetsijä haksahtaa harhaan valitettavan usein hevosmarkkinoilla, omasta tallista ne parhaat löytyvät ajan oloon. Kun saavat kypsyä rauhassa.

    VastaaPoista
  4. En mää pimiällä lähtenyt Särkälle. Sitä paitsi kiersin taskulampun valossa tonttia, enkä juurikaan löytänyt istutuskuopan paikkoja pensaille tai havuille

    * kyynelehtivä hymiö *

    Kivipuutarhan laajennoksen tieltä pitäisi ottaa pois puita. Kuusia ja koivuja. Arvaa vain tohdinko ottaa asiaa puheeksi kotoisessa parisuhteessa? En taatusti tänä vuonna. Miehellä on käsitys PUUtarhasta, minulla puutarhasta. Vissi ero. Pitää kerätä taas lisää urheiluhenkeä, mutta ehkä vähän hienostuneemmin kuin viime heinäkuussa.

    Pakkohan sinne Särkälle on mennä katsastamaan raaskuläjä. Luulisin siellä olevan parit alppiruusut, jos ei Jari niitä itselleen istuta. Ne kyllä menis tuonne rantaan... ja jotain marjakuusiakin siellä oli sun muitakin kuusia. Siis semmottisia fiinimpiä lajikkeita. Kun menen sinne, niin taidan lähteä farmariautolla varalta... Sanotaan sitä vaikka rescue-operaatioksi (lue: silmitöntä ahneutta)

    VastaaPoista
  5. Tita, ota peräkärry mukaan ja kähmi mulle muutama raaskuinen räyskäle... Nyt jo oikeasti hiottaa tuo tekeytymässä oleva ostoslista sekä Särkälle että Tuhatkaunoon OMG!!! Voiko Visan luottorajaa nostaa jos perusteluna on äkillinen ja yllättävä taimiostosten suma???

    Nyökyttelen niin ymmärtäväisenä teidän PUUtarhan ja Puutarhan näkemyseroillenne. Ei se ole aina helppoa puhua samaa kieltä vaikka samaa kieltä puhutaankin. Huoh. Ja vielä oinasmies. Huoh.

    Tuosta Satu H:n hevoshipasta tuli myös mieleen ihania muistoja kun pelasin Söör Kasiksen kanssa lantapallohippaa tallin alakentällä. Hitsit kun meillä oli hauskaa ja tuli hiki, molemmille. Nassedaiju oli dumarina muttei päässyt kentälle kun hevonen ajeli sen aina pois. Siinä oli muuten kanssa semmoinen hevonen joka parani vanhetessaan. Ja joko ihan vaan hyvyyttään tai seniliteetin myötä (epäilen) sai yhä vaan hassumpia ja inhimillisempiä piirteitä.

    Tulee ikävä hevosystävää. Snif. Nauttikaa te omistanne ja taputtakaa terveiseni mokomille.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!